Perheet luovat yhteenkuuluvuutta Australian naapurustoissa
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu englanniksi Bahá’í World News Service -sivustolla.
Bahá’í World News Servicen uusimmassa podcast-jaksossa tarkastellaan, kuinka naapurit ja perheiden ryhmät Australiassa oppivat tukemaan toisiaan soveltamalla henkisiä periaatteita arjessa.
Viimeisimmässä ”In Conversation” -podcastin jaksossa vieraat Australiasta tarkastelevat, kuinka useat naapurustot ympäri maata pyrkivät edistämään ykseyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja jakavat käytännön esimerkkejä bahá'í-yhteisön yhteisörakentamiseen liittyvistä kokemuksistaan.
”Yksinäisyys voitetaan palvelemalla”, sanoo Vahid Saberi, Australasian neuvonantajalaitoksen jäsen.
Saberi lisää, että tämä palvelun periaate muovaa yhteisöjä, joissa ihmiset rakentavat ihmissuhteita yhteisen toiminnan kautta ja välttävät eristäytymistä. Hän selittää, että vireimmät yhteisöt ovat niitä, joissa naapurit asuvat kävelymatkan päässä toisistaan ja ”joissa on monisukupolvista vuorovaikutusta”.
Näiden ponnistelujen ytimessä ympäri Australian ovat moraalisen ja henkisen kasvatuksen ohjelmat, jotka kattavat kaikki sukupolvet.
Paikallisessa bahá'í-järjestössä työskentelevä Shirrine Rohanian on havainnut, että kun perheet osallistuvat näihin koulutusohjelmiin ja ryhtyvät käytännön toimiin naapurustojensa parantamiseksi, he kehittävät itsessään ”syvällisempää päämäärätietoisuutta”, joka voimauttaa heidät ”ottamaan vastuun yhteiskunnallisesta todellisuudestaan”.
Rohanian selittää, että osallistuminen yhteisörakentamisen toimintoihin vahvistaa naapureiden välisiä luottamuksen ja ystävyyden siteitä ja luo keskustelutiloja, joissa perheet kokevat pystyvänsä yhdessä vastaamaan haasteisiin.
Hari Remala, joka toimii myös paikallisella tasolla bahá'í-järjestössä, kuvailee naapurustoa, jossa noin kymmenen perheen ryhmä on oppinut ”puhumaan keskenään melko vapaasti ja avoimesti” haasteista, joita yleensä pidetään yksityisasioina.
”Yhteiskunta muokkaa meitä melko individualistisiksi”, hän selittää.
”Mutta joissakin paikoissa tämä kulttuuri on alkanut muuttua, ja olemme huomanneet, että ihmiset voivat saavuttaa paljon, kun he tekevät yhteistyötä.”
Kun yhä useammat perheryhmät oppivat käsittelemään haasteita yhdessä sen sijaan, että kamppailevat yksin, yhteisöt vahvistavat yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ”rakentamalla yhdessä yhteisöä ja olemalla jatkuvasti vuorovaikutuksessa”, luomalla naapurustoja, joissa ihmiset todella tuntevat ja tukevat toisiaan pinnallisen vuorovaikutusten lisäksi, Saberi mainitsee.
Tämän kollektiivisen lähestymistavan muutosvoima tulee selvästi esiin siinä, miten yhteisöt vastaavat nuorten haasteisiin. Avustajalautakunnan jäsen Hossein Jaberi Khormouji kertoo tarinan Brisbanen naapurustosta, jossa nuoret tunnistivat sähkösavukkeiden käytön ja kiusaamisen suuriksi ongelmiksi koulussaan.
Kun yhteisön äidit saivat tietää, että koulun toimet kiusaamisen torjumiseksi olivat osoittautuneet tehottomiksi, he neuvottelivat yhdessä ja loivat ”Healthy Minds” -keskusteluiltoja. Nämä kokoontumiset, joihin osallistui 40–50 henkilöä perheryhmien lisäksi, tuovat nuoret ja vanhemmat yhteen opiskelemaan henkisiä periaatteita ja neuvottelemaan ratkaisuista.
”He eivät väitä, että tämä olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiin”, Khormouji selittää, ”mutta keskustelut tarjoavat tilan, jossa perheet voivat todella puhua haasteista.”
Khormouji huomauttaa, että tällaisten yhteisöjen luominen ”vaatii monien ihmisten sitoutumista ja ponnisteluja päivittäin monien vuosien ajan”.
Hän selittää, että tämä pitkäjänteinen omistautuminen kumpuaa henkisestä ymmärryksestä ja että kun ihmiset pohtivat syvällisesti Bahá'u'lláhin opetusta ”maailman parantaminen voidaan saavuttaa puhtailla ja hyvillä teoilla”, he ovat innokkaita ”omistamaan elämänsä muiden hyvinvoinnin edistämiselle”.
Tämä sitoutuminen, hän lisää, kumpuaa siitä, että tunnistetaan, että ”myös toiset ihmiset ovat Jumalan lapsia” – tunnistaminen, joka muuttaa yksilön huolen kaikkien huolenpidoksi.
