Maailmanrauha

Bahá’u’lláhin mukaan maailmanrauha on ihmiskunnan kehityksen seuraava väistämätön vaihe. Ihmiskunta on siirtymässä kohti aikakautta, jossa kansojen ja valtioiden väliset suhteet perustuvat yhteistyöhön, oikeudenmukaisuuteen ja ykseyteen.

Bahá’í-kirjoitukset eivät kuitenkaan kuvaa rauhaa vain sotien päättymisenä. Todellinen ja kestävä rauha edellyttää, että ihmiskunta tunnistaa ykseytensä. Bahá’í-uskon keskeinen opetus on, että koko ihmiskunta muodostaa yhden perheen. Kun yksilöt, yhteisöt ja kansakunnat alkavat nähdä toisensa saman ihmisperheen jäseninä, myös kansainväliset instituutiot ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat rakentua tämän todellisuuden varaan.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto kuvaa maailmanrauhan keskeiseksi esteeksi ihmiskunnan pirstaleisen käsityksen omasta identiteetistään:

Ihmiskuntaa pitää otteessaan epävarmuus omasta identiteetistään, kun eri kansat ja ryhmät tekevät kaikkensa määrittääkseen itsensä, paikkansa maailmassa ja tapansa toimia. Vailla näkemystä yhtäläisestä identiteetistä ja yhteisestä päämäärästään ne ajautuvat kilpaileviin aatesuuntiin ja valtataisteluihin. Kaikesta päättäen lukemattomat muunnelmat ”meistä” ja ”heistä” määrittävät eri ryhmien identiteetit yhä kapeammin ja toisilleen vastakkaisina. Ajan kuluessa tämä pirstoutuminen toisistaan eriäviksi eturyhmiksi on heikentänyt yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta. Kilpailevia käsityksiä jonkin tietyn kansan johtoasemasta kaupitellaan ja torjutaan se totuus, että ihmiskunta on yhteisellä matkalla, jolla kaikilla on merkittävä osa. (Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirje maailman bahá’ílle 18.1.2019)

Bahá’u’lláh esitti opetuksissaan useita periaatteita, jotka auttavat ylittämään ihmisryhmiä halvaannuttavat jakolinjat. Ihmiskunnan ykseyden ohella näitä periaatteita ovat muun muassa totuuden itsenäinen tutkiminen, neuvottelu, tieteen ja uskonnon sopusointu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, yleinen koulutus, yhteinen kansainvälinen apukieli, taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen sekä oikeudenmukaisuus yhteiskunnan johtavana periaatteena.

Bahá’u’lláh korosti myös, että maailmanrauha tarvitsee tuekseen toimivia kansainvälisiä rakenteita. Hän kehotti jo 1800-luvulla maailman hallitsijoita kokoontumaan yhteiseen neuvotteluun, ratkaisemaan erimielisyytensä sovinnollisesti ja rajoittamaan asevarustelua. Vuonna 1911 ‘Abdu’l-Bahá kuvasi tulevaisuutta, jossa kansakunnat ratkaisevat kiistansa yhteisen kansainvälisen tuomioistuimen kautta aseellisten selkkausten sijaan:

Jokaisen kansakunnan kansat ja hallitukset tulevat perustamaan korkeimman tuomioistuimen, joka muodostetaan jokaisesta maasta ja hallituksesta valituista jäsenistä. Tämän suuren neuvoston jäsenet kokoontuvat yksimielisinä. Kaikki luonteeltaan kansainväliset kiistakysymykset alistetaan tämän tuomioistuimen ratkaistaviksi, tuomioistuimen tehtävän ollessa toimia välittäjänä kaikessa, mikä muuten olisi syynä sotaan. Tämän tuomioistuimen tehtävänä olisi estää sota. (‘Abdu’l-Bahá, Puheita Pariisissa)

Yksilöt rauhanrakentajina

Oikeudenmukaiset kansainväliset rakenteet ovat välttämättömiä, mutta bahá’í-opetusten mukaan ne eivät yksin riitä. Rauhaa ei voida turvata pelkästään lainsäädännöllä, kansainvälisillä sopimuksilla tai poliittisilla päätöksillä. Kestävän rauhan rakentaminen on ihmiskunnan yhteinen oppimisprosessi, joka edellyttää moraalista ja henkistä muutosta yksilötasolla. Rauha syntyy ihmisten oppiessa elämään henkisten periaatteiden mukaisesti perheissään, naapurustoissaan ja yhteisöissään. ‘Abdu’l-Bahá totesikin, että

rauha tulee ensin perustaa yksilöiden kesken, kunnes se johtaa lopulta kansakuntien väliseen rauhaan. Sen vuoksi, oi te bahá’ít, ponnistelkaa kaikin voimin luodaksenne Jumalan sanan voiman avulla aitoa rakkautta, henkistä kanssakäymistä ja kestävät siteet yksilöiden välille. Tämä on teidän tehtävänne. (‘Abdu’l-Bahán kirjoituksia, nro 201)

Tästä syystä bahá’í-yhteisö pitää lasten henkistä kasvatusta, varhaisnuorten voimaannuttamista, hartauselämän kehittämistä, yhteisöllistä oppimista ja yhteiskunnan palvelemista olennaisena osana maailmanrauhan rakentamista. Nämä pyrkimykset vahvistavat sekä yksilöiden henkistä ja älyllistä elämää että kehittävät niitä ominaisuuksia ja toimintamalleja, joiden varaan rauhanomainen yhteiskunta voi rakentua.

Lupaus maailmanrauhasta

Vuonna 1985 Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto julkaisi ihmiskunnalle osoitetun kirjeen Lupaus maailmanrauhasta. Oikeusneuvoston mukaan ensimmäistä kertaa historiassa ihmiskunnalla on sekä tieto että keinot perustaa maailmanlaajuinen rauha. Kirjeen tunnetuin toteamus tiivistää bahá’í-näkemyksen: ”Maailmanrauha ei ole vain mahdollinen vaan väistämätön.”

Tämä ei tarkoita, että rauha toteutuisi ilman ihmiskunnan tietoista osallistumista. Sen saavuttaminen edellyttää yksilöiden, yhteisöjen, kansakuntien ja kansainvälisten instituutioiden sitoutumista ihmiskunnan ykseyteen sekä valmiutta oppia elämään sen todellisuuden mukaisesti, että ihmiskunta on yksi kokonaisuus.