Kiumars Izadi 1920–2010

Iltapäivällä, elokuun 2. päivänä 2010 siirtyi Suomen bahá’í-yhteisön pitkäaikainen ja kunnioitettu jäsen Kiumars Izadi ajallisuuden maailmasta Abhá-valtakuntaan lyhyen sairauden jälkeen.

Kiumars oli syntynyt Ishkabadissa Venäjällä vuonna 1920 ja hän asui siellä vuoteen 1931, jolloin hän muutti vanhempiensa kanssa Iraniin. Isoisän lähipiirissä monet olivat eri ammateissa rakennusalalla, mikä varmaan vaikutti siihen, että myös Kiumarsin kiinnostus ohjautui näihin tehtäviin. Hän alkoi opiskella arkkitehtuuria Teheranin yliopistossa ja valmistuttuaan hän osoittautui pian osaavaksi ja taitavaksi alan asiantuntijaksi. Tämän lisäksi hän opiskeli myöhemmin Ranskassa kaupunkisuunnittelua. Iranissa hän toimi muun muassa kansallisen kaupunkisuunnitteluviraston johtajana. Yhtenä huomattavana haasteena oli Mashadissa pyhäksi kaupunginosaksi kutsutun alueen uudelleensuunnittelu.

Kiumars palveli yli 20 vuotta bahá’íden pyhien paikkojen kansallisessa komiteassa. Näihin toimintoihin sisältyvänä tärkeänä velvoitteena oli yksityiskohtaisen tarkkojen piirustusten laatiminen Bahá’u’lláhin syntymäkodista Teheranissa sekä Bábin taloista Bushehrissa ja Shirazissa.

Iranissa asuessaan Kiumars piti lukuisia kursseja ja luentoja, erityisesti bahá’í-nuorille tarkoitettuja. Yksi huomattavimpia oli kurssisarja nimeltään ”Maailman uskonnot”. 1950-luvulla Kiumars matkusteli eri puolilla Eurooppaa tutustumassa maanosan rakennustaiteeseen ja nähtävyyksiin. Keväällä 1957 Kiumarsilla oli suuri etuoikeus tavata pyhiinvaellusmatkansa bahá’í-uskon suojelija Shoghi Effendi Haifassa.

Vuonna 1950 Kiumars solmi avioliiton. Elämänkumppani, Mahintaj, oli myöskin alunperin kotoisin Ishkabadin kaupungista. Perheeseen syntyi kolme lasta: Naghmeh (Melody), Sholeh ja Partow.

Huhtikuussa 1973 Melody lähti Iranista Suomeen pioneeriksi yhdeksänvuotissuunnitelman viimeisinä päivinä. Kohdekaupungiksi oli Kansallinen Neuvosto nimennyt Salon. Kahta vuotta myöhemmin tulivat muut perheenjäsenet myöskin Suomeen, jossa he elokuussa 1975 asettuivat Ouluun. Yrityksistä huolimatta ei Kiumarsin onnistunut saada Suomesta oman alansa työtä, mutta toisaalta hänelle oli uudessa tilanteessa mahdollista omistautua täysipainoisesti bahá’í-yhteisön monien tehtävien hoitoon.

Heti muuttonsa alkuvaiheessa onnistuivat Izadit hankkimaan Suomeen jo aiemmin saapuneen Lisa Ojan avustuksella kaupungin keskustasta sopivan asunnon, joka nyt jo vuosikymmenien ajan on ollut yksi bahá’í-toimintojen keskipisteistä, jossa on nähty lukemattomia kansainvälisiä ja kotimaisia vierailijoita sekä mittaamaton määrä erilaisia kokoontumisia ja säännöllisiä takkailtoja.

Kun matkustaminen entiseen Neuvostoliittoon muuttui helpommaksi, alkoivat sekä Kiumars että Mahintaj vierailla – usein Bahá’í-maailmankeskuksen suorassa ohjauksessa – maan eri puolille perustettujen bahá’í-yhteisöjen luona. Mieleenpainuvimpia lienee kymmenien kilometrien moottorikelkkaretki, jonka Mahintaj sai kokea lumikinosten keskellä pimeässä pakkasyössä Huippuvuorilla, sekä Kiumarsin vierailu Venäjän itäisimmillä alueilla Sahalinin saarella.

Kaikkiaan Kiumars teki kymmeniä matkoja eri puolille Venäjää, ja näistä kaikista hän huolellisena ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittävänä laati tarkat muistiinpanot ja selostukset, jotka hän sitten lähetti eteenpäin maailmankeskukselle ja kansallisille bahá’í-laitoksille. Joissakin tapauksissa toteutetut matkat kestivät useita kuukausia olosuhteissa, jotka saattoivat ajoittain olla hyvinkin haasteellisia. Viime vuosina eivät Kiumars ja Mahintaj voineet enää tehdä yhtä vaativia matkoja, mutta heidän kotinsa on edelleenkin ollut jatkuvasti avoin kaikille vierailijoille.

Meillä kaikilla on kullekin yksilölle ominaiset kyvyt ja taidot omistautua erilaisille elämässämme eteen tuleville velvoitteille. Tämä omistautumisen aste määrää usein sen, mitä ihminen voi lopulta elämässään saavuttaa. Bahá’í-maailmassa on lukuisia esimerkkejä Bahá’u’lláhin palvelijoista, jotka ovat kyenneet hämmästyttäviin tekoihin – usein niin, että näiden saavutusten merkitys ja arvo on ymmärretty ja ymmärretään vasta vuosien kuluttua. Kiumars, jolla vuosikymmenien saatossa on ollut verrattomana tukenaan rakas puolisonsa Mahintaj, on varmaan yksi niistä, jotka ovat kyenneet todella esimerkillisellä tavalla omistautumaan elämässään Bahá’u’lláhin jumalallisen maailmanjärjestyksen edistämiseen.