Pieniä pilkahduksia muutoksesta – Lasten henkinen kasvatus luo yhteisöllisyyttä
Lasten henkinen kasvatus vahvistaa lasten tasapainoisen kehityksen ohella ympäröivän yhteisön hyvinvointia ja ykseyttä. Lastentunnit ja erilaiset palveluprojektit tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia osallistua yhteisörakentamiseen ja nuorempien sukupolvien tukemiseen. Tässä artikkelissa eri puolilla Suomea asuvat ihmiset kertovat pyrkimyksistä tarjota henkistä kasvatusta oman perheen ja lähiympäristön lapsille.
– Nykyään eletään yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa usein mietitään vain oman lapsen hyvinvointia. Kasvatus tarvitsee laajemman joukon, ”kylän”, sekä vanhempien välistä kasvatustukea ja arjen apua, sanoo tuusulalainen Hoda Saastamoinen. Kuvassa lastentunti Porvoossa.
Bahá’í-opetukset korostavat, että lapset tarvitsevat heidän henkistä kasvuaan tukevan ympäristön. Lasten henkinen kasvatus onkin yksi bahá’í-yhteisön ylläpitämistä ydintoiminnoista. 5–11-vuotiaille suunnattujen lastentuntien kautta lapset tutustuvat moraalisiin ja henkisiin käsitteisiin, jotka ohjaavat heidän ajatuksiaan ja toimintaansa niin perheessä kuin kavereiden kanssa ja vähitellen suhteessa koko yhteisöön.
– Emme vielä elä maailmassa, jossa kaikki lapset saisivat henkistä kasvatusta. Sellaisessa maailmassa ihmiset pitäisivät enemmän huolta toisistaan ja löytäisivät ratkaisuja oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen, sillä he aidosti välittäisivät myös toisella puolella maapalloa asuvista ihmisistä, toteaa Jyväskylässä asuva 6-vuotiaan lapsen äiti Marika Korhonen.
Hän kertoo lasten henkisen kasvatuksen perustuvan ymmärrykseen siitä, että ihmisen elämään kuuluu aineellisen olemassaolon ohella henkisyys.
– Aineellinen maailma on ilmentymä henkisestä todellisuudesta. Henkisiä ominaisuuksia ovat muun muassa rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Ihmisinä saatamme erehtyä luulemaan, että vain tämä näkyvä aineellinen maailma on totta ja ainoa olemassaolon muoto. Keskitymme sen kehittämiseen ja pohdimme, miten saisimme lisää rahaa tai muuta aineellista hyötyä. Se kaventaa toimintaamme ja käyttäytymistämme toisiamme kohtaan, Marika pohtii.
Lastentunnit ja muut henkistä kasvatusta edistävät toimet avaavat kokonaisvaltaisemman maailmankuvan, joka auttaa lapsia ymmärtämään omaa arvoaan ja rooliaan maailmassa.
Helsinkiläisen pihapiirin kerhohuoneessa seinää koristaa Bahaá’u’lláhin lainaus ”Se todellakin on ihminen, joka tänä päivänä omistautuu koko ihmissukua palvelemaan.”
– Jos otamme lähtökohdaksi henkisen todellisuuden, pyrimme kaikessa tekemisessämme oikeudenmukaisuuteen maailman ihmisiä kohtaan, osoitamme rakkautta, hyväntahtoisuutta, huolenpitoa ja välittämistä kaikkia kohtaan, etsimme sitä, miten asiat todella ovat ja mikä on totta. Lapsen kasvua tulee suunnata kohti henkistä todellisuutta ja auttaa häntä kehittämään henkisiä ominaisuuksia itsessään, jotta hän oppisi soveltamaan näitä ominaisuuksia elämää eläessään ja käyttämään kykyjään sekä läheistensä että kaikkien ihmisten hyväksi, Marika kertoo.
– Tässä repivien voimien maailmassa tarvitaan hyvin vahvoja myönteisiä vastavoimia ja toiveikkuuden luomista, jotta lasten henkinen kyvykkyys vahvistuu, toteaa tuusulalainen äiti Hoda Saastamoinen henkisen kasvatuksen tärkeydestä.
– Tätä ei voi tehdä yksin ja itselle, vaan yhdessä ja muille. Tällainen ajatus yhteisöllisyydestä loistaa kirkkaasti bahá’íden käyttämässä lastenkasvatusta tukevassa materiaalissa. Siinä on vahva henkinen pohja, mutta samalla hyvin universaali lähestymistapa, ja se on suunniteltu kaikille. Se yhdistää lapsia ja perheitä yli kaikkien eroavaisuuksien ja tuo ihmiset yhteen tämän keskeisen henkisen tarpeen äärelle. Meillä kaikilla on syvällinen henkinen puoli, jota tulee vahvistaa, Hoda sanoo.
Tuusulassa lastentunnit alkoivat keskusteluista naapuruston vanhempien kanssa. Hoda ja muut vanhemmat jakoivat avoimesti ajatuksiaan ja huoliaan lasten kasvatuksesta ja kertoivat toiveistaan edistää perinteistä ”koko kylä kasvattaa” -ajattelutapaa.
– Nykyään eletään yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa usein mietitään vain oman lapsen hyvinvointia. Kasvatus tarvitsee laajemman joukon, ”kylän”, sekä vanhempien välistä kasvatustukea ja arjen apua, Hoda kertoo.
Hän toteaa, että koulu ja harrastukset eivät yksin riitä henkiseen kasvatukseen.
– Tulee voida ruokkia älyllisen ja fyysisen kasvatuksen lisäksi sisintä, sydämen sivistystä. Päiväkodeissa ja kouluissa puhutaankin vahvuuksista. Niissä on kyse juuri henkisistä ominaisuuksista, sielun ja sydämen vahvuuksista. Bahá’í-lastentuntimateriaaleissa näitä ominaisuuksia käsitellään ja vahvistetaan upealla tavalla kokonaisvaltaisesti, Hoda kertoo ilahtuneena.
Marikan kokemuksen mukaan henkinen kasvatus vahvistaa lasten rohkeutta toimia oikeudenmukaisesti, mikä luo pohjaa ystävyystaidoille.
– Päiväkodissa yksi lapsi jäi leikeistä ulos, ja pohdimme tätä tyttäreni kanssa. Vaikka hän ymmärsi leikistä ulos jääneen tunteita, hän ei ollut uskaltanut tehdä toisin, koska pelkäsi toisen kaverin suuttumista. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Autoin häntä pohtimaan, miksi on tärkeää kertoa oma näkemyksensä siitä, että otetaan kaikki mukaan leikkiin, vaikka joku olisi siitä eri mieltä tai suuttuisi. Kannustin häntä olemaan niissä tilanteissa rohkea. Sanoimme myös rukouksia hänen ystäviensä puolesta. Seuraavana päivänä asiasta keskusteltiin päiväkodissa ja se oli mennyt hyvin, Marika sanoo.
Lastentunneissa yhteisöllisyyden siemen
– Lastentuntien kautta lapsilla on mahdollisuus heijastaa toiveitaan ja kykyjään ympäröivään maailmaan omasta naapurustosta alkaen, porvoolainen perheenisä Tommi Laine sanoo.
Porvoolaisessa naapurustossa lastentunnit pari vuotta sitten aloittanut Tommi Laine sanoo, että kyse on lopulta yksinkertaisesta asiasta.
– Lastentunneilla haemme aikamme kysymyksiin ratkaisuja ruohonjuuritasolla. Pohdimme lasten kanssa henkisiä ominaisuuksia. Tällaiset keskeiset kysymykset kohtaamme elämässä laajemminkin, Tommi kertoo.
Henkisen kasvatuksen ajankohtaisuuteen Tommi havahtui omien lastensa kautta. Hän oli etsinyt pitkään tapoja luoda toiveikasta ilmapiiriä ja alkoi keskustella naapureidensa kanssa toivosta. Tällä hetkellä pihapiirin alueelta on mukana jopa 15 lasta, minkä vaikutus naapurustoon alkaa näkyä.
– Pihan elämä on meidän kaikkien yhteistä elämää. Lastentuntien kautta lapsilla on mahdollisuus heijastaa toiveitaan ja kykyjään ympäröivään maailmaan tästä omasta naapurustosta alkaen, Tommi sanoo.
Hanke on yhteinen. Naapurustoon on kehittynyt vähitellen vahvempi ymmärrys kollektiivisesta kasvatuksesta. Ihmiset tuntevat toistensa lapset ja juttelevat heidän kanssaan.
– Kylä kasvattaa joka tapauksessa, aina. Joko piittaamatta tai tietoisesti. Kysymys onkin, miten me vaikutamme yhdessä lasten, perheiden ja koko naapuruston hyvinvointiin.
Lasten huomioiminen on lisännyt talkoohenkeä. Yhdestä kerrostalosta löytyi pitkään käyttämättömänä ollut yhteisötila, joka kunnostettiin yhdessä lastentunteja ja muita yhteisön hyvinvointia lisääviä pyrkimyksiä varten. Pihapiirissä pidetty nuorten leiri toteutti tilaan seinämaalauksen, ja naapuruston asukkaat ovat lahjoittaneet käyttötavaroita. Tällaisissa yhteisörakentamisen ponnistuksissa tärkeintä on nähdä, että kyseessä ei ole joukko irrallisia toimintoja, vaan yhteinen oppimisprosessi.
– Olemme edenneet vahvasti tekemisen kautta. Ei kaikkea voi suunnitella etukäteen, vaan tulee edetä orgaanisesti ja tunnistaa Jumalan vahvistukset, Tommi sanoittaa.
Tommi Laineen pihapiirissä lasten kädenjälki on osa pihapiirin ilmettä.
Lastentunnilla käydyt keskustelut avaavat naapuruston ovia ja lisäävät yhteisöllisyyttä.
– Kun käsittelimme anteliaisuutta, lapset kävivät naapureiden ovilla viemässä teemaan sopivia lahjoja. Tämän kautta saatiin odottamattomia ja iloisia kohtaamisia sellaistenkin naapureiden kanssa, joita ei oltu nähty pitkään aikaan. Kohtaamisten kautta joidenkin vanhempien välillä olleet ristiriidat alkoivat aueta. Tällaista välittömyyttä ja luottamusta elämän kantokykyyn ei voi tuottaa teennäisesti, Tommi iloitsee.
Anteliaisuudesta innostunut lapsi ilahdutti ystäviään tuomalla lastentunnille leipomiaan herkkuja.
Porvoolaisessa naapurustossa lasten huomioiminen on lisännyt talkoohenkeä. Yhdestä kerrostalosta löytyi pitkään käyttämättömänä ollut yhteisötila, joka kunnostettiin yhdessä lastentunteja ja muita yhteisön hyvinvointia lisääviä pyrkimyksiä varten.
Myös Tuusulassa on kokemusta lastentunnilla tutkittujen henkisten ominaisuuksien tuomisesta käytäntöön. Ystävällisyyden ominaisuutta lähestyttiin ensin yksinkertaisella lainauksella: ”Ystävällinen kieli on ihmissydänten magneetti.” Lasten kanssa pohdittiin, miten ystävällinen kieli puhuu.
– Harjoittelemme ystävällisyyttä sitten pihapiirissä, ja lapset tekevät pieniä hyviä tekoja. He leipovat ja osallistuvat talkoisiin. Lasten touhutessa lastentunnit heijastuvat naapuruston muidenkin ikäpolvien ja eri elämänvaiheessa olevien elämään, Hoda jakaa.
Vanhempien välinen keskustelu vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ystävyyden siteitä.
– Juttelemme vanhempien kesken arjen asioiden lisäksi lapsissamme havaitsemistamme ominaisuuksista. Osa vanhemmista on osallistunut toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen, Hoda sanoo.
Helsingissä lastentunteja pitävä Marinka Räsänen kertoo naapurustossa olleen monipuolisia pyrkimyksiä liittää palvelu osaksi henkistä kasvatusta.
Helsinkiläisessä pihapiirissä lasten henkisen kasvatuksen prosessi käynnistyi 15 vuotta sitten erään äidin aloitteesta.
– Meillä on ollut pienimuotoisia leirejä, joissa on ollut mukana naapurustoa hyödyttäviä tekoja ja taiteita. Olemme muun muassa keränneet roskia ja maalanneet sähkökaappeja. Lapset ovat pitäneet tekemisestä paljon, hän jakaa.
Hankkeet ovat yhdistäneet naapureita, ja perheitä on osallistunut laajasti.
– Minulle on henkilökohtaisesti kiinnostavaa tutkia akateemisestikin, miten kaikenikäisten osallisuus vahvistaa yhteisöjen vireyttä ja kestävää elämäntapaa isossa kuvassa, Marinka sanoo.
Samassa pihapiirissä asuva Änisa Jansson kertoo lasten henkisen kasvatuksen saaneen huomiota heidän naapurustossaan jo 15 vuotta.
– Prosessi käynnistyi vuosia sitten, kun yksi naapurustossamme asunut äiti toivoi voivansa tarjota lapselleen henkistä kasvatusta inhmillisen ja fyysisen kasvatuksen lisäksi. Hän alkoi pitämään lastentunteja eri taustaisten naapuriperheiden lapsille. Tästä syntyi myöhemmin myös varhaisnuorten toimintaa. Kun uusia sukupolvia on syntynyt, on tätä hanketta pyritty laajentamaan, Änisa sanoo.
Lastentunteja Helsingissä pitävä Marinka Räsänen kertoo, että lapset ovat pitäneet naapurustoa hyödyttävistä palveluteoista ja taiteista. Lapset ovat muun muassa lisänneet ympäristötietoisuutta maalaamalla sähkökaappeja.
Perustana ovat ystävyyssuhteet kaikkien kesken, mikä näkyy kunnioituksena ja yhteistyönä eri taustaisten perheiden välillä. Henkiset ominaisuudet ja toisten huomioiminen vaikuttavat naapurustoon.
– Olemme nähneet pieniä pilkahduksia muutoksesta. Eräs äiti on todennut, että rukoilu ja hiljentyminen lastentunneilla on tullut osaksi heidän perhe-elämäänsä, Änisa kuvaa.
Naapuruston vanhemmissa lapsissa on henkisen kasvatuksen myötä noussut halu palvella itse, ja he tukevatkin nyt nuorempia lapsia. Tämä on myös vahvistanut heidän keskinäistä ystävyyttään.
– Yksi äideistä on kokenut, että lastentuntien vaikutuksesta eri-ikäiset lapset leikkivät keskenään sopuisasti ja huomioivat toisensa pihalla. Kukaan ei jää yksin, Änisa kiteyttää.
Henkinen kasvatus osallistaa laajasti
– Inarin kokoisessa kylässä sillä, että muutamakin perhe pohtii henkistä kasvatusta aktiivisesti, on vaikutus. Rakkaus on kuin magneetti, inarilainen Merja Järvinen toteaa.
Bahá’í-yhteisön perustama koulutusinstitutti käsittää kolme kasvatuksellista ohjelmaa – lapsille, varhaisnuorille sekä nuorille ja aikuisille. Toiminta on kaikille avointa ja mukaan voi tulla missä vaiheessa tahansa. Jatkuvaan oppimiseen perustuvat ohjelmat tukevat osallistujien kykyä lukea omaa todellisuuttaan ja palvella lähiympäristöään. Tämä auttaa luomaan vireää yhteisöelämää ja etsimään tietoisesti tasapainoa elämän aineellisen ja henkisen puolen välillä. Olennaista on myös se, että muutosprosessin omistajuus on asukkailla itsellään.
Tommi Laine kertoo saaneensa yhteisörakentamiseen sysäyksen maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön korkeimman hallintoelimen, Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjeestä, jossa puhutaan ykseyden välttämättömyydestä: ”– – ansio kaikesta myötävaikutuksestanne yhteiskunnalliseen hyvinvointiin piilee ennen kaikkea siinä, miten peräänantamattomasti olette sitoutuneet löytämään sen kallisarvoisen ykseyden näkökohdan, jossa toisistaan eroavilla näkemyksillä on jotakin yhteistä ja jonka ympärillä kiistelevät ihmisryhmät voivat kasvaa yhteen.”
– Näin kaikki ihmiset tulevat nähdyksi henkisinä kanssakulkijoina. Tämä on meidän yhteistä elämää, ja henkisen polun kulkeminen voi heijastua ja näkyä monin eri tavoin. Jokainen elämä on merkityksellinen puheenvuoro, Tommi pohtii.
Pohjois-Lapissa asuva Merja Järvinen kertoo, että Inarissa on käynnissä kaksi lastentuntiryhmää eri-ikäisille lapsille. Tunnit pidetään Pohjoiskalotin bahá’í-keskuksessa, joka on maailman pohjoisin bahá’í-keskus.
– Eräs äiti oli pannut merkille lastentuntien myönteisen vaikutuksen, joten päätimme tehdä kaikkemme jatkaaksemme tunteja koronapandemian jälkeen, hän sanoo.
– Täydellisen luottamuksen ja rakkauden ilmapiiri on kaiken pohja ja tuo pyrkimyksille vaikuttavuutta. Jokaiselle on tärkeää voida luottaa muihin ja kokea tulevansa hyväksytyksi, Merja Järvinen sanoo.
– Olen huomannut, että keskustelut vaikuttavat lasten sydämeen. He pyrkivät tietoisesti kehittämään yhdessä käsiteltyjä henkisiä ominaisuuksia. Ystävällisyys ja rakkaus ovat lapsille tärkeitä sanoja, ja he haluavat toimia näiden henkisten ominaisuuksien mukaisesti. Tunnelma on lempeä, Merja sanoo.
Lapsissa näkyvä muutos vaikuttaa häneen itseensäkin.
– Olen jo 70-vuotias, mutta heistä on tullut minulle kuin omia lapsia. Tuntuu, että mukana on suojelus, ja siitä saa voimaa. Pohdimme muun muassa bahá’í-opetusta siitä, että kaikki ihmiset ovat kuin yhden puun lehtiä. Tällainen rajat ylittävä täydellisen luottamuksen ja rakkauden ilmapiiri on kaiken pohja ja tuo pyrkimyksille vaikuttavuutta. Jokaiselle on tärkeää voida luottaa muihin ja kokea tulevansa hyväksytyksi, Merja kertoo.
Henkisen kasvatuksen vaikuttavuutta lisää se, että teemat ovat läsnä kotona ja muualla yhteisössä.
– Lasten vanhemmat opiskelevat koulutusinstituutin opintopiirikirjaa ja tukevat tämän avulla samojen teemojen käsittelyä kotona ja muissa yhteyksissä. Inarin kokoisessa kylässä sillä, että muutamakin perhe pohtii näitä asioita aktiivisesti, on vaikutus. Rakkaus on kuin magneetti, Merja toteaa.
Lapset kaipaavat nuorten huomiota ja tukea
Tuhat kilometriä etelämpänä sijaitsevassa helsinkiläisessä naapurustossa lastentuntiopettajana palvelevan Inka Finnilän mukaan on arvokasta päästä rakentavaan vuorovaikutukseen kaikenikäisten ihmisten kanssa.
Helsinkiläinen Sofia Vesajoki rohkaisee nuoria tulemaan mukaan lasten henkisen kasvatuksen tukemiseen.
– On ihmeellistä, miten vähän me nuoret olemme tekemisissä lasten kanssa. Se saattaa jopa jännittää, hän kertoo.
Inka tutustui lasten henkiseen kasvatukseen koulutusinstituutin opintopiirien kautta. Kurssisarjan kolmas osa käsittelee yhteisön velvollisuutta kasvattaa lapsia ja antaa myös valmiudet toimia lastentuntiopettajana.
– Osana opintopiiriä minä ja ystäväni saimme kokemusta lastentuntiryhmän opettamisesta. Sen jälkeen tulin mukaan vakituiseksi opettajaksi. Lasten henkinen kasvatus ei edellytä, että kaikista tulee lastentuntiopettajia, mutta tuo opintopiiri tukee jokaisen osallistumista tähän kasvatustyöhön, Inka kertoo.
– Opintopiirissä pohdittu Bahá’u’lláhin vertaus ihmisestä kaivoksena täynnä jalokiviä oli mieleenpainuva. Se suuntaa meidät löytämään kunkin lapsen vahvuudet. Lapset harjaantuvat henkisissä ominaisuuksissa, ratkaisevat ongelmia ja löytävät sanoja ilmaista itseään. On tärkeää, että lapset pystyvät ilmaisemaan itseään ja rakentamaan kestäviä ystävyysuhteita muiden lasten kanssa. He oppivat luottamaan Jumalaan. Uskon, että tällä on todella suuri vaikutus, Inka sanoo.
Samaa lastentuntiryhmää opettava Sofia Vesajoki on myös kokenut koulutusinstituutin kurssien vaikuttavuuden.
– Luulin aluksi, etten tule lasten kanssa hyvin toimeen. Instituuttikurssien avulla rakkaus ja kärsivällisyys lapsia kohtaan kasvoi merkittävästi ja aloin ymmärtää lasten ja nuorten merkityksen yhteisön tulevaisuudelle. Aloin myös huomata lasten henkisten ominaisuuksien kehittymisen. Lastentunneille oli helppo tulla mukaan apuopettajana. Mitä enemmän olin mukana kasvatuksessa, sitä enemmän rakkaus lapsia kohtaan kasvoi, Sofia toteaa.
– On tärkeää, että lapset pystyvät ilmaisemaan itseään ja rakentamaan kestäviä ystävyysuhteita muiden lasten kanssa. He oppivat luottamaan Jumalaan. Uskon, että tällä on todella suuri vaikutus, helsinkiläinen Inka Finnilä pohtii.
– Lasten henkinen kasvatus ei kiinnosta kaikkia automaattisesti, eikä nuorilla ole välttämättä kokemusta tällaisesta palvelusta lasten parissa. Kuitenkin lapset itse asiassa kaipaavat nuorten huomiota ja tukea. Tästä muodostuu syvällinen suhde, joka kantaa pitkälle, Sofia huomauttaa.
Hän myös kertoo, että lastentuntien opettaminen tarjoaa nuorille merkityksellistä yhdessä tekemistä. Samalla se valmistaa heitä itseään tulevaisuuteen. Sofia rohkaiseekin nuoria tulemaan mukaan:
– Nykyiset nuoret tulevat ennen pitkää tekemisiin lasten kanssa. Se, että pääsee tukemaan lasten henkistä kasvatusta valmentaa myös omaan vanhemmuuteen. Tulevissa sukupolvissa on toivoa, ja lasten tukeminen auttaa kääntämään omaakin ajatusmaailmaa positiivisemmaksi ja asennoitumaan elämään rakentavasti.
