Elsa Vento 1886–1955

Kanadansuomalainen Elsa Vento saapui keväällä 1950 Suomeen avustamaan bahá’í-yhteisön järjestäytymisessä. Hän menehtyi vuonna 1955, ja oli ensimmäinen Suomessa haudattu bahá’í. Tämä muistokirjoitus on toisen varhaisen suomalaisen bahá’ín, Aminda Josephine Krukan, kirjoittama.

Sielu, joka on pysynyt Jumalan Asialle uskollisena ja pysynyt horjumattoman lujana Hänen Polullaan, tulee kohottuaan hallitsemaan sellaista voimaa, että kaikki maailmat, jotka Kaikkivaltias on luonut, voivat hänestä hyötyä. (Bahá’u’lláh)

Miten selvät todisteet me olemmekin jo saaneet tämän väitteen totuudesta. Voima liikehtii jo Suomessa. Ehdottomasti, ihmiset alkavat herätä, etsien Totuuden Valoa.

Rakkaan Elsa Venton poismeno 31. p:nä elokuuta 1955, Kilossa, Suomessa, on jättänyt suuren aukon Suomen Bahá’íen riveihin. Me emme käsittäneet kuinka rakas hän oli meille ja kuinka me kaikki turvauduimme häneen ja kuinka me häntä rakastimme, ennenkuin hänet otettiin pois keskuudestamme.

Bahá’u’lláhin lupauksen mukaisesti, että ”jokainen sielu, joka pysyy vahvana Liitossa on loistava kynttilä, joka vuodattaa elämänsä ympärillään oleville”, Elsa säteili loistavan ihanaa henkistä voimaa, joka täytti kokoustemme ilmapiirin. Hänen kirkkaat silmänsä hyppelehtivät ja säihkyivät todellisen henkisen onnen elähdyttämästä ilosta. Hänen heikkenevä ruumiillinen voimansa antoi hänen yleville henkisille voimilleen yhä suuremman vapauden. Kaikki ne, jotka joutuivat kosketuksiin hänen kanssaan hänen lyhytaikaisen sairaalassaolonsa aikana, huomauttivat hänen kauniitten silmiensä ja loistavien kasvojensa suuresta voimasta. Tämä jokin tuntematon, jota on vaikea selittää – tämä hengähdys taivaasta – tuntui myös hänen kirjeitään lukiessa, kirjeitä, jotka olivat todellisen innoituksen lähteitä. Tämän kirjoittaja oli hänen kanssaan kirjeenvaihdossa esperanton kielellä 12 vuoden ajan, ennen hänen ensi tapaamistaan, toukokuussa 1950, Helsingissä.

Elsa Vento oli syntynyt Tampereella, Suomessa, 14. p:nä maaliskuuta 1886 Elsa Hellströminä. Kun hänellä jo aikaisin oli omaperäinen taipumus etsiä Totuutta, hän siunasi sitä päivää, jolloin Jumala johdatti hänen askeleensa Bahá’u’lláhin Ihaniin Opetuksiin. Hän kuuli uskosta ensi kerran ja tunnusti sen vuonna 1938 Torontossa, Kanadassa. Vuonna 1944 hän oli pioneerina Prince Edward Island-saarella. Hän ikävöi aina saavansa tulla synnyinmaahansa Suomeen jakamaan arvaamattoman kalliita jalokiviään. 26 vuoden Kanadassa olon jälkeen, hänen unelmansa toteutui aikaisin keväällä 1950, hänen niukkojen säästöjensä turvin. Taloudellinen ahdinko pakotti kuitenkin hänet palaamaan Torontoon, mutta säästettyään penni penniltä, hän oli jälleen palannut rakkaaseen Suomeensa, huhtikuussa 1953, ja tällä kerralla jäädäkseen jopa lämmittämään tuota kylmää maata puhtaalla ruumiillaan.

Elsa oli ensimmäinen täydellisesti pyhittäytynyt Bahá’í, joka haudattiin suomalaiseen maaperään ja ensimmäinen, jolla oli täydellinen Bahá’í-hautaus.

Tässä seuraa mitä suurinta tunnustusta osoittava sähke rakastetulta YIlivalvojalta:

Surren kalliin (jalon) pioneerin Elsa Venton menetystä. Hänen historialliset palveluksensa ovat unohtumattomat. Rukoilen hänen sielunsa etenemisen puolesta Valtakunnassa.

Rakkaudella Shoghi

ja ETC:n sähke:

Murheellisina Elsa Venton poismenon johdosta. Syvin osanottomme.
Rakastavat (hellät) rukouksemme.

Julia Shows

Pohjoismaitten Aluekomitean Gerd Strandilta saapui seuraava osanotto:

Me kaikki tunnemme kanssanne tämän rakkaan Elsamme hirmuisen menetyksen, sielun, joka oli niin uskollinen (pyhittäytynyt), niin puhdas, niin irroittautunut, niin puhdistettu kaikista maallisista asioista. Hänen vierailunsa luonamme Aluekomiteassa, Tukholmassa, on säilyvi mainitussa komiteassa suoritetun työn muistojen joukossa, yhtenä kaikkein huomattavimpana. Hänen järkensä pysyi selvänä loppuun saakka, sillä hänen Valonsa tuli ylhäältä, ja kiinnittäessään katseensa siihen suuntaan hänen näkönsä ei koskaan sumentunut – –. Juuri minä hyödyin eniten hänen palavasta soihdustaan – – . joka hetki, jonka vietimme yhdessä, hän täytti minut kunnioituksella, ja nyt kun hän on vapautunut kaikesta tuskasta, hänen apunsa Asiassa, Jota hän niin suuresti rakasti, on oleva kieltämätön.

Elsan toiaintapiiri ulottui yli koko Suomen, jopa Lappiinkin. Hän kirjoitti Uskosta kaikenlaisille klubeille, Nuoriso-, Työväen-, Tieteellisiin-, Kasvatuksellisiin ja Naisten järjestöihin, lähettäen heille Bahá’í-Kirjallisuutta. Hän työskenteli hiljaisuudessa tehokkaasti ja hellittämättömästi mitä vaikeimmissa olosuhteissa aina poismenonsa kolmeen edeltäneeseen viikkoon saakka. Hän oli puhdas, vaatimaton, itsensä uhraava, jalo sielu, joka ei koskaan toivonut kunniaa eikä parrasvaloa. Kaikki Suomen Bahá’ít rakastivat häntä suuresti.

Elsa käänsi useita Puheita ja Kirjoituksia ja julkaisi niitä suomenkielisissä sanomalehdissä Yhdysvalloissa ja Kanadassa, aina vuodesta 1938 lähtien. Monet hänen runoistaan julkaistiin sanoma- ja aikakauslehdissä, kuin myös vihkosina.

Todellakin jalo (erinomainen) pioneeri! Hän oli välikappaleena, jonka kautta hänen kaksi sisartaan ja monet muut vakuuttautuivat Uskosta.

Bahá’u’lláh siunatkoon häntä kaikissa Jumalan maailmoissa!

Nouskoon toinen Elsa Vento Suomessa jatkamaan hänen arvaamattoman verratonta työtään Hänen Viinitarhassaan!

Josephine Kruka