Podcast: Miten nuoret löytävät elämäänsä eheyttä palvelun kautta
Alkuperäinen artikkeli Bahá’í World News Service -sivustolla
Bahá’í World News Servicen tuoreimmassa podcast-jaksossa neljä eri maanosista tulevaa neuvonantajaa pohtii, kuinka bahá’í-yhteisön kasvatukselliset ohjelmat auttavat nuoria löytämään uuden identiteetin ja tarkoituksen palvellessaan yhteiskuntaa.
”In Conversation” -sarjan uudessa jaksossa neljä mannermaista neuvonantajaa kuvaa, kuinka useissa maissa yhteisöt oppivat kulkemaan nuorten rinnalla elämänpolulla, joka tuo eheyttä heidän elämänsä eri ulottuvuuksiin: varhaisnuoruudesta yliopistovuosien kautta avioliittoon ja perhe-elämään.
”Pyrimme ymmärtämään, miten voimme todella auttaa vahvistamaan nuoren elämän eheyttä”, pohtii Jeffrey Sabour, Australasian alueen neuvonantaja. ”Kuinka heidän henkinen identiteettinsä sekä henkiset toiveensa ja pyrkimyksensä voivat antaa merkityksen elämän aineellisille ulottuvuuksille?”
Kysymys elämän eheydestä – siitä, kuinka nuoren kehityksen henkiset ja aineelliset puolet voivat tukea toisiaan sen sijaan, että kilpailisivat keskenään – kulkee läpi koko keskustelun, joka ammentaa kokemuksista Malesiasta, Uudesta-Seelannista, Filippiineiltä ja Yhdysvalloista.
Henkisen identiteetin löytäminen
Keskustelijat toteavat, että bahá’í-yhteisön moraaliset ja henkiset kasvatusohjelmat auttavat monia nuoria rakentamaan identiteettiä, joka perustuu henkiseen todellisuuteen eikä kulutuskulttuurin tai sosiaalisen median paineisiin.
Sabour huomauttaa, että monet voimat ”kohdistuvat aggressiivisesti” nuoriin ja pyrkivät määrittämään heidän identiteettinsä ulkonäön, suosion ja aineellisen menestyksen kautta. Kun nuori ei pysty täyttämään näitä odotuksia, seurauksena voi olla syvä epävarmuus.
”Jo 12- tai 13-vuotiaana nuori saattaa ajatella: kuka minä olen? En ole mitään.”
Varhaisnuorten henkisen voimauttamisen ohjelma tarjoaa kuitenkin toisenlaisen näkökulman. Sen mukaan ihminen on ennen kaikkea sielu ja mieli, jolla on kyky kehittää ominaisuuksia, kuten totuudellisuutta, rakkautta, myötätuntoa ja anteliaisuutta.
Tämä identiteetin rakentumisen prosessi ei tapahdu yksin. Aasian alueen neuvonantaja Melonna Njang korostaa, että nuoret tutkivat henkistä identiteettiään ”yhteisöllisessä ympäristössä”, jossa ryhmä itsessään muodostaa kasvun kontekstin.
”Muutosta ei synny pelkästään yksilöllisten ponnistelujen kautta”, Njang selittää. ”Se syntyy yhteisessä ympäristössä, jossa tutkitaan yhdessä todellista identiteettiä ja ilmaistaan sitä palvelun kentällä.”
Prosessilla on myös vahva sukupolvien välinen ulottuvuus. Kun nuoret alkavat tunnistaa omia kykyjään, he suuntaavat luonnollisesti palvelemaan nuorempia sukupolvia. Samalla eri ikäryhmien väliset suhteet yhteisössä alkavat saada uudenlaista syvyyttä.
Palvelu yhdistävänä lankana
Keskustelussa toistuu ajatus siitä, että palvelu ei ole vain yksi toiminta muiden joukossa, vaan se on lanka, joka antaa merkityksen koulutukselle, työlle ja ihmissuhteille.
Sabour kertoo kokemuksesta naapurustostaan Uudessa-Seelannissa. Viisi 15–16-vuotiasta nuorta, jotka olivat osallistuneet varhaisnuorten ohjelmaan, huomasivat yhteisössään nuorempien lasten kamppailevan luetun ymmärtämisen kanssa.
Yhteisen neuvottelun jälkeen he päättivät perustaa viikoittaisen tukiryhmän.
”Seurauksena oli, että näistä nuorista tuli paljon vastuullisempia”, Sabour kertoo. ”Samalla näki selvästi, kuinka myös heidän oma ymmärryksensä ja älyllinen kehityksensä vahvistuivat.”
Aasian alueen neuvonantaja Nicholas Loh huomauttaa, että monissa maissa nuoret kuulevat yhä useammin viestin, jonka mukaan maailma on liian vaikea muutettavaksi ja että heidän tulisi keskittyä vain omaan menestykseensä.
Palvelusta käytävä keskustelu tarjoaa kuitenkin toisenlaisen näkökulman.
”Siitä on tullut toivon keskustelu”, Loh sanoo.
Yhteisöt ovat oppimassa, että oman yhteisön hyvinvoinnin pohtiminen voi olla osa nuoren koulutusta. Palvelun kautta kehittyvät asenteet ja ominaisuudet vahvistavat samalla nuoren omaa kasvua.
Ajan myötä tämä palveluun suuntautuminen ulottuu myös myöhempiin elämänvaiheisiin. Loh kertoo, että joissakin yhteisöissä nuoret, jotka ovat pitkään olleet toimeliaita palvelussa, alkavat lähestyä myös avioliittoa uudesta näkökulmasta.
Nuoret parit alkavat nähdä avioliiton ja perhe-elämän ei vetäytymisenä yksityiseen elämään, vaan mahdollisuutena syventää kykyä palvella yhteisöä yhdessä.
Yliopistovuosien merkitys
Keskustelu käsittelee myös sitä, kuinka nämä palvelun ja pohdinnan mallit näkyvät yliopistoissa.
Amerikkojen alueen neuvonantaja Natasha Bruss kertoo Institute for Studies in Global Prosperity -instituutin (ISGP) toiminnasta. Instituutin tavoitteena on tutkia yhdessä muiden kanssa tieteen ja uskonnon toisiaan täydentäviä rooleja sivilisaation edistämisessä.
Instituutin seminaarit auttavat yliopisto-opiskelijoita pohtimaan, kuinka heidän akateemisia opintojaan voidaan harjoittaa palvelu keskiössä.
”Se polku, joka nuorilla on neljän opiskeluvuotensa aikana, on todella merkityksellinen”, Bruss toteaa. ”He voivat tuoda vaikeat kysymyksensä ystäväryhmänsä yhteiseen pohdintaan koko opintojensa ajan.”
Loh kertoo esimerkin yliopisto-opiskelijasta, joka tällaiseen seminaariin osallistuttuaan alkoi järjestää säännöllisiä epämuodollisia kokoontumisia, joissa opiskelijat pohtivat tieteen ja uskonnon suhdetta.
Tällaiset tilat ovat alkaneet lisääntyä joissakin yliopistoissa, kun yhä useammat opiskelijat huomaavat, että tieteen ja uskonnon yhteensopivuuden tarkastelu avaa uusia ajattelun mahdollisuuksia.
Bruss lisää, että joillakin kampuksilla nuoret kokoontuvat myös hartaushetkiin, joita seuraa syvällisempi keskustelu heitä koskettavista kysymyksistä.
Yhdysvalloissa nuoret ovat esimerkiksi tutkineet Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston viestiä Amerikan bahá’í-yhteisölle, joka käsittelee rotujen välistä epäoikeudenmukaisuutta.
Brussin mukaan viesti auttaa nuoria näkemään palvelunsa osana yhteiskunnan rakentamista, jonka keskiössä on ihmiskunnan ykseys.
Vastauksia ahdistukseen ja yksinäisyyteen
Keskustelijat pohtivat myös nuorten keskuudessa yleistyneitä haasteita, kuten ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä.
Njang huomauttaa, että Kaakkois-Aasian yhteisöllisissä kulttuureissa nämä ilmiöt ovat monille suhteellisen uusia, mutta individualismin ja materialismin voimat ovat alkaneet vaikuttaa myös siellä.
Tässä tilanteessa jo pelkkä kokoontuminen opintopiiriin tutkimaan henkisiä käsitteitä voi auttaa nuoria voittamaan yksinäisyyden kokemuksia.
”Yhteinen tarkoitus auttaa torjumaan yksinäisyyden tunteita”, Njang sanoo.
Hänen mukaansa prosessi auttaa nuoria myös löytämään uudelleen oman jaloutensa ja näkemään identiteettinsä osana yhteistä palvelua.
Loh puolestaan huomauttaa, että kun nuoret kokoontuvat ympäristöön, jossa korostuvat palvelu ja oppiminen, jokin muuttuu.
”Jos joku päättää omasta aloitteestaan laittaa puhelimen pois, se tarkoittaa, että hän on löytänyt jotain merkityksellisempää.”
Teknologia ei tällöin hallitse nuoria, vaan siitä tulee väline heidän yhteisöissään tekemälleen työlle.
Bruss toteaa lopuksi, että palvelussa on myös syvästi parantava ulottuvuus.
”Kun käännyt toisten puoleen auttaaksesi heitä, oma vaikeutesi alkaa väistyä. Palvelu on ihmiskunnan suurin parantava lääke.”
Podcast-jakso on osa ”In Conversation” -sarjaa, jossa eri henkilöt pohtivat yhdessä, kuinka bahá’í-periaatteita voidaan soveltaa käytännössä rauhanomaisten yhteiskuntien rakentamisessa.
