Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

27: Kaikki ylistys Jumalan ykseydelle ja…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

27: Kaikki ylistys Jumalan ykseydelle ja…

Kaikki ylistys Jumalan ykseydelle ja kaikki kunnia Hänelle, korkeimmalle herralle ja maailmankaikkeuden verrattomalle ja kaikkein kirkkaimmalle hallitsijalle, joka täydellisestä tyhjyydestä on luonut kaikkien olentojen todellisuuden ja olemattomuudesta tuonut olevaisuuteen luomakunnan hienoimmat ja herkimmät alkuaineet ja joka pelastaessaan luotunsa etäisyyden alennuksesta ja täydellisen tuhoutumisen vaaroista on vastaanottanut heidät katoamattoman kirkkautensa valtakunnassa. Vain Hänen kaikenkäsittävä armonsa, Hänen kaikkiallinen armahtavaisuutensa olisi voinut kyetä saamaan sen aikaan. Kuinka muuten olisi täydellisen tyhjyyden ollut mahdollista omin avuin tulla arvolliseksi ja kykeneväksi siirtymään olemattomuuden tilasta olemassaolon maailmaan?

Luotuaan maailman ja kaiken siinä elävän ja liikkuvan sivu 82 Hän rajoittamattoman ja riippumattoman tahtonsa välittömästä vaikutuksesta näki hyväksi suoda ihmiselle ainutlaatuisen kunnian ja kyvyn Hänet tuntea ja Häntä rakastaa – kyvyn, jota ehdottomasti on pidettävä koko luomistapahtumaan johtaneena vaikuttimena ja sen ensisijaisena tarkoituksena . – – Jokaisen luodun sisimpään todellisuuteen Hän on vuodattanut yhden nimensä valon ja tehnyt siitä yhden ominaisuutensa kirkkauden vastaanottajan. Ihmisen todellisuuteen Hän on kuitenkin keskittänyt kaikkien nimiensä ja ominaisuuksiensa sädeloiston ja tehnyt siitä oman itsensä kuvastimen. Kaikista luoduista vain ihminen on valittu näin suuren suosion ja katoamattoman armolahjan saajaksi. Nämä voimavarat, joilla jumalallisen anteliaisuuden päiväntähti ja taivaallisen johdatuksen alkulähde on ihmisen todellisuuden varustanut, ovat kuitenkin ihmisessä uinuvia, niin kuin liekki on kätkettynä kynttilään ja valon säteet ovat piilevästi valaisimessa olemassa. Näiden voimavarojen sädehohtoa voivat maalliset halut himmentää, niin kuin peilin pintaa peittävä pöly ja lika voivat kätkeä auringon valon. Sen paremmin kynttilä kuin lyhtykään eivät voi omien ponnistustensa avulla syttyä eikä peili mitenkään itseään liasta vapauttaa. On selvää ja ilmeistä, että vasta kun tuli sytytetään, lyhty voi käydä loistamaan, ja vasta jos lika pyyhitään peilin pinnasta, peili voi kuvastaa aurinkoa ja heijastaa sen valoa ja kirkkautta.

Ja koska ei voi olla mitään suoraa yhdyssidettä joka liittäisi ainoan tosi Jumalan luomakuntaansa, sivu 83 eikä voi olla olemassa minkäänlaista yhtäläisyyttä katoavaisen ja ikuisen, rajallisen ja rajattoman välillä, Hän on säätänyt, että jokaisena aikakautena ja joka uskontojärjestelmässä ilmaistaan puhdas ja tahraton sielu niin maan kuin taivaan valtakunnissa. Tälle salaperäiselle, arvoitukselliselle ja ylimaalliselle olennolle Hän on määrännyt kaksinaisen luonteen: ruumiillisen, joka on yhteydessä aineen maailmaan, sekä henkisen, joka on syntynyt Jumalan omasta olemuksesta. Lisäksi Hän on tälle olennolle antanut kaksi asemaa. Ensimmäinen asema, joka liittyy Hänen sisimpään todellisuuteensa, osoittaa Hänet siksi, jonka ääni on itse Jumalan ääni. Tästä todistaa perimätieto: ”Moninainen ja arvoituksellinen on yhteyteni Jumalaan. Minä olen Hän itse, ja Hän on Minä itse, paitsi että Minä olen, mikä olen, ja Hän on, mikä Hän on.” Samaten sanat: ”Nouse, oi Muhammad, sillä katso, rakastaja ja rakastettu ovat yhtyneet ja Sinussa yhdeksi tulleet.” Samoin Hän sanoo: ”Ei ole mitään eroa Sinun ja heidän välillänne, paitsi että he ovat Sinun palvelijoitasi.”1 Toinen on inhimillinen asema, jota kuvaavat seuraavat säkeet: ”Minä olen vain ihminen, teidän kaltaisenne.”2 ”Sano: Ylistys olkoon Herralleni! Olenko minä muuta kuin ihminen, apostoli?”3 Nämä irrottautuneisuuden olemukset, nämä sivu 84 loistavat todellisuudet ovat Jumalan kaikkiallisen armon kanavia. Pettämättömän ohjauksen valon opastamina ja korkeimpaan yliherruuteen verhoutuneina he ovat saaneet tehtäväksensä käyttää sanojensa innoitusta, erehtymättömän armonsa vuodatuksia ja ilmoituksensa pyhittäviä henkäyksiä jokaisen ikävöivän sydämen ja vastaanottavaisen hengen puhdistamiseksi maallisten huolten ja rajoitusten tomuista ja tahroista. Sitten ja vasta sitten tulevat ihmisen todellisuudessa piilevät Jumalan uskomat lahjat ilmaantumaan kätkennän verhon takaa loistavina kuin jumalallisen ilmoituksen nouseva auringonkehrä ja pystyttämään paljastetun kirkkautensa viirin ihmissydänten korkeimmille huipuille.

Edellä esitetyistä katkelmista ja viittauksista on käynyt eittämättömän selväksi, että maan ja taivaan valtakunnissa pitää ilmaistaman olento, ydinolemus, joka toimii itse jumaluuden, kaikkien korkeimman Herran armon ilmaisijana ja välittäjänä. Tämän Totuuden Päiväntähden opetusten kautta jokainen ihminen edistyy ja kehittyy, kunnes saavuttaa aseman, jossa voi ilmentää kaikkia oman olemuksensa sisimmälle todellisuudelle suotuja, vielä uinuvia voimia. Juuri tässä tarkoituksessa ovat Jumalan profeetat ja Hänen valittunsa jokaisena aikakautena ja joka uskontojärjestelmässä ilmaantuneet ihmisten keskuuteen osoittaen sellaista voimaa, joka on syntyisin Jumalasta, ja sellaista mahtia, jota vain Iäinen voi ilmaista.

Voiko kukaan tervejärkinen vakavissaan ajatella, sivu 85 että joidenkin hänelle käsittämättömien sanojen vuoksi Jumalan iankaikkisen ohjauksen ovi voisi milloinkaan ihmisiltä sulkeutua? Voiko hän koskaan kuvitella alkua tahi loppua näille jumalallisille valonlähteille, näille loistaville valoille? Minkä virran vuolautta voitaisiin verrata Hänen kaikenkattavan armonsa vuodatukseen, ja mitkä siunaukset voisivat voittaa niin suuren ja kaikkiallisen armahtavaisuuden osoitukset? Ei voi olla epäilystäkään siitä, että jos Hänen armonsa ja armahtavaisuutensa vuo maailmalta hetkeksikään padottaisiin, tuhoutuisi maailma täydellisesti. Tästä syystä alusta asti, jolla ei ole alkua, ovat jumalallisen armon portit olleet avoinna kaikille luoduille, ja alati tulevat totuuden pilvet aina loppuun asti, jolla ei ole loppua, suosionsa ja armolahjojensa sateella kastelemaan inhimillisen kyvykkyyden, todellisuuden ja yksilöllisyyden maaperää. Näin on Jumala ikuisuudesta ikuisuuteen alati menetellyt.

1 ”Hujjatin” 12. kätketyn imámin ja ”Toisen portin” Abú-Ja'far Muhammad Ibn 'Uthmánin välityksellä uskoville ilmoittama ”Rajab-kuukauden rukous”; vrt. Selityksiä kohtaa ”perimätieto”.

2 Vrt. Qur'án 18:110.

3 Vrt. Qur'án 17:93.