Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

94: Ja nyt kahden Jumalan olemassaoloa…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

94: Ja nyt kahden Jumalan olemassaoloa…

sivu 211Ja nyt kahden Jumalan olemassaoloa koskevaan viittaukseesi. Varo, varo, ettet vain johdu asettamaan muita jumalia Herran, sinun Jumalasi rinnalle. Hän on ja hamasta ikuisuudesta Hän on ollut yksi ja ainoa, vailla vertaa tahi kaltaista, ikuinen menneisyydessä, ikuinen tulevaisuudessa, riippumaton kaikesta, katoamaton, muuttumaton ja itseoleva. Ei Hän ole nimennyt itsellensä kumppania valtakuntaansa, ei neuvonantajaa itseään neuvomaan, ei ketään vertaisenaan olemaan eikä ketään kirkkaudestansa kilpailemaan. Tästä todistaa kaikkeuden joka ainoa atomi ja lisäksi korkeuksien valtakuntien asukkaat, jotka istuvat ylhäisimmillä istuimilla ja joiden nimiä muistetaan kirkkauden valtaistuimen edessä.

Todista sisimmässä sydämessäsi oikeaksi tämä vakuutus, jonka Jumala on itse ja itseänsä varten julistanut: ei ole muuta jumalaa kuin Hän, kaikki paitsi hän ovat luodut Hänen käskystänsä, muovatut Hänen suostumuksellansa, ovat Hänen lakinsa alaiset, kuin unhottuneet Hänen ykseytensä loistavien merkkien rinnalla ja kuin olemattomat joutuessaan kasvotusten Hänen ykseytensä mahtavien ilmestysten kanssa.

Halki ikuisuuden on Hän totisesti ollut yksi olemukseltansa yksi ominaisuuksiltansa, yksi toimiltansa. Kaikkinainen vertailu pätee vain Hänen luotuihinsa, ja kaikki yhteyskuvitelmat koskevat vain niitä, jotka Häntä palvelevat. Mittaamattoman korkealla Hänen luotujensa yläpuolella on Hänen olemuksensa. sivu 212 Yksinään Hän vallitsee ylimaallisen majesteettiuden, korkeimman ja saavuttamattoman kirkkauden valtaistuimella. Milloinkaan eivät ihmissydänten linnut, miten korkealle ne kohonnevatkin, voi toivoa saavuttavansa Hänen tuntemattoman olemuksensa korkeuksia. Hän se on, joka on kutsunut olevaisuuteen koko luomakunnan ja käskyllänsä saattanut kaikki luodut ilmaantumaan. Tulisiko siis olentoa, joka on syntynyt Hänen kynänsä ilmoittaman ja Hänen tahtonsa sormen ohjaaman sanan voimasta, pitää Hänen vertaisenaan tai Hänen itsensä olennoitumana? Kaukana olkoon Hänen kirkkaudestansa, että ihmisen kynä tahi kieli edes vihjaten kuvailisi Hänen salaisuuttansa tai ihmissydän muodostaisi mielikuvia Hänen olemuksestansa. Kaikki paitsi Hän ovat köyhiä ja puutteenalaisia Hänen ovellansa, kaikki ovat voimattomia Hänen mahtinsa suuruuden edessä, kaikki ovat vain orjia Hänen valtakunnassansa. Hän on kyllin rikas ollakseen riippumaton kaikista luoduistansa.

Vallanalaisuuden sidettä, joka on palvojan ja palvotun, luodun ja Luojan välille solmittu, olisi sinällään pidettävä osoituksena Hänen armollisesta suosiostansa ihmisiä kohtaan eikä suinkaan merkkinä näiden mahdollisista ansioista. Tästä todistaa jokainen todellinen ja ymmärtäväinen uskova.