Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

65: Muistele saapumistasi kaupunkiin…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

65: Muistele saapumistasi kaupunkiin…

Muistele saapumistasi kaupunkiin1: miten sulttaanin ministerit arvelivat lakejansa ja säädöksiänsä sinulle vieraiksi ja kuvittelivat sinun kuuluvan tietämättömiin. Sano: Herrani kautta! Täysin tietämätön Minä olenkin kaikesta paitsi sivu 141 siitä, minkä Jumala armollisessa suosiossansa on Minulle nähnyt hyväksi opettaa. Tästä Me totisesti todistamme ja empimättä sen tunnustamme.

Sano: Jos lait ja säädökset, joihin takerrutte, ovat teidän itse tekemänne, Me emme suinkaan tule niitä seuraamaan. Näin Minua on neuvonut Hän, joka on kaikkiviisas, kaiken tunteva. Näin on ollut tapani menneisyydessä, ja näin se on Jumalan voiman ja väkevyyden turvin vastaisuudessakin oleva. Tämä on totisesti suora ja oikea tie. Jos taas lakinne ja säädöksenne ovat Jumalan säätämät, niin esittäkää siitä todisteenne, jos olette niitä, jotka totta puhuvat. Sano: Olemme merkinnyt kirjaan, johon eivät jää kirjaamatta ainoankaan ihmisen, vähäpätöisimmänkään, teot, kaiken sen, mistä he ovat sinua syyttäneet, ja kaiken, mitä he ovat sinulle tehneet.

Sano: Teidän, oi valtion ministerit, tulee pitää Jumalan käskyt ja hyljätä omat lakinne ja säädöksenne sekä kuulua niihin, jotka ovat oikeaan ohjatut. Parempi on tämä teille kuin kaikki, minkä omistatte, jospa sen vain tietäisitte. Jos te rikotte Jumalan käskyjä vastaan, ei rahtunenkaan teidän kaikista teoistanne ole Hänen silmissänsä otollinen. Ennen pitkää te tulette näkemään kaiken tässä turhanpäiväisessä elämässä tekemänne seuraukset ja saamaan niistä palkkanne. Tämä totisesti on totuus, eittämätön totuus.

Kuinka suuri onkaan niiden joukko, jotka menneinä aikoina ovat tehneet samoin kuin te olette tehneet, ja jotka, vaikka olivatkin teitä korkeammassa sivu 142 asemassa, ovat lopulta jälleen tomuksi tulleet ja kohdanneet väistämättömän tuomionsa. Kunpa te vain sydämissänne pohtisitte Jumalan asiaa! Te tulette kulkemaan heidän jäljissään ja astumaan asumukseen, jossa teitä ei ole kukaan tunteva eikä auttava. Teidät totisesti vaaditaan vastaamaan teoistanne, teidät vedetään tilille siitä, että olette lyöneet laimin velvollisuutenne Jumalan asiaa kohtaan ja halveksuen torjuneet Hänen rakkaansa, jotka silminnähden vilpittöminä ovat teidän tykönne tulleet.

Te olette pitäneet heistä keskenänne neuvoa, olette mieluummin seuranneet omien pyyteittenne kuiskauksia ja hyljänneet käskyt, jotka Jumala, kaikkivaltias, hädässä auttaja, on antanut.

Sano: Mitä? Takerrutteko te omiin aivoituksiinne ja heitätte Jumalan säädökset selkäinne taakse? Te totisesti olette tehneet väärin niin itseänne kuin muitakin kohtaan, jospa sen vain ymmärtäisitte. Jos teidän sääntönne ja periaatteenne perustuvat oikeudenmukaisuuteen, miksi te sitten noudatatte vain niitä, jotka vastaavat turmeltuneita taipumuksianne, mutta ne hylkäätte, jotka ovat ristiriidassa omien pyyteittenne kanssa? Minkä nojalla te sitten väitätte ihmisten kesken oikeudenmukaisesti tuomitsevanne? Sallivatko sääntönne ja periaatteenne teidän vainota Häntä, joka teidän kutsustanne on astunut eteenne, ja torjua Hänet luotanne ja Häntä joka päivä katkerasti loukata? Onko Hän milloinkaan, hetkenkään vertaa, ollut teitä tottelematta? Jokainen 'Iráqin asukas ja sivu 143 heidän lisäkseen joka ainoa valpas havainnoija todistaa sanojeni totuuden.

Olkaa vilpittömät arvostelussanne, oi te valtion ministerit! Mitä sellaista Me olemme tehnyt, mikä oikeuttaisi maastakarkotuksemme? Mikä on se rikkomuksemme, joka antaisi aihetta pakkosiirtolaisuuteemme? Me olemme tullut teitä tapaamaan, mutta huomatkaa, kuinka te olette kieltäytynyt ottamasta Meitä vastaan. Kautta Jumalan! Suureen vääryyteen te olette syyllistyneet – vääryyteen, jolle mikään maallinen vääryys ei voi vetää vertoja. Itse Kaikkivaltias on tästä todistajana. – –

Tietäkää, että niin maailma kuin sen turhuus ja sen koreus tulevat katoamaan. Mikään ei ole kestävä, paitsi Jumalan valtakunta, joka kuuluu vain Hänelle, kaikkien korkeimmalle herralle, hädässä auttajalle, kaikkein kirkkaimmalle, kaikkivaltiaalle. Pois kiitävät elonne päivät, ja katoava on kaikki, mikä teitä askarruttaa ja millä te kerskaatte, ja varmasti on Hänen enkeltensä joukko kutsuva teidät kuultavaksi siihen paikkaan, missä koko luomakunnan jäsenet joutuvat vavistuksen valtaan ja missä jokaisen sortajan liha kihelmöi kauhusta. Teidät vaaditaan vastaamaan siitä, mitä kätenne tässä turhanpäiväisessä elämässänne ovat tehneet, ja te saatte palkan teoistanne. Vääjäämättömästi on tuo päivä teille koittava, tuo hetki, jota kenkään ei voi viivyttää. Tästä on kielellänsä todistanut Hän, joka puhuu totuuden ja on kaikkien asiain tuntija.

1 Konstantinopoli.