Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

26: Ylistys olkoon Jumalalle, kaiken omistavalle…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

26: Ylistys olkoon Jumalalle, kaiken omistavalle…

sivu 77Ylistys olkoon Jumalalle, kaiken omistavalle, verrattoman kirkkauden kuninkaalle, ylistys, joka on määrättömästi kaikkien luotujen ymmärryksen yläpuolella ja korkealla ihmismielen tavoittamattomissa. Kukaan muu kuin Hän ei ole koskaan tainnut osuvasti laulaa Hänen kiitostansa, eikä yksikään ihminen ole ikänään kykenevä täysimääräisesti kuvailemaan Hänen kirkkauttansa. Ken voi väittää yltäneensä Hänen ylevän olemuksensa korkeuksiin, ja mikä kieli voi mitata Hänen luotaamattoman salaisuutensa syvyydet? Joka ainoasta Hänen kirkkautensa lähteestä virranneesta ilmoituksesta on paljastunut pyhiä ja ehtymättömiä todisteita ennalta aavistamattomasta loisteesta, ja jokaisesta Hänen voittamattoman valtansa ilmaisusta on virrannut ikuisen valon valtameriä. Miten mittaamattoman ylevät ovatkaan ihmeelliset todistukset Hänen kaikkivaltiaasta yliherruudestansa, jonka kosketuksen häiväkin täydellisesti tuhoaisi kaikki, jotka ovat taivaissa ja maan päällä. Kuinka kuvaamattoman ylhäiset ovatkaan todisteet Hänen ehdottomasta vallastansa, jonka yksikin merkki, miten mitätön tahansa, vääjäämättä ylittää kaikkien niiden ymmärryksen, jotka on luotu olevaisuuteen alusta, jolla ei alkua ole, tahi tullaan vastaisuudessa luomaan aina loppuun asti, jolla ei ole loppua. Kaikki Hänen nimiensä henkilöitymät vaeltavat etsiskelyn erämaassa janoissansa ja toivoen palavasti löytävänsä Hänen olemuksensa, ja kaikki Hänen ominaisuuksiensa ilmaisijat rukoilevat Häntä pyhyyden Siinailta paljastamaan salaisuutensa.

sivu 78Pisara Hänen ehtymättömän armonsa aaltoilevasta valtamerestä on kaunistanut koko luomakunnan olemassaolon koristein, ja Hänen verrattomasta paratiisistansa leyhynyt tuulenhenkäys on verhonnut kaikki olennot Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa viittaan. Vihme Hänen riippumattoman ja kaikkiallisen tahtonsa pohjattomasta syvyydestä on täydellisestä olemattomuudesta kutsunut olevaisuuteen luomakunnan, joka on ulottuvuudeltansa ääretön ja kestoltansa kuolematon. Milloinkaan eivät Hänen anteliaisuutensa ihmeet voi loppua, eikä Hänen armahtavaisen armonsa virtaa voida koskaan padota. Hänen luomistoiminnallansa ei ole ollut alkua, eikä sillä ole loppua oleva.

Kaikkina aikakausina ja jokaisena ajanjaksona Hän on ihmeellisen olemuksensa ilmaisijoiden loistavalla valolla virvoittanut kaiken, niin ettei mikään taivaissa ja maan päällä Hänen kirkkautensa merkkejä kuvastava voi jäädä osattomaksi Hänen armonsa vuodatuksista tahi lakata odottamasta Hänen suosionosoitustensa sadekuuroja. Kuinka kaikenkäsittävät ovatkaan Hänen rajattoman armonsa ihmeet! Katso, miten ne ovat täyttäneet koko luomakunnan. Niin suuri on niiden voima, ettei koko maailmankaikkeudesta löydy ainuttakaan atomia, joka ei tuo julki Hänen mahtinsa todisteita ja ylistä Hänen pyhän nimensä kirkkautta tahi ilmennä Hänen ykseytensä säteilevää valoa. Niin täydellinen ja mittava on Hänen luomistyönsä, ettei yksikään mieli eikä sydän, miten herkkä tahi puhdas se lieneekin, voi koskaan ymmärtää sivu 79 Hänen luoduistansa vähäpätöisimmänkään luonnetta, saati luodata Hänen salaisuuttansa, joka on Totuuden Päiväntähti ja näkymätön ja tuntematon ydinolemus. Hartaimpienkin mystikkojen käsitykset, ihmisistä oppineimpienkin saavutukset, korkein kiitos, minkä ihmiskieli tahi -kynä kykenee ilmaisemaan, ovat kaikki vain ihmisten vajavaisen ymmärryksen tuotetta ja sen rajoitusten kahleissa. Kymmenettuhannet profeetat, joista jokainen Mooseksen vertainen, ovat mykistyneinä etsintänsä Siinailla Hänen pelottavan äänensä julistaessa: ”Minua et ole milloinkaan näkevä!”, ja lukemattomat sanansaattajat, jokainen yhtä ylhäinen kuin Jeesus, seisovat tyrmistyneinä taivaallisissa valtakatoksissansa kuullessaan kiellon: ”Minun ydinolemustani et ole milloinkaan ymmärtävä!” Ammoisista ajoista asti Hän on ollut ylevän itseytensä sanoinkuvaamattomaan pyhyyteen verhoutuneena ja on ikuisesti oleva tuntemattoman olemuksensa tutkimattomaan salaperäisyyteen kietoutuneena. Jokainen yritys yltää Hänen saavuttamattoman todellisuutensa ymmärtämiseen on päätynyt täydelliseen hämmennykseen, ja jokainen pyrkimys päästä Hänen ylevän itseytensä läheisyyteen ja kohdata Hänen olemuksensa on johtanut toivottomuuteen ja kykenemättömyyteen.

Miten hämmennyttävää onkaan minulle kaikessa mitättömyydessäni pyrkiä luotaamaan Sinun tuntemuksesi pyhiä syvyyksiä! Kuinka turhia ovatkaan yritykseni nähdä sitä alkuvoiman määrää, joka sisältyy luomistyöhösi – Sinun luomisvoimasi ilmentymään. sivu 80 Miten voi minun silmäni, joka ei kykene itseäänkään näkemään, väittää nähneensä Sinun ydinolemuksesi, ja miten voi sydämeni, joka on kykenemätön omien mahdollisuuksiensa merkitystä ymmärtämään, olla käsittävinään Sinun olemuksesi? Kuinka voin väittää tunteneeni Sinut, kun koko luomakunta on salaisuutesi mykistämä, ja kuinka voin tunnustaa, etten ole Sinua tuntenut, kun katso, koko maailmankaikkeus julistaa läsnäoloasi ja todistaa totuudestasi? Hamasta iankaikkisuudesta ovat armosi ovet olleet avoinna ja pääsy luoksesi on ollut mahdollista kaikille luoduille, ja verrattoman kauneutesi merkit ovat kaikkina aikoina olleet leimattuina kaikkien olentojen, niin näkyvien kuin näkymättömien, todellisuuteen. Mutta tästä armollisimmasta suosiosta, tästä täydellisestä ja verrattomasta lahjasta huolimatta minun täytyy todistaa, että Sinun pyhyytesi ja kirkkautesi kartano on mittaamattoman korkealla kaikkien muiden kuin Sinun tietosi yläpuolella ja että läsnäolosi arvoitus on kaikkien muiden kuin Sinun itsesi ymmärryksen saavuttamattomissa. Ei kukaan muu kuin Sinä voi paljastaa sisimmän luonteesi salaisuutta, eikä mikään muu kuin ylimaallinen ydinolemuksesi voi käsittää tutkimattoman olevaisuutesi todellisuutta. Kuinka valtaisa onkaan noiden taivaallisten ja ikikirkkaiden olentojen joukko, jotka Sinusta erossa olemisen erämaassa ovat kaiken elämänsä etsien vaeltaneet eivätkä sittenkään ole Sinua löytäneet! Kuinka suunnaton niiden pyhittäytyneiden ja kuolemattomien sielujen luku, jotka joutuivat harhaan sivu 81 ja hämmennykseen pyrkiessään etsinnän autiomaassa näkemään Sinun kasvosi! Lukemattomat ovat Sinun kiihkeät rakastajasi, jotka Sinusta etäällä olemisen polttava liekki on saanut vajoamaan ja menehtymään, ja lukuisat ne uskolliset sielut, jotka ovat auliisti uhranneet elämänsä toivossansa päästä katselemaan Sinun kasvojesi valoa. Näiden Sinua kiihkeästi ikävöivien sydänten huokaukset ja valitukset eivät voi milloinkaan kantautua Sinun pyhään kartanoosi eivätkä Sinun kasvojesi eteen kaipaavien matkalaisten vaikerrukset yltää Sinun kirkkautesi istuimelle.