Talouskasvun ja vaurauden henkiset periaatteet
Nykyiset talousjärjestelmät ovat tuottaneet ennennäkemätöntä vaurautta, mutta myös syventäneet köyhyyttä, epätasa-arvoa ja ekologista kriisiä. Bahá’í-uskon opetukset tarjoavat näkökulman taloudesta myös henkisenä areenana, jossa oikeudenmukaisuus, palvelu ja yhteisvastuu voivat ohjata kohti kestävämpää maailmaa.
Ihmiskunta on aina etsinyt oikeudenmukaista ja tasa-arvoista maailmaa, jossa ei ole nälkää ja jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu ei ole ylitsepääsemätön. Voidaan kuitenkin väittää, että viimeisen vuosisadan aikana maailmanlaajuinen talouskasvu on nostanut enemmän ihmisiä köyhyydestä kuin koskaan aiemmin. Samalla on totta, että sekä maiden välillä että maiden sisällä taloudellinen eriarvoisuus on vain kasvanut. Vastaavasti yritykset soveltaa keskenään hyvin erilaisia yhteiskunnallisia teorioita ovat kaikki epäonnistuneet lievittämään köyhyydestä johtuvaa kärsimystä. Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut ja aiheuttanut syvälle juurtuneita rakenteellisia vaikutuksia yhteiskuntaan.
Osa vallalla olevista yhteiskuntateorioista väittää, että kehityksen kohdistaminen ensin yhteen väestöön – olipa kyse koko kansakunnasta tai jonkin kansakunnan sisäisestä alaryhmästä – tuottaa lopulta hyötyä kaikille. Ajatuksena on, että hyvinvointia voidaan parantaa eristyksissä muusta maailmasta. Vastakkainen on kuitenkin totta: ihmiskunta on keskinäisesti riippuvainen, ja sen yhteinen elämä kärsii, kun yhden ryhmän etua edistetään ottamatta huomioon sen naapureita tai luonnonympäristöä. Lopulta jokainen ryhmä kärsii. Helpoin esimerkki on luonnon tuhoutuminen, sillä yhden ryhmän taloudellinen edistys johtaa ekologisiin seurauksiin kaikkialla. Maan biosfääri on yksi kokonaisuus, jossa saasteet eivät kunnioita ihmisen luomia maantieteellisiä rajoja.
Ihmiskunta ei kuitenkaan ole historiansa vanki. Meidän on tunnustettava, etteivät nykyiset lähestymistavat taloudelliseen elämään johda tyydyttäviin tuloksiin koko ihmiskunnalle, ja voimme siten hahmotella suunnan kohti parempaa tulevaisuutta.
Bahá’í-uskon opetukset ovat selkeät: vaurauden ja resurssien tuottamiseen, jakamiseen ja käyttöön liittyy luontainen moraalinen ulottuvuus. Siksi puhtaasti teknokraattiset ratkaisut, vaikka niistä saattaisi olla jonkin verran hyötyä, eivät voi ratkaista edellä mainittuja taloudellisia ongelmia. Lopulta ahneus on kysymyksen ydin. Kohtuuttoman rikkauden kasaaminen luo epävakautta. Varallisuuden on palveltava ihmiskuntaa. Sen käytön on oltava sopusoinnussa henkisten periaatteiden kanssa, ja järjestelmät on luotava niiden valossa. Bahá’u’lláhin mieleenpainuvin sanoin: ”Mikään valo ei ole oikeudenmukaisuuden valon vertaista. Siitä ovat riippuvaiset järjestyksen vakiinnuttaminen maailmaan ja sen kansojen levollisuus.”
Lainauksia bahá’í-kirjoituksista:
Jokainen valinta, jonka bahá’í tekee – työntekijänä tai työnantajana, tuottajana tai kuluttajana, lainanantajana tai lainanottajana, hyväntekijänä tai hyödynsaajana – jättää jäljen, ja moraalinen velvollisuus elää eheää elämää edellyttää, että kunkin taloudelliset päätökset ovat ylevien ihanteiden mukaisia, että hänen toimintansa puhtaus vastaa hänen aikeidensa puhtautta noiden aikeiden toteuttamisessa. (Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto maailman bahá’ílle 1.3.2017)
Talouselämä on areena rehellisyyden, lahjomattomuuden, luotettavuuden, anteliaisuuden ja hengen muiden ominaisuuksien ilmentämiseen. Ihminen ei ole vain itsekäs talouden yksikkö, joka pyrkii vaatimaan yhä suurempaa osuutta maailman aineellisista varoista. ”Ihmisen ansio koituu palvelusta ja hyveestä”, Bahá’u’lláh vakuuttaa, ”eikä kerskailusta rahalla ja rikkauksilla.” (Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto maailman bahá’ílle 1.3.2017)
Oppimisen tarkoitus tulisi olla ihmisten hyvinvoinnin edistäminen. – – Todellinen oppiminen on sitä, mikä on suotuisaa maailman hyvinvoinnille, eikä ylpeilyä ja omahyväisyyttä tai sortovaltaa, väkivaltaa ja ryöstelyä. (Bahá’u’lláh, persiankielisestä muistiosta)
Ylevät ihanteet eivät yksin riitä muuttamaan maailmaa; ihmiskunta tarvitsee tien eteenpäin. Bahá’í-yhteisö tarjoaa koulutusinstituutin kursseja, koulutusohjelman, joka auttaa yksilöitä muuttamaan itseään ja ympäristöään edistämällä hyvinvointia. Osallistuminen tähän prosessiin omalla asuinalueella antaa naapurustolle mahdollisuuden ottaa vastuu omasta aineellisesta ja henkisestä kehityksestä.
