Neuvottelun periaate

Bahá’í-usko ohjaa etsimään yhteisymmärrystä neuvottelun avulla. Neuvottelu nähdään keinona tarkastella totuutta yhdessä, tehdä harkittuja päätöksiä ja vahvistaa ykseyttä. Kilpailuhenkisen väittelyn sijaan bahá’ít näkevät neuvottelun yhteistyönä – neuvottelussa esitetyt ajatukset kuuluvat kaikille osallistujille.

Bahá’í-opetuksissa neuvottelun periaate on korvaamaton työkalu mille tahansa ihmisryhmälle ja kokoonpanolle, yksilöistä ja perheistä yhteisöihin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Bahá’u’lláh ohjaa seuraajiaan hyödyntämään neuvottelun periaatetta laajasti elämän eri osa-alueilla: ”Neuvotelkaatte yhdessä kaikista asioista, sillä neuvottelu on johdatuksen valaisin, joka näyttää tietä ja suo ymmärrystä.” (Maqṣúdin muistio)

Bahá’í-kirjoitukset korostavat, ettei neuvottelun tavoitteena ole saada omaa mielipidettä hyväksytyksi, vaan etsiä totuutta ja palvella yhteistä hyvää. Koska neuvottelun tarkoituksena on päästä mahdollisimman lähelle totuutta ja luoda uusia ratkaisuja, ei sen tule tuottaa laskelmoituja kompromisseja eturyhmien välillä.

Neuvottelun päämääränä on yksimielisyys, ja jos sitä ei saavuteta, enemmistön mielipide ratkaisee. Kaikki osallistujat sitoutuvat neuvottelussa saavutettuun päätökseen. Näin ilmenee nopeasti, jos tehty päätös on puutteellinen, ja saadun kokemuksen perusteella voidaan tehdä yhä parempia päätöksiä.

Bahá’u’lláhin poika ‘Abdu’l-Bahá toteaa, ettei neuvottelu saa johtaa kaunaan tai epäsopuun. Tämän vuoksi neuvottelun osallistujien on oltava vuorovaikutuksessaan rehellisiä ja rakastavia:

Tähän voidaan päästä, kun jokainen jäsen ilmaisee täysin vapaasti mielipiteensä ja esittää perusteensa. Jos joku olisi vastaan, hänen ei tule missään tapauksessa loukkaantua, koska ennen kuin asiat on loppuun asti käsitelty ei oikea tie paljastu. Totuuden kirkas kipinä tulee esiin vasta eriävien mielipiteitten yhteentörmäyksestä. Jos keskustelun jälkeen tehdään yksimielinen päätös, hyvä niin, mutta jos Herra paratkoon syntyy erimielisyyksiä, täytyy äänten enemmistön voittaa. (‘Abdu’l-Bahán kirjoituksia, nro 44)

‘Abdu’l-Bahá antaa neuvottelutilanteeseen myös seuraavan ohjeen:

Kunkin pitäisi punnita mielipiteensä äärimmäisen tyynesti, rauhallisesti ja maltillisesti. Ennen näkemystensä esittämistä hänen pitäisi huolellisesti pohtia muiden jo esittämiä näkemyksiä. Jos hänen mielestään jokin aiemmin esitetty mielipide on oikeampi ja arvokkaampi, hänen pitäisi hyväksyä se välittömästi eikä jääräpäisesti pitää kiinni omasta mielipiteestään. Tämän loistavan menetelmän avulla hän yrittää päästä yksimielisyyteen ja totuuteen. Vastustus ja epäsopu ovat valitettavaa. Tämän vuoksi todellinen neuvottelu on henkistä neuvonpitoa, jossa vallitsee rakkauden asenne ja ilmapiiri. Jäsenten on rakastettava toisiaan toveruuden hengessä, jotta hyviä tuloksia voidaan saavuttaa. Rakkaus ja toveruus ovat perusta. (Promulgation of Universal Peace)

Maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön johtoelimen Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta kirjoitetussa kirjeessä kuvataan bahá’í-uskon käsitystä neuvottelusta:

Neuvottelu tarjoaa keinon, jonka avulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen ja määritellä yhteinen toimintatapa. Se tarkoittaa jonkin ihmisryhmän vapaata, kunnioittavaa, arvokasta ja vilpitöntä pyrkimystä, jossa ryhmä ihmisiä vaihtaa näkemyksiä, etsii totuutta ja pyrkii yhteisymmärrykseen. Aluksi esiintyvät mielipide-erot ovat lähtökohta jonkin kysymyksen tarkastelulle, jotta voidaan päästä parempaan käsitykseen asiasta ja yhteisymmärrykseen. Tästä ei saa tulla kaunan, vastenmielisyyden tai vieraantumisen aihetta. Toimimalla ykseydessä johonkin tiettyyn toimintatapaan päädyttäessä sitä voidaan kokeilla ja sitä voidaan tarvittaessa parantaa oppimisen kautta. Muutoin, kuten ‘Abdu’l-Bahá selittää, ”itsepäisyys ja omissa mielipiteissään pysyminen johtaa lopulta eripuraisuuteen ja riitelyyn ja totuus jää kätköön”. (Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirje kolmelle yksilölle 29.11.2017)

Bahá’í-opetusten kuvaaman neuvottelun toteutuminen niin perheessä kuin yhteisön päätöksenteossa on bahá’ílle tietoisen oppimisen kohde ja pyhä tavoite. Neuvottelun periaatteen ensisijaisuus määrittää myös sitä, miten bahá’í-uskon laitokset valitaan:

Bahá’í-uskon tarkoituksena on luoda kestävä ykseys eri kansojen välille. Ykseys on sekä sen päämäärä että keino. Ei siis pitäisi yllättää, että henkisiin arvoihin perustuva bahá’í-vaaliprosessi on sovitettu yhteen sen tavan kanssa, jolla valittujen bahá’í-laitosten on määrä hoitaa asioitaan. Bahá’í-laitokset eivät koostu kilvoittelevista jäsenryhmistä, joilla on kilpailevat ohjelmat. Ne perustuvat neuvotteluprosessiin, yhteiseen totuuden etsintään, jossa jaetaan useita eri näkemyksiä, ja vaikka ne saattavat aluksi erota toisistaan, nämä näkemykset johtavat yksimielisyyteen, joka edustaa koko laitoksen päätöstä. (Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirje yksilölle 6.10.2024)

Kun ihmiset kokoontuvat neuvottelemaan avoimin sydämin, kuuntelevat toisiaan kunnioittavasti ja etsivät vilpittömästi totuutta, he luovat elämänmallia, jossa yhteistyö korvaa vastakkainasettelun ja rakkaus syrjäyttää itsekkyyden. Tällä tavalla neuvottelu toteuttaa käytännössä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.