Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

52: Sano: Oi ihmiset! Älkää evätkö itseltänne…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

52: Sano: Oi ihmiset! Älkää evätkö itseltänne…

Sano: Oi ihmiset! Älkää evätkö itseltänne Jumalan armoa ja armahtavaisuutta. Ken niistä kieltäytyy, on totisesti paljosta kieltäytynyt. Kuinka, oi ihmiset? Palvotteko tomua, käännyttekö pois Herrastanne, armollisesta, kaikkein anteliaimmasta? Peljätkää Jumalaa, älkääkä olko niitä, jotka tuhoutuvat. Sano: Jumalan kirja on tämän nuorukaisen hahmossa alas lähetetty. Pyhitetty olkoon siis Jumala, luojista oivallisin. Pitäkäätte tarkka vaari, oi sivu 122 maailman kansat, ettette kaihda Hänen kasvojansa. Ei, vaan rientäkää etsimään pääsyä Hänen läheisyyteensä ja olkaa niitä, jotka ovat palanneet Hänen tykönsä. Rukoilkaa anteeksiantoa, oi ihmiset, koska olette lyöneet laimin velvollisuutenne Jumalaa kohtaan sekä rikkoneet Hänen asiaansa vastaan, älkääkä lukeutuko mielettömiin. Sillä Hän on teidät luonut, Hän on asiallansa sielujanne ravinnut ja on auttanut teitä tuntemaan Hänet, joka on kaikkivaltias, kaikkein ylevin, kaikkitietävä. Hän on paljastanut silmillenne tietonsa aarteet ja antanut teidän kohota varmuuden taivaaseen – varmuuteen Hänen vastustamattomasta, kiistämättömästä ja kaikkein ylevimmästä uskostansa. Varokaa, ettette epää itseltänne Jumalan armoa, ette tee tyhjiksi tekojanne ettekä kiellä tämän selvimmän, tämän ylhäisimmän, tämän loistavan, tämän häikäisevän ilmoituksen totuutta. Arvostelkaa vilpittömästi Jumalan, teidän luojanne asiaa ja katsokaa, mitä korkeuden valtaistuimelta on alas lähetetty, ja sitten sitä puhtain ja viattomin sydämin miettikää. Silloin on tämän asian totuus teille paljastuva yhtä selvänä kuin aurinko keskipäivän kirkkaudessansa. Silloin olette niitä, jotka ovat Häneen uskoneet.

Sano: Ensimmäinen ja tärkein todistus Hänen totuudestansa on Hänen oma olemuksensa. Toinen todistus on Hänen ilmoituksensa. Sille, joka ei näistä kumpaakaan käsitä, Hän on antanut ilmoittamansa sanat todistukseksi omasta todellisuudestansa ja totuudestansa. Tämä totisesti osoittaa Hänen hellää armoansa ihmisiä kohtaan. Jokaiselle sielulle Hän on sivu 123 antanut kyvyn tuntea Jumalan merkit. Kuinka Hän olisi muutoin voinut lunastaa vakuutuksensa ihmisille, jos olette niitä, jotka sydämissänsä Hänen asiaansa pohtivat. Ketään Hän ei koskaan kohtele epäoikeudenmukaisesti, eikä Hän koettele yhtäkään sielua yli sen voimien. Hän on totisesti armelias, kaikkein armahtavaisin.

Sano: Niin suuri on Jumalan asian kirkkaus, että sokeatkin voivat sen havaita, saati sitten ne, joiden katse on tarkka ja näkö puhdas. Vaikka sokeat eivät näekään auringon valoa, he voivat kuitenkin aistia sen alituisen hehkun. Sydämeltänsä sokeat, joita on Bayánin kansan keskuudessa – ja tästä on Jumala todistajani, eivät kuitenkaan, paistoipa aurinko heille miten pitkään tahansa, kykene huomaamaan sen kirkkauden loistetta eivätkä arvostamaan sen säteiden lämpöä.

Sano: Oi Bayánin kansa! Teidät Me olemme maailmasta valinnut tuntemaan ja tunnustamaan oman olemuksemme. Teidät Me olemme saattanut vetäytymään paratiisin oikealle puolelle, paikkaan, josta kuolematon tuli moninaisin äänenpainoin julistaa: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Minä, kaikkivoipa, kaikkein korkein.” Varokaa, ettette salli itseänne ikään kuin verholla erotettavan tästä päiväntähdestä, joka loistaa Herranne, kaikkein armahtavaisimman tahdon päivänkoitossa ja jonka valo on niin pienet kuin suuretkin sisäänsä sulkenut. Puhdistakaa katseenne, jotta voisitte omin silmin nähdä sen kirkkauden, älkääkä luottako kenenkään muun kuin itsenne näköön, sivu 124 sillä Jumala ei ole milloinkaan koetellut ainuttakaan sielua yli sen voimien. Näin on menneiden aikojen profeetoille ja sanansaattajille ilmaistu ja kaikissa pyhissä kirjoituksissa ilmoitettu.

Kilvoitelkaa, oi ihmiset, päästäksenne tähän suunnattomaan mittaamattomuuteen, jolle Jumala ei ole säätänyt alkua eikä loppua, jossa Hänen äänensä on kaikunut ja jonka ylitse Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa sulotuoksut ovat tulvehtineet. Älkää luopuko ylevyyden viitasta älkääkä salliko sydäntenne lakata muistelemasta Herraanne tahi korvienne kuulemasta Hänen ihmeellisen, Hänen ylevän, Hänen kaiken voittavan, selkeän ja verrattoman armonsa suloisia sointeja.