Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

80: Olet Minulta tiedustellut, säilyttääkö ihminen…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

80: Olet Minulta tiedustellut, säilyttääkö ihminen…

Olet Minulta tiedustellut, säilyttääkö ihminen – Jumalan profeettoja ja Hänen valittujansa lukuun ottamatta – ruumiillisen kuolemansa jälkeen täysin saman luonteen, yksilöllisyyden, tietoisuuden ja ymmärryksen, jotka tässä maailmassa ovat hänen elämällensä ominaiset. Jos näin olisi, kuinka sitten, sinä huomautat, on mahdollista, että sellaiset hänen hengenlahjojansa kohtaavat vähäiset vauriot kuin pyörtyminen ja vakava sairaus sivu 172 riistävät häneltä ymmärryksen ja tietoisuuden, kun taas hänen kuolemansa, joka aiheuttaa hänen ruumiinsa hajoamisen ja alkuaineksiinsa jakautumisen, on voimaton tuhoamaan tuota ymmärrystä ja tukahduttamaan tuota tietoisuutta? Miten kukaan voi kuvitella, että ihmisen tietoisuus ja yksilöllisyys voivat säilyä, kun niiden olemassaololle välttämättömät välikappaleet ovat täydellisesti hajautuneet?

Tiedä, että ihmissielu on ruumiin ja hengen heikkouksien yläpuolella ja niistä riippumaton. Se, että sairaassa ihmisessä ilmenee heikkouden merkkejä, johtuu niistä esteistä, jotka hänen sielunsa ja ruumiinsa väliin ilmaantuvat, sillä itse sielua eivät ruumiin vaivat voi vahingoittaa. Ajattele lampun valoa. Vaikka jokin ulkopuolinen esine voikin tulla sen säteilyä rajoittamaan, valo itse loistaa vähentymättömällä voimalla. Samaten on jokainen ihmisruumista kohtaava sairaus este, joka ehkäisee sielua ilmaisemasta myötäsyntyistä mahtiansa ja voimaansa. Ruumiin jättäessään se kuitenkin osoittaa sellaista ylemmyyttä ja ilmentää sellaista vaikutusvaltaa, ettei mikään mainen mahti voi olla sen vertainen. Jokainen puhdas, jokainen jalostunut ja pyhittynyt sielu on saava suunnattoman voiman ja riemuitseva sanomattomasti.

Ajattele lamppua, jonka valon vakka alleen piilottaa. Vaikka tuo valo loistaakin, sen säteily on ihmisiltä salassa. Ajattele myös aurinkoa, jota pilvet varjostavat. Huomaa, kuinka sen kirkkaus näyttää himmentyneen, vaikka todellisuudessa tuon valon lähde on sivu 173 pysynyt täysin muuttumattomana. Ihmisen sielua tulisi verrata tähän aurinkoon ja katsoa kaiken maan kamaralla vastaavan hänen ruumistansa. Niin kauan kuin niiden väliin ei tule mitään ulkopuolista estettä, ruumis on kokonaisuudessaan jatkuvasti heijastava sielun valoa ja saava siitä voimansa. Kuitenkin heti kun niiden väliin laskeutuu jokin verho, tuon valon kirkkaus näyttää vaimenevan.

Ajattele vielä aurinkoa, joka on kokonaan pilvien takana piilossa. Vaikka maa yhä saakin siitä valonsa, on sen saaman valon määrä huomattavasti vähentynyt. Vasta pilvien hajaannuttua voi aurinko jälleen paistaa täydessä kirkkaudessansa. Pilven olemassaolo tahi olemattomuus ei kuitenkaan vaikuta sen luontaiseen loistoon. Ihmisen sielu on aurinko, josta ruumis saa valonsa ja ammentaa elinvoimansa, ja olisi se sellaiseksi käsitettävä.

Ajattele myös, miten hedelmä ennen muodostumistaan on piilevästi puussa olemassa. Jos puu hakattaisiin kappaleiksi, hedelmästä ei löydettäisi vähäisintäkään jälkeä tai merkkiä. Kehityttyään se, kuten olet huomannut, kuitenkin ilmaantuu ihmeellisessä kauneudessansa ja suurenmoisessa täydellisyydessänsä. Itse asiassa jotkut hedelmät kehittyvät täyteen kypsyyteensä vasta puusta erkaannuttuaan.