Hartaustilaisuudet vahvistavat palvelun henkeä
Rukous on olennainen osa myös bahá’í-yhteisön kokoontumisia.
Eri paikkakunnilla ja naapurustoissa ihmiset kokoontuvat säännöllisesti yhteen rukoilemaan. Usein nämä hetket ovat yksinkertaisia: ystävät ja naapurit avaavat kotinsa, luetaan rukouksia ja pyhiä kirjoituksia sekä keskustellaan elämästä. Vähitellen tällaisista hartaustilaisuuksista syntyy ilmapiiri, joka syventää yhteisön hartaudellista luonnetta ja vahvistaa halua palvella muita.
Bahá’í-uskon opetuksissa rukous on keskeinen tekijä yksilön, perheen ja yhteisön henkisessä kehityksessä. Rukouksen kautta ihminen kääntyy Jumalan puoleen, etsii johdatusta ja ammentaa voimaa toimia toisten hyväksi. Kun ihmiset rukoilevat yhdessä, syntyy tila, jossa sydämet avautuvat ja yhteys toisiin ihmisiin syvenee. Maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön korkein hallintoelin Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto kuvaa näitä rukoilemiseen omistettuja kokoontumisia seuraavasti:
Hartauskokoukset ovat tilaisuuksia, joihin kuka tahansa sielu voi tulla, henkäistä taivaisia sulotuoksuja, kokea rukouksen ihanuus, mietiskellä Luovaa sanaa, liikkua paikasta toiseen hengen siivin ja olla yhteydessä ainokaiseen Rakastettuun. (Oikeusneuvoston kirjeestä 29.12.2015)
Tällaisissa hetkissä syntyy usein myös henkisesti kohottavia keskusteluja, jotka vahvistavat ystävyyttä ja käsitystä yhteisestä päämäärästä. Rukoushenkinen ilmapiiri auttaa ihmisiä tarkastelemaan elämää uudesta näkökulmasta ja löytämään rohkeutta toimia yhteisen hyvän puolesta.
Helsinkiläisessä naapurustossa ystävät ovat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä jo lähes vuosikymmenen ajan. Kesäisin hartaus on saatettu pitää metsässä.
Helsinkiläisen Patrik Janssonin naapurustossa asukkaat ovat rakentaneet yhteisöllisyyttä hartauksien ja lastentuntien avulla.
Helsinkiläinen Patrik Jansson kertoo pihapiirinsä perheiden järjestäneen viikoittaisen hartausillan jo lähes kymmenen vuoden ajan.
”Me tulemme yhteen rukoilemaan, keskustelemaan ja syömään pientä iltapalaa. Lapset leikkivät yhdessä, ja vetovastuu kiertää perheeltä toiselle. Tilaisuus näyttää aina järjestäjänsä näköiseltä.”
Hartaudellisuuden merkitys on yleisesti läsnä keskusteluissa naapureiden kanssa.
”Lausumme rukouksia elämän isojen ja pienten asioiden puolesta, kuten työnhaku, sukulaisen poismeno tai terveys.”
Vuosien aikana mukaan on tullut ystäviä monista kulttuuri- ja uskontotaustoista. Kesäisin hartaus on saatettu pitää metsässä, ja osallistujat pitävät yhteyttä WhatsApp-ryhmässä. Samassa naapurustossa järjestetään myös lastentunteja, ja nämä toiminnot tukevat toisiaan.
”Kun lapset kohtaavat toisiaan sekä hartauksissa että lastentunneilla, syntyy luonnollinen yhteisöllisyys”, Patrik sanoo.
Jyväskyläläinen Funlayo Vesajoen mukaan on ”ihanaa, että bahá’í-uskossa löytyy rukouksia eri elämäntilanteisiin.”
Monet kertovat kokeneensa yhdessä rukoilemisen luontevana ja yhdistävänä kokemuksena. Jyväskyläläinen Funlayo Vesajoki kuvaa keskusteluja ystävien kanssa rukouksen merkityksestä vaikeissa elämäntilanteissa.
”Vaikka ulkoisesti mikään ei muuttunut, jokin muuttui sisälläni. Rukouksen jälkeen tunsin oloni aivan erilaiseksi. Se oli vapauttava kokemus.”
Funlayo on myös kokenut luonnolliseksi keskustella hartauden harjoittamisesta muihinkin uskontoperinteisiin kuuluvien kanssa.
”On ihanaa, että bahá’í-uskossa löytyy rukouksia eri elämäntilanteisiin. On ollut kiinnostavaa jutella eri uskonnon harjoittajan tästä aiheesta uusin silmin, käsittein ja kokemuksin. Keskustellessani ystäväni kanssa elämän ylä- ja alamäistä ja rukouksen merkityksestä hän kertoi, että rukouksiin on kolmenlaisia vastauksia: Jumala vastaa heti rukoukseen vaikeuksien hetkellä, Jumala vastaa odottamattomalla tavalla tai sitten vastauksen saa vasta seuraavassa maailmassa”, Funlayo jakaa.
Aisha Pihlajaniemi Tampereelta kuvaa kokeiluja, joissa hartaus on yhdistynyt takkailtoihin ja katsomusten välisiin kohtaamisiin pyhien kirjoitusten äärellä.
”Olemme käsitelleet kokoontumisissa esimerkiksi, miten kohdata toinen toisemme ja katsomusperinteemme, kuinka luoda rauhaa arjen teoilla, ja miten suhtautua vastoinkäymiin elämässä.”
Naantalilainen Sylvia Ollila puolestaan kertoo hartausryhmästä, joka on kokoontunut säännöllisesti keskustelemaan henkisen elämän edellytyksistä, kuten rukouksesta, anteeksiannosta ja luottamuksesta.
”Kun luimme Bahá’u’lláhin kehotusta olla katsomatta toisten puutteita, syntyi syvällinen keskustelu siitä, miten voimme soveltaa tätä arjessa. Tällaiset hetket vahvistavat ystävyyttä. Nyt mietin, miten tämä yhteisöllisyyden taju voitaisiin suunnata naapuruston tukemiseen laajemmin. Meillä on täällä paljon yksin asuvia ikäihmisiä”, Sylvia pohtii.
Palvelu ja palvonta yhdistyvät
Bahá’íden edistämä yhteisöelämän malli nojaa palveluun ja palvontaan. Ne ovat kaksi toisiaan täydentävää ulottuvuutta, jotka kuljettavat yhteisön kehitystä eteenpäin. Rukoushenkinen elämänasenne tukee ihmiskunnan hyväksi tehtävää palvelua. Yksilön oma henkinen kasvu on sidoksissa yhteiskunnan uudistamiseen.
Rukouksista ja pyhistä kirjoituksista ammennetut ylevät ajatukset on tarkoitus saattaa rakentaviksi teoiksi. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto on todennut, että ”Jumalan palvonta ja ylistys saa korkeimman ilmaisunsa, kun se muunnetaan eläväksi ja pyyteettömäksi ihmiskunnan palveluksi.”
Kun ihmiset rukoilevat yhdessä, heidän välisensä keskustelu, heidän tekemänsä valinnat ja tavat palvella ympäröivää yhteisöä löytävät helpommin jaetun päämäärän. Joka puolella maailmaa naapurustojen ja kylien hartaushetket ovat luontevasti nivoutuneet muihin toimintoihin: lastentunteihin, varhaisnuorten ryhmiin ja opintopiireihin. Tällöin rukous ei jää yksittäiseksi hetkeksi, vaan alkaa vähitellen muovata koko yhteisön elämää. Oikeusneuvoston sanoin:
Rikas yhteisöelämän kirjo alkaa tulla näkyviin joka seudulla, kun yhteisöllinen palvonta, jonka lomaan on siroteltu kodin viihtyisässä ilmapiirissä käytyjä keskusteluja, kudotaan yhteen sellaisten toimintojen kanssa, jotka tarjoavat henkistä kasvatusta seudun kaikille asukkaille. (Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, riḍván-sanoma 2010)
Niklas Krüger-Kling kertoo arvostavansa hartaushetkien yksinkertaisuutta ja henkistä ilmapiiriä.
Itä-Helsingissä asuva Niklas Krüger-Kling toteaa, että rukoileminen on luonteva osa arkea ja naapuruston palvelua.
”Torstaiaamuisin kotonamme on ollut aamuhartaus. Luemme rukouksia ja pyhiä kirjoituksia ja keskustelemme asioista, joiden puolesta haluamme rukoilla – usein myös siitä, mitä olemme oppineet naapuruston palvelemisesta.”
Tilaisuuksissa on joskus musiikkia, ja usein ystävät jäävät aamiaiselle. Osallistujat tulevat hyvin erilaisista taustoista. Kaikki oppivat yhdessä siitä, mitä rukoileminen tarkoittaa eri taustoista tuleville ihmisille.
”Arvostan näiden hetkien yksinkertaisuutta. Avaamme kotimme, ihmiset tulevat yhteen ja rukoilevat. Sielut kohtaavat. Ilman mittavaa etukäteissuunnittelua ja alkuvalmisteluja juuri rukoukset tulevat keskiöön”, Niklas kiteyttää.
Yhteisön hartaudellisen luonteen ja palvelun hengen vahvistuessa syntyy pitkällä aikavälillä myös uudenlaisia yhteisöllisiä rakenteita. Palvonnan ja palvelun yhteys tulee selkeimmin esiin mashriqu’l-adhkárin instituutiossa.
Kinshasassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, vihittiin käyttöön bahá’í-temppeli vuonna 2023. Kuva: Bahá’í World News Service
Mashriqu’l-adhkár koostuu Jumalan palvontaan omistetusta keskusrakennuksesta eli temppelistä sekä yhteisön palveluun tarkoitetuista apulaitoksista, jotka edistävät koulutusta, terveyttä ja muuta yhteistä hyvinvointia. Tämä henkisyyttä ja palvelua tukeva kokonaisuus on tarkoitettu hyödyttämään kaikkia ihmisiä vakaumukseen tai taustaan katsomatta.
Saksan bahá’í-temppelin 60-vuotisjuhlaa vietettiin heinäkuussa 2024, Hofheim-Langenhainissa. Tapahtumassa eräs nuori totesi: ”Aina kun olen rukoustemppelissä, tunnen ihmiskunnan ykseyden. Siellä ei ole minkäänlaista erillisyyden tunnetta sen perusteella, mistä joku tulee – kaikki toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, ja olo on luonteva, ei vieras. Tällainen kaunis tunne on harvinainen yhteiskunnassa.” Kuva: Bahá’í World News Service
Vaikka tällaisia keskuksia on maailmassa vasta vähän, niiden henkistä perustaa rakennetaan yhä useammissa yhteisöissä ja naapurustoissa joka puolella maailmaa, kuten edellä mainitut kokemukset osoittavat. Maailmassa on tällä hetkellä 14 bahá’í-temppeliä, ja ne on vihitty käyttöön vuosina 1953–2024. Temppeleiden määrä lisääntyy kuitenkin nopeasti.
