Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

83: Ajattele järjen kykyä, jolla Jumala…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

83: Ajattele järjen kykyä, jolla Jumala…

Ajattele järjen kykyä, jolla Jumala on ihmisen olemuksen varustanut. Tutki itseäsi ja huomaa, miten liikkeesi ja liikkumattomuutesi, tahtosi ja tarkoituksesi, näkösi ja kuulosi, hajuaistisi ja puhekykysi sekä kaikki ruumiisi aisteihin tahi henkisiin kykyihisi liittyvä tai ne ylittävä, ovat kaikki tästä samasta kyvystä lähteneet ja siltä olemassaolonsa saaneet. Niin läheisesti ne siihen liittyvät, että jos sen yhteys ihmisruumiiseen silmänräpäykseksikään katkeaisi, joka ainut näistä aisteista lakkaisi heti tehtäväänsä suorittamasta ja menettäisi kykynsä osoittaa merkkejä toiminnastansa. On epäämättömän selvää ja ilmeistä, että kukin edellämainituista välikappaleista on ollut ja on kunnollisesti toimiakseen vastakin oleva riippuvainen tästä järjen kyvystä, jota on pidettävä merkkinä Hänen ilmaisemisestansa, joka on kaikkien korkein Herra. Sen ilmaantuessa ovat kaikki nämä nimet ja ominaisuudet paljastuneet, ja sen toiminnan keskeytyessä ne kaikki tuhoutuvat ja häviävät.

Olisi täysin virheellistä väittää, että tämä kyky on samaa kuin näkökyky, koska näkökyky on siitä syntynyt ja toimii sen varassa. Samoin olisi joutavaa väittää, että tämä kyky voidaan samastaa kuuloaistiin, koska kuuloaisti saa juuri tältä kyvyltä tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemansa voimavarat.

sivu 183Vastaava suhde sitoo tämän kyvyn kaikkeen, mikä ihmistemppelissä on saanut osakseen nämä nimet ja ominaisuudet. Nämä moninaiset nimet ja paljastetut ominaisuudet ovat syntyneet tämän Jumalan merkin vaikutuksesta. Mittaamattoman korkealla on tämä merkki sisimmältä olemukseltansa ja todellisuudeltansa kaikkien sellaisten nimien ja ominaisuuksien yläpuolella. Ei, vaan sen kirkkauden rinnalla kaikki muu on täydelliseen olemattomuuteen katoava ja unhottuva.

Vaikka sinä tästä hetkestä aina loppuun asti, jolla ei ole loppua, ja koko sen yhteisen älyn ja ymmärryksen avulla, jonka suurimmat mielet ovat menneisyydessä saavuttaneet tai tulevat vastaisuudessa saavuttamaan, tätä jumalallisesti säädettyä ja vaikeasti määriteltävää todellisuutta, tätä ikiolevan, kaikkein kirkkaimman Jumalan ilmaisemisen merkkiä pohtisit, sinä kuitenkaan et onnistuisi sen arvoitusta käsittämään etkä sen ansioita arvostamaan. Tajuttuasi kykenemättömyytesi riittävästi ymmärtää tuota sisimmässäsi oleksivaa todellisuutta olet auliisti myöntävä sellaisten pyrkimysten hyödyttömyyden, joihin sinä tahi joku muu luoduista saattaisitte antautua päästäksenne perille elävän Jumalan, katoamattoman kirkkauden päiväntähden, ikuisten päivien Ikiaikaisen arvoituksesta. Tämän avuttomuuden tunnustaminen, johon kypsä mietiskely on jokaisen mielen lopulta johdattava, on sinänsä inhimillisen ymmärryksen korkein saavutus ja ihmisen kehityksen lakipiste.