Hallintojärjestys
ja Bahá’í-uskon yhtenäisyys

Moni uskonto on jakautunut lahkoihin seuraajiensa oppiristiriitojen takia, mutta bahá’í-usko on säilynyt jakautumattomana. Bahá’u’lláh kielsi teologisista kysymyksistä kiistelemisen ja nimesi testamentissaan vanhimman poikansa ‘Abdu’l-Bahán (1844–1921) kirjoitustensa tulkitsijaksi ohjaamaan kasvavaa yhteisöä. Lapsuudestaan saakka ‘Abdu’l-Bahá jakoi isänsä Bahá’u’lláhin vankeuden ja karkotuksen ja sisäisti hänen opetuksensa. ‘Abdu’l-Bahán esimerkillisestä palvelun asenteesta ja väsymättömästä huomiosta vähäosaisia ja puutteenalaisia kohtaan on kirjoitettu paljon. Bahá’ít pitävät häntä täydellisenä esimerkkinä bahá’í-opetusten toteuttamisesta.

‘Abdu’l-Bahá kirjoitti merkittäviä bahá’í-opetuksia selittäviä teoksia, jotka lukeutuvat uskon pyhiin kirjoituksiin. Hän teki bahá’i-uskoa tunnetuksi suurelle yleisölle matkoillaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa vuosina 1911–1913 ja ohjasi bahá’í-yhteisön kehittymistä kohti maailmanyhteisöä. Viimeisessä tahdossaan ja testamentissaan ‘Abdu’l-Bahá nimitti tyttärenpoikansa Shoghi Effendin (1897–1957) bahá’í-uskon Suojelijaksi ja sen opetusten tulkitsijaksi. Lähes nelikymmenvuotisen toimikautensa aikana Shoghi Effendi ohjasi suunnitelmallisesti kansainvälistyvää yhteisöä ottamaan käyttöönsä Bahá’u’lláhin määrittelemät hallinnon ja ryhmäpäätöksenteon periaatteet ja toimielimet.

Bahá’í-yhteisössä ei ole papistoa, vaan yhteisön toimintaa ohjaavat paikallistasolla (kaupungit, kunnat) paikalliset neuvostot, jokaisessa maassa kansallinen neuvosto sekä maailmanlaajuisesti bahá’í-yhteisön ylin päättävä elin Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto. Paikalliset ja kansalliset neuvostot valitaan suorilla vaaleilla vuosittain, ja Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto valitaan joka viides vuosi. Bahá’í-vaaleissa ei ole kampanjointia tai ehdokasasettelua, sillä jokaisen velvollisuutena on äänestää vapaasti omantuntonsa mukaan.

Päätöksenteko perustuu neuvotteluun, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua. Bahá’í-opetuksissa kuvattu neuvottelu tähtää yhteisymmärryksen saavuttamiseen ilman kiistelyä: ”Totuuden kipinä syntyy vasta eriävien mielipiteiden törmättyä yhteen” – mielipiteet kohtaavat, ihmiset eivät törmää. Jokaisella on oikeus kertoa näkemyksensä suoraan ja avoimesti, mutta samalla tarvitaan kypsyyttä irrottautua omista mielipiteistänsä, jotta yhteisesti hyvät ratkaisut löytyvät.

Bahá’í-opetukset tukevat ajattelua, jossa myönteisen erilaisuuden arvostaminen ja hyödyntäminen ovat ihmiskunnan edistyksen ehto. Bahá’u’lláh tähdensi neuvottelun tärkeyttä useissa kohdissa kirjoituksiaan: ”Jumalallisen viisauden taivaan ovat valaisseet neuvottelun ja myötätunnon kaksi valonkehrää. Neuvotelkaatte yhdessä kaikista asioista, sillä neuvottelu on johdatuksen valaisin, joka näyttää tietä ja suo ymmärrystä”.