Totuuden itsenäinen tutkiminen

Bahá’í-uskon keskeisimpiä periaatteita on totuuden itsenäinen tutkiminen. Tämän opetuksen mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus etsiä totuutta itse, ilman sokeaa uskoa, perinteisiin lukittautumista tai ulkopuolista painetta. Totuutta ei tule omaksua vain siksi, että se on peritty vanhemmilta tai yhteiskunnalta. Sen sijaan jokaisen tulisi lähestyä todellisuutta avoimin mielin ja vilpittömin sydämin.

Bahá’í-uskon tulkitsija ‘Abdu’l-Bahá huomautti, että totuuden löytämiseksi tulee irrottautua kaikenlaisista ennakkoasenteista:

Löytääksemme totuuden meidän on luovuttava ennakkoluuloistamme, omista mitättömistä käsityksistämme. Avoin ja vastaanottavainen mieli on välttämätön. Jos maljamme on täynnä itseämme, siinä ei ole lainkaan tilaa elämänvedelle. Se että kuvittelemme itse olevamme oikeassa ja kaikkien muiden väärässä, on suurin kaikista esteistä kohti ykseyttä, ja ykseys on välttämätön totuuden saavuttamiseksi, sillä totuus on yksi. (‘Abdu’l-Bahá, Puheita Pariisissa)

Bahá’í-opetusten mukaan totuus on yksi. Se voi näyttäytyä eri tavoin eri uskontojen ja tieteen näkökulmista, mutta perimmäinen totuus ei koskaan ole ristiriidassa itsensä kanssa. Todellinen tiede ja uskonto täydentävät toisiaan, ja ne molemmat johtavat samaan todellisuuteen.

Tiede on hyväksyttävä. Mikään totuus ei voi olla ristiriidassa toisen totuuden kanssa. Valo on hyvä, missä lampussa se palaneekin. Ruusu on kaunis, missä puutarhassa se kukkineekin. Tähdellä on sama kirkkaus, loistaa se idästä tai lännestä. Olkaa vapaat ennakkoluuloista, silloin rakastatte Totuuden aurinkoa, miltä taivaanrannan kohdalta se sitten nouseekin. Ymmärrätte, että jos totuuden jumalallinen valo loisti Jeesuksessa Kristuksessa, se myös loisti Mooseksessa ja Buddhassa. (‘Abdu’l-Bahá, Puheita Pariisissa)

Totuuden itsenäisen tutkimisen periaate nojaa yksilön vastuuseen omasta henkisestä kehityksestään. Sen vuoksi bahá’í-uskossa ei ole papistoa. Bahá’u’lláh kehottaakin ihmisiä ”näkemään omilla silmillänsä ja kuulemaan omilla korvillansa.” Yhteiskunnallisten ristiriitojen suurimpia syitä on se, että ihmisille on ominaista seurata kyseenalaistamatta erilaisia perinteitä, suuntauksia ja mielipiteitä ja torjua kiihkomielisesti muunlaiset käsitykset.

Vastakkaiset aatesuunnat ja viiteryhmät, jotka ovat ristiriidassa ihmiskunnan ykseyden ja rauhanomaisen maailman ihanteiden kanssa, kilpailevat kansanjoukkojen sitoutumisesta ja kamppailevat ylemmyydestä keskenään. Jotkin näistä liikkeistä kylvävät ennakkoluulon ja kiihkomielisyyden siemeniä, jotka viime kädessä saavat aikaan vieraantumista, ristiriitoja ja kiistoja maailman kansojen keskuudessa. (Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirje maailman bahá’ílle 19.3.2025)

Älkää antako mielipide-erojen tai ajatusten erilaisuuden vieroittaa teitä lähimmäisistänne älkääkä antako niiden sydämissänne muodostua väittelyn, vihan tai taistelun syyksi.
Etsikää mieluummin ahkerasti totuutta ja tehkää kaikista ihmisistä ystäviänne. (‘Abdu’l-Bahá, Puheita Pariisissa)

Totuuden etsiminen on elämänmittainen prosessi. Vaikka totuus itsessään ei muutu, ymmärryksemme siitä syvenee ja kehittyy ajan myötä. Totuuden itsenäinen etsiminen johtaa ykseyteen. ‘Abdu’l-Bahán sanoin: ”Totuus on sama kaikissa uskonnoissa, ja sen avulla voidaan maailmassa toteuttaa ykseys.”