Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

81: Ja nyt kysymykseesi ihmisen sielusta ja…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

81: Ja nyt kysymykseesi ihmisen sielusta ja…

Ja nyt kysymykseesi ihmisen sielusta ja sen eloonjäämisestä kuoleman jälkeen. Tiedä varmasti, että sielu on ruumiista erottuaan sivu 174 edelleen kehittyvä, kunnes se saavuttaa Jumalan läsnäolon sellaisessa tilassa ja olomuodossa, mitä eivät aikakausien ja vuosisatojen kiertokulku eivätkä tämän maailman muutokset ja vaihtelut voi muuttaa. Se on säilyvä yhtä kauan kuin Jumalan valtakunta, Hänen yliherruutensa, valtansa ja voimansa säilyvät. Se on ilmentävä Jumalan merkkejä ja ominaisuuksia ja paljastava Hänen laupeutensa ja anteliaisuutensa. Kynäni pysähtyy liikkeessänsä yrittäessään kuvata niin korkean aseman ylevyyttä ja loistoa. Niin suuri on kunnia, jonka armon käsi sielulle antaa, ettei ainutkaan kieli taida sitä riittävästi ilmaista eikä mikään muukaan mainen mahti kuvata. Siunattu on se sielu, joka ruumiista erkanemisensa hetkellä on pyhittäytynyt maailman kansojen turhista kuvitelmista. Sellainen sielu elää ja liikkuu luojansa tahdon mukaisesti ja astuu kaikkein korkeimpaan paratiisiin. Taivaan neidot, nuo ylhäisimpien kartanoiden asukkaat, käyvät sitä piirittämään, ja Jumalan profeetat ja Hänen valittunsa hakevat sen seuraa. Heidän kanssaan tuo sielu on vapaasti seurusteleva ja kertova heille siitä, mitä se on Jumalan, kaikkien maailmoiden Herran polulla joutunut kokemaan Jos kellekään kerrottaisiin, mitä sellaiselle sielulle on säädetty Jumalan, korkeuden valtaistuimen ja alisen maan herran maailmoissa, niin silmänräpäyksessä hänen koko olemuksessansa leimahtaisi kiihkeä kaipaus päästä tuohon ylevimpään, tuohon pyhään ja loistavaan asemaan. – – Sielun kuolemanjälkeistä olemusta ei voida milloinkaan kuvata, eikä myös ole sivu 175 sopivaa eikä sallittua sen koko luonnetta ihmissilmille paljastaa. Jumalan profeetat ja sanansaattajat on lähetetty alas maailmaan yksinomaan ohjaamaan ihmiskuntaa totuuden suoralle tielle. Heidän ilmoituksensa perimmäisenä tarkoituksena on ihmisten kasvattaminen, jotta nämä kuoleman hetkellä voisivat täysin puhtaina ja pyhittäytyneinä ja täydellisesti irrottautuneina kohota korkeimman valtaistuimen luo. Näiden sielujen sädehtimä valo on saanut aikaan maailman kehittymisen ja sen kansojen edistymisen. He ovat kuin hapate, joka hapattaa olevaisuuden maailman, ja he muodostavat sen elävöittävän voiman, jonka vaikutuksesta maailman eri taidot ja ihmeet saavat ilmauksensa. Heidän vaikutuksestaan pilvet langettavat ihmisille anteliaisuutensa sadetta ja maa kantaa hedelmänsä. Kaikella on välttämättä oltava alkusyy, vaikutin, liikkeelle paneva voima. Nämä sielut ja irrottautumisen vertauskuvat ovat olleet ja tulevat vastakin olemaan olevaisuuden maailman tärkeimpänä liikevoimana. Tuonpuoleinen maailma eroaa tästä maailmasta yhtä suuresti, kuin tämä maailma eroaa yhä äitinsä kohdussa olevan lapsen maailmasta. Kun sielu saavuttaa Jumalan läsnäolon, se omaksuu sen muodon, joka parhaiten soveltuu sen kuolemattomuudelle ja on sen taivaallisen asumuksen arvoinen. Sellainen olemassaolo on ehdonalaista eikä ehdotonta olemassaoloa, sillä ensin mainittua edeltää alkusyy, kun taas jälkimmäinen on sellaisesta riippumaton. Ehdoton olemassaolo rajoittuu yksinomaan Jumalaan, ylistetty olkoon Hänen kirkkautensa. sivu 176 Hyvin on niiden, jotka tämän totuuden käsittävät. Jos pohtisit sydämessäsi Jumalan profeettojen käyttäytymistä, sinä epäröimättä ja auliisti todistaisit, että täytyy olla olemassa muita maailmoita tämän rinnalla. Kautta aikain on todella viisaitten ja oppineiden enemmistö, kuten kirkkauden kynä on viisauden muistiossa kirjoittanut, todistanut todeksi sen, mitä Jumalan pyhä kirjoitus on ilmoittanut. Jopa materialistitkin ovat kirjoituksissansa todistaneet näiden jumalallisesti nimettyjen sanansaattajien viisaudesta ja katsoneet profeettojen paratiisia, helvetin tulta sekä tulevaa palkkiota ja rangaistusta koskevien mainintojen syntyneen heidän halustansa kasvattaa ja ylentää ihmisten sieluja. Huomaa siis, miten suurin osa ihmiskuntaa, olivatpa sen uskomukset ja teoriat millaiset tahansa, on tunnustanut näiden Jumalan profeettojen ansiot ja myöntänyt heidän verrattomuutensa. Jotkut väittävät näitä irrottautuneisuuden jalokiviä viisauden ruumiillistumiksi, toiset taas uskovat heidät itse Jumalan äänitorviksi. Kuinka olisivatkaan tällaiset sielut suostuneet antautumaan vihamiestensä käsiin, jos he olisivat uskoneet kaikkien Jumalan maailmoiden rajoittuvan tähän maiseen elämään? Olisivatko he auliisti alistuneet sellaisiin tuskiin ja kärsimyksiin, joiden kaltaisia ainutkaan ihminen ei ole koskaan aiemmin kokenut eikä nähnyt?