Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

93: Tiedä, että jokainen luotu on…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

93: Tiedä, että jokainen luotu on…

sivu 203Tiedä, että jokainen luotu on Jumalan ilmaisemisen merkki. Kykyjensä mukaisesti kukin on ja on aina oleva todistus Kaikkivaltiaasta. Koska Hän, kaikkein korkein Herra, on nimien ja ominaisuuksien valtakunnasta tahtonut ilmaista yliherruutensa, jokainen luotu on Jumalan tahdon vaikutuksesta tehty Hänen kirkkautensa merkiksi. Niin kaikkiallinen ja yleismaailmallinen on tämä ilmaiseminen, ettei koko maailmankaikkeudesta löydy mitään, mikä ei kuvastaisi Hänen loistettansa. Näin ollen läheisyys ja etäisyys menettävät täysin merkityksensä. – – Jos jumalallisen voiman käsi ottaisi kaikilta luoduilta pois tämän ylevän lahjan, koko maailmankaikkeus saisi autioksi ja tyhjäksi.

Huomaa, miten mittaamattoman korkealla kaikkien luotujen yläpuolella onkaan Herra, sinun Jumalasi! Näe Hänen yliherruutensa, Hänen valtiutensa, Hänen korkeimman voimansa majesteettius. Jos kaikki, minkä Hän – ylistetty olkoon Hänen kirkkautensa – on luonut ja nimiensä ja ominaisuuksiensa ilmennyksiksi määrännyt, on saamansa armon voimasta yläpuolella kaiken läheisyyden ja etäisyyden, niin kuinka äärettömän paljon korkeammalla täytyykään olla tuon jumalallisen olemuksen, joka on kaiken olevaisuuteen kutsunut? – –

Mieti, mitä runoilija on kirjoittanut: ”Älä ihmettele, jos rakastetuimpani on lähempänä minua kuin oma itseni; pikemminkin ihmettele sitä, että minä tästä läheisyydestä huolimatta yhä saatan olla niin etäällä Hänestä.” – – Ajatellessaan Jumalan ilmoittamaa sivu 204 säettä ”Me olemme lähempänä ihmistä kuin hänen valtasuonensa”1 runoilija on tähän säkeeseen viitaten todennut, että vaikka rakastetuimpani ilmestyminen onkin niin täyttänyt olemukseni, että hän on lähempänä minua kuin oma valtasuoneni, minä olen siitäkin huolimatta, että olen vakuuttunut tämän todellisuudesta ja tuntenut oman asemani, yhä ylen etäällä hänestä. Tällä hän tarkoittaa, että hänen sydämensä, joka on kaikkein armahtavaisimman asuinsija ja Hänen ilmoituksensa loiston valtaistuin, on unhottanut Luojansa, pois poikennut Hänen polultansa, eristäytynyt Hänen kirkkaudestansa ja tahraantunut maallisten halujen liasta.

Tässä yhteydessä tulisi muistaa, että ainoa tosi Jumala on omassa olemuksessansa läheisyyden ja etäisyyden yläpuolella ja yltämättömissä. Hänen todellisuutensa ylittää tällaiset rajoitukset. Hänen suhteessansa luotuihinsa ei ole aste-eroja. Se, että toiset ovat lähellä ja toiset kaukana, johtuu ilmennyksistä itsestään.

Siitä, että sydän on valtaistuin, johon kaikkein armahtavaisimman Jumalan ilmoitus on keskittynyt, todistavat aiemmin ilmaisemamme pyhät lausumat. Niiden joukossa on tämäkin sanonta: ”Maa ja taivas eivät voi sisältää Minua. Mikä yksin voi Minut sisältää, on Minuun uskovan ja asialleni uskollisen sydän.”2 Kuinka usein onkaan ihmissydän, joka on Jumalan sivu 205 valon vastaanottaja ja kaikkein armahtavaisimman ilmoituksen tyyssija, harhaantunut Hänestä, joka on tuon valon alkulähde ja tuon ilmoituksen lähteensilmä? Sydämen oikullisuus vieroittaa sen Jumalasta ja tuomitsee sen kauas Hänestä. Kuitenkin ne sydämet, jotka ovat tietoiset Hänen läsnäolostansa, ovat häntä lähellä, ja niitä on pidettävä Hänen valtaistuimensa tykö vetäytyneinä.

Ajattele myös, miten usein ihminen unhottaakaan itsensä, kun taas Jumala kaikenkäsittävässä tietämyksessänsä on lakkaamatta tietoinen luodustansa ja herkeämättä vuodattaa hänelle kirkkautensa ilmiselvää loistetta. On siis ilmeistä, että näin ollen Jumala on lähempänä luotuansa kuin tämän oma itse. Näin Hän on todellakin ikuisesti oleva, sillä ainoa tosi Jumala tietää kaiken, havaitsee kaiken ja käsittää kaiken, kun taas kuolevainen ihminen on erhetykseen taipuvainen ja tietämätön itseensä kätketyistä arvoituksista. – –

Älköön kukaan kuvitelko, että väitteemme kaikkien luotujen olemisesta Jumalan ilmaisemisen merkkejä tarkoittaisi, että kaikki ihmiset – Jumala varjelkoon – olivatpa he hyviä taikka pahoja, vanhurskaita taikka uskottomia, olisivat Jumalan edessä yhdenvertaiset. Siihen ei myöskään sisälly ajatusta, että jumalallinen olento – kiitetty olkoon Hänen nimensä ja ylistetty Hänen kirkkautensa – olisi missään oloissa ihmisiin verrattavissa tai voisi millään tavoin luotuihinsa rinnastua. Tällaiseen erheeseen ovat syypäitä jotkut mielettömät, jotka kohottuaan sivu 206 joutavien kuvittelujensa taivaihin ovat selittäneet jumalallisen ykseyden tarkoittavan sitä, että kaikki luodut ovat Jumalan merkkejä ja ettei heidän välillään niin muodoin ole minkäänlaista erotusta. Jotkut ovat menneet vieläkin pidemmälle väittäessään, että nämä merkit ovat Jumalan itsensä vertaiset ja kaltaiset. Armollinen Jumala! Hän on totisesti yksi ja jakamaton; yksi olemukseltansa, yksi ominaisuuksiltansa. Kaikki muu kuin Hän on kuin olemattomuutta joutuessaan vastatusten vaikkapa vain yhdenkin Hänen nimensä loistavan ilmennyksen kanssa, joka sekin on vain kalpea aavistus Hänen kirkkaudestansa – kuinka tyhjääkin tyhjempi siis kohdatessaan Hänen oman olemuksensa!

Minun nimeni, kaikkein armahtavaisimman, vanhurskauden kautta! Korkeimman kynä joutuu ankaran vavistuksen ja syvän järkytyksen valtaan näiden sanojen ilmaisemisen johdosta. Miten vähäinen ja merkityksetön onkaan nopeasti haihtuva pisara Jumalan rajattoman ja ikuisen valtameren aaltojen ja kuohujen rinnalla, ja miten äärettömän vähäpätöiseltä näyttääkään kaikki rajallinen ja katoavainen joutuessaan vastatusten Iäisen luomattoman ja sanoin kuvaamattoman kirkkauden kanssa. Me rukoilemme Jumalaa, kaikkivaltiasta, antamaan anteeksi niille, jotka elättelevät tällaisia uskomuksia ja lausuvat julki tällaisia sanoja. Sano: Oi ihmiset! Kuinka ohitse kiitävää kuvitelmaa voidaan verrata itseolevaan, ja kuinka Luojaa voidaan verrata luotuihinsa, jotka ovat vain kuin Hänen kynänsä kirjoitusta. Ei, sivu 207 vaan Hänen kirjoituksensakin on yläpuolella kaikkien ja pyhitetty kaikilta luoduilta sekä mittaamattomasti niitä korkeammalla.

Ajattele lisäksi Jumalan ilmaisemisen merkkien suhdetta toisiinsa. Voidaanko aurinkoa, joka on vain yksi näistä merkeistä, pitää samanarvoisena pimeyden kanssa? Ainoa tosi Jumala on todistajani! Niin ei voi uskoa kenkään, ellei hän ole niitä, joiden sydän on näivettynyt ja silmät sumentuneet. Sano: Ajatelkaa omaa itseänne. Niin kyntenne kuin silmännekin ovat ruumiinne osia. Pidättekö niitä arvoltaan ja asemaltaan yhdenvertaisina? Jos vastaatte ”kyllä”, silloin sano: te olette todellakin syyttäneet petoksesta Herraa, minun Jumalaani, kaikkein loistavinta, sillä toista te leikkaatte, mutta toista vaalitte yhtä hellästi kuin omaa henkeänne.

Oman arvonsa ja asemansa rajojen ylittäminen ei ole missään tapauksessa sallittua. Jokainen arvo ja asema on säilytettävä ehdottoman loukkaamattomana. Tällä tarkoitetaan, että jokaista luotua tulisi tarkastella sille säädetyn aseman valossa.

Olisi kuitenkin muistettava, että Minun nimeni ”Kaikkiallisen” vuodatettua valonsa hohdetta maailmankaikkeuteen joka ainoalle luodulle on kiinteän säädöksen mukaisesti suotu kyky vaikuttaa tietyllä tavalla ja uskottu erityinen hyve. Ajattelepa myrkyn vaikutusta. Kuolettavaa kuin se onkin, sillä tietyissä oloissa on kyky vaikuttaa suotuisasti. Kaikkiin luotuihin vuodatettu voima on suoranaista seurausta tämän siunatuimman nimen ilmaisemisesta. Ylistetty sivu 208 olkoon Hän, joka on kaikkien nimien ja ominaisuuksien Luoja! Heitä tuleen puu, joka on laho ja kuivettunut, ja käy vihannan ja tuuhean puun siimekseen ja nauti sen hedelmistä.

Tällaisia sopimattomia puheita ovat enimmiten esittäneet Jumalan ilmaisijoiden aikana eläneet ihmiset. Ilmoitetuissa kirjoissa ja pyhissä kirjoituksissa nämä on tarkoin muistiin merkitty.

Se todellakin uskoo Jumalan ykseyteen, joka tunnistaa jokaisessa luodussa merkin Hänen ilmaisemisestaan, joka on ikuinen totuus, eikä se, joka väittää, ettei luotua voida erottaa Luojasta.

Ajattele esimerkiksi Jumalan nimen ”Kasvattajan” valon ilmaisemista. Huomaa, kuinka todisteita tästä ilmaisemisesta on havaittavissa kaikessa ja kuinka kaikkien olentojen kehittyminen on sen varassa. Tätä kasvatusta on kahta lajia. Toinen on yleismaailmallista. Sen vaikutus ulottuu aivan kaikkeen ja pitää yllä kaikkea. Tästä syystä Jumala on omaksunut arvonimen ”Kaikkien maailmoiden herra”.3 Toinen rajoittuu niihin, jotka ovat käyneet tämän nimen siimekseen ja hakeutuneet tämän mahtavimman ilmoituksen suojaan. Mutta ne, jotka eivät ole tähän suojaan hakeutuneet, ovat evänneet itseltään tämän etuuden ja ovat kyvyttömät hyötymään siitä henkisestä ravinnosta, jota tämän kaikkein korkeimman nimen taivaallisesta armosta on alas lähetetty. Miten syvä onkaan kuilu, jolla ne on toisistaan erotettu! Jos verhoa sivu 209 kohotettaisiin ja täydessä loistossansa paljastettaisiin niiden asema, jotka ovat kokonaan kääntyneet Jumalan puoleen ja rakkaudesta Häneen luopuneet maailmasta, mykistyisi koko luomakunta. Ken todella uskoo Jumalan ykseyteen, on, kuten jo selitettiin, havaitseva niin uskovassa kuin uskottomassakin todisteet kumpaisenkin nimen ilmaisemisesta. Jos tämä ilmaiseminen raukeaisi, joutuisi kaikki tuhon omaksi.

Samoin ajattele Jumalan nimen ”Verrattoman” valon ilmaisemista. Katso, miten tämä valo on sulkenut piiriinsä koko luomakunnan, miten jokainen olento ilmaisee Hänen ykseytensä merkin, todistaa Hänen todellisuudestansa, joka on ikuinen totuus, ja julistaa Hänen yliherruuttansa, Hänen ykseyttänsä ja valtaansa. Tämä ilmaiseminen on osoitus Hänen armostansa, joka on kohdannut kaikkia luotuja. Ne kuitenkin, jotka ovat asettaneet muita jumalia Hänen rinnalleen, ovat tietämättömät tästä ilmaisemisesta ja ovat jääneet osattomiksi uskosta, jonka turvin he voisivat vetäytyä Hänen tykönsä ja Häneen liittyä. Katso, kuinka maan eri kansat ja sukukunnat todistavat Hänen ykseydestänsä ja tunnustavat Hänen ainoutensa. Ilman heidän sisimmässänsä olevaa Jumalan ykseyden merkkiä he eivät koskaan olisi tunnustaneet näiden sanojen totuutta: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala”.4 Ja kuitenkin ajattele, miten surkeasti he sivu 210 ovat erehtyneet ja pois poikenneet Hänen polultansa. Koska he eivät ole tunteneet ylhäisintä ilmaisijaa, heitä ei enää lueta niiden joukkoon, joita sopii pitää todella Jumalan ykseyteen uskovina.

Tätä jumalallisen olennon ilmaisemisen merkkiä niissä, jotka ovat asettaneet vertaisia Hänen rinnalleen, voidaan eräässä mielessä pitää heijastuksena valosta, joka uskollisia kirkastaa. Tämän voivat kuitenkin käsittää vain ne, joille on suotu ymmärryksen lahja. Niitä, jotka ovat todella tajunneet Jumalan ykseyden, tulisi pitää tämän nimen perusilmennyksinä. Juuri he ovat juoneet jumalallisen ykseyden viiniä maljasta, jonka Jumala on heille ojentanut, ja ovat kääntäneet kasvonsa Hänen puoleensa. Kuinka valtaisa onkaan välimatka, joka erottaa nämä pyhitetyt olennot niin etäälle Jumalasta eksyneistä! – –

Suokoon Jumala, että sinä voisit syvällisesti nähden havaita kaikessa merkin Hänen ilmaisemisestansa, joka on ikiaikainen kuningas, ja tajuta, miten äärettömän korkealla koko luomakunnan yläpuolella ja siitä pyhitettynä on tuo pyhin ja puhtain olento! Tämä on todellakin Jumalan ykseyteen ja ainouteen uskomisen alkujuuri ja ydin. ”Jumala oli yksin; ei ollut ketään Hänen rinnallaan.”5 Hän on nyt, mitä hän aina on ollut. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, ainoa, verraton, kaikkivaltias, kaikkein ylevin, kaikkein ylhäisin.

1 Vrt. Qur'án 50:16.

2 Muhammadilta muistiin merkitty perimätieto.

3 Vrt. Qur'án 1:1, 2:131, 5:28, 6:45, 6:71 ym.

4 Vrt. Qur'án 3:61, 20:14, 21:25, 47:19.

5 Hadíth.