Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

22: Jumalan uskotut sanansaattajat ilmaistaan…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

22: Jumalan uskotut sanansaattajat ilmaistaan…

Jumalan uskotut sanansaattajat ilmaistaan maan kansoille uuden asian tulkitsijoina ja uuden sanoman ilmoittajina. Koska kaikki nämä taivaallisen valtaistuimen linnut lähetetään alas jumalallisen tahdon taivaasta ja koska he kaikki nousevat julistamaan Hänen vastustamatonta uskoansa, pidetään heitä kuin yhtenä sieluna ja samana henkilönä. Sillä kaikki he juovat samasta Jumalan rakkauden maljasta ja nauttivat saman ykseyden puun hedelmiä.

Näillä Jumalan ilmaisijoilla on jokaisella kaksinainen asema. Toinen on puhtaan käsitteellisyyden ja perimmäisen ykseyden asema. Jos siis tässä mielessä sivu 67 kutsut heitä kaikkia yhdellä nimellä ja sanot heidän omaavan samat ominaisuudet, et ole eksynyt totuudesta. ”Minkäänlaista eroa Me emme tee Hänen sanansaattajiensa välillä.”1 Sillä he kukin kutsuvat maan asukkaita Jumalan ykseyttä tunnustamaan ja julistavat heille rajattoman armon ja anteliaisuuden Kawtharista. Kaikkia heitä verhoaa profeettiuden viitta ja kaunistaa kirkkauden vaippa. Niinpä Muhammad, Qur'ánin ydin, on ilmoittanut: ”Minä olen kaikki profeetat.” Samoin Hän on sanonut: ”Minä olen ensimmäinen Aadam, Nooa, Mooses ja Jeesus.” Samaan tapaan on sanonut Imán 'Alí. Tällaisia noiden ykseyden ilmaisijoiden perimmäistä ykseyttä osoittavia lausumia on virrannut myös Jumalan kuolemattoman ilmaisun kanavista ja jumalallisen tiedon helmien aarreaitoista. Nämä kasvot ovat jumalallisen käskyn vastaanottajia ja Hänen ilmoituksensa päivänkoittoja. Tämä ilmoitus on ylennetty moneuden verhojen ja lukumäärän ongelmien yläpuolelle. Niinpä Hän sanoo: ”Meidän asiamme on yksi.”2 Koska asia on yksi ja sama, täytyy sen tulkitsijoidenkin ehdottomasti olla yksi ja sama. Samoin ovat Muhammadin uskon imámit, nuo vakaumuksen valot, sanoneet: ”Muhammad on ensimmäisemme, Muhammad on viimeisemme, Muhammad on kaikkemme.”

Sinulle on selvää ja ilmeistä, että kaikki profeetat ovat Jumalan asian temppeleitä, jotka ovat ilmestyneet sivu 68 erilaisiin asuihin verhoutuneina. Jos tutkit tarkkaavaisin silmin, näet heidän kaikkien asustavan samassa pyhätössä, liitelevän samassa taivaassa, istuvan samalla valtaistuimella, lausuvan samoja sanoja ja julistavan samaa totuutta. Näin suuri on noiden olevaisuuden ydinten, noiden rajattoman ja mittaamattoman kirkkauden valonlähteiden ykseys! Niinpä jos joku näistä pyhyyden ilmaisijoista julistaisi sanoen: 'Minä olen kaikkien profeettojen paluu' Hän totisesti puhuisi totuuden. Samaten on aiemman ilmoituksen paluu kussakin myöhemmässä ilmoituksessa tosiasia, jonka totuus on täysin kumoamaton. – –

Toinen asema on erilaisuuden asema, joka on yhteydessä luomakunnan maailmaan ja sen rajoituksiin. Tässä suhteessa jokaisella Jumalan ilmaisijalla on oma selvästi erottuva yksilöllisyytensä, tarkoin määritelty tehtävänsä, ennalta määrätty ilmoituksensa ja erityisesti asetetut rajoituksensa. Kukin heistä tunnetaan eri nimellä, kullakin on ominaispiirteensä, kukin täyttää tietyn tehtävän ja omaa erityisen ilmoituksen. Kuten Hän sanoo: ”Jotkut apostoleista olemme tehnyt muita oivallisemmiksi. Joillekin heistä Jumala on puhunut, toiset Hän taas on ylentänyt ja korottanut. Ja Jeesukselle, Marian pojalle, Me annoimme selvät tunnusmerkit ja Pyhällä hengellä Häntä vahvistimme.”3

Tästä aseman ja tehtävän erilaisuudesta johtuu, että näistä jumalallisen tiedon lähteistä virtaavat sanat sivu 69 ja ilmaukset näyttävät poikkeavan ja eroavan toisistaan. Jumalallisen viisauden salaisuuksiin vihittyjen silmissä kaikki heidän lausuntonsa ovat muutoin todellisuudessa vain yhden ja saman totuuden ilmennyksiä. Koska useimmat ihmiset eivät ole kyenneet ymmärtämään mainitsemaamme kaksinaista asemaa, he ovat hämmentyneitä ja tyrmistyneitä niistä ilmaisijoiden esittämistä erilaisista lausunnoista, jotka perimmältään ovat yhtä ja samaa.

Aina on ollut ilmeistä, että kaikki nämä lausuntojen eriävyydet johtuvat aseman erilaisuudesta. Niinpä noiden olevaisuuden ydinolemusten ykseyttä ja ylevää irrottautuneisuutta ajatellen ovat sellaiset ominaisuudet kuin jumaluus, jumalallisuus, ylin ykseys, sisin olemus tarkoittaneet ja yhä tarkoittavat heitä, sillä kaikki he hallitsevat samalta jumalallisen ilmaisemisen valtaistuimelta ja istuvat jumalallisen kätkennän istuimella. Heidän tulemisessansa on Jumalan ilmoitus annettu ja Jumalan kauneus paljastettu heidän kasvoissansa. Niinpä onkin itse Jumalan ääni kuultu näiden jumalallisen olennon ilmaisijoiden lausumana.

Toisen asemansa – erilaisuuden, yksilöllisyyden, ajallisten rajoitusten, luonteenomaisuuksien ja mittapuiden aseman – valossa tarkasteltuina he ilmentävät ehdotonta alamaisuutta, äärimmäistä puutteenalaisuutta ja täydellistä itseydettömyyttä. Aivan sivu 70 niin kuin Hän sanoo: ”Minä olen vain Jumalan palvelija. Olen vain ihminen, teidän kaltaisenne.”4 – –

Jos joku noista Jumalan kaikenkattavista ilmaisijoista julistaisi ”minä olen Jumala”, Hän totisesti puhuisi totuuden, eikä siitä ole vähintäkään epäilystä. Sillä toistuvasti on osoitettu, että heidän ilmoituksensa, nimiensä ja ominaisuuksiensa kautta Jumalan ilmoitus, Hänen nimensä ja ominaisuutensa ovat maailmalle paljastuneet. Niinpä Hän on ilmoittanut: ”Jumalan olivat nuo vasamat eivätkä Sinun”.5 Samaten Hän sanoo: ”Totisesti ne, jotka vannoivat kuuliaisuutta sinulle, vannoivat tuota kuuliaisuutta Jumalalle.”6 Ja jos joku heistä lausuisi julki julistuksen ”Minä olen Jumalan sanansaattaja”, niin Hänkin sanoisi totuuden, epäämättömän totuuden. Kuten Hän sanoo: ”Muhammad ei ole ainoankaan keskuudessanne olevan isä, vaan Hän on Jumalan sanansaattaja.”7 Tässä valossa tarkasteltuna he ovat kaikki vain tuon täydellisen kuninkaan, tuon muuttumattoman olemuksen, sanansaattajia. Ja jos he kaikki julistaisivat ”Minä olen profeettain sinetti”7, he totisesti lausuisivat vain totuuden, josta ei ole vähäisintäkään epäilystä. Sillä he ovat kaikki yksi ja sama henkilö, yksi sielu, yksi henki, yksi olemus, yksi ilmoitus. He kaikki ilmaisevat ”alun” ja ”lopun”, ”ensimmäisen” ja ”viimeisen”, sivu 71 ”nähdyn” ja ”salatun”8 – jotka kaikki tarkoittavat Häntä, joka on henkien sisin henki ja olemusten ikuinen olemus. Ja jos he sanoivat ”Me olemme Jumalan palvelijoita”, olisi tämäkin ilmeinen ja vääjäämätön totuus. Sillä heidät on ilmaistu äärimmäisen alamaisuuden asemassa, jonka alamaisuuden vertaista ainoankaan ihmisen ei ole mahdollista saavuttaa. Niinpä sellaisina hetkinä, jolloin nämä olevaisuuden olemukset olivat syvällä ikiaikaisen ja ikuisen pyhyyden valtameriin upottautuneina tahi liitelivät jumalallisten salaisuuksien ylimpiin korkeuksiin, he väittivät ilmaisujansa jumaluuden ääneksi, Jumalan itsensä kutsuksi.

Jos ymmärryksen silmä aukeaisi, se huomaisi, että juuri tässä tilassa he ovat katsoneet olevansa täydellisesti vailla minuutta ja olevaisuutta Hänen kasvojensa edessä, joka on kaikkiallinen, katoamaton. Minusta näyttää, että he ovat pitäneet itseään täydellisenä olemattomuutena ja itsensä mainitsemista tuossa kartanossa herjaavana tekona. Sillä tuossa kartanossa hiljaisinkin kuiskina omasta itseydestä todistaa itsensä korottamisesta ja riippumattomasta olemassaolosta. Niiden silmissä, jotka ovat tuohon kartanoon käyneet, jo sellainen ajatuskin on vakava rikkomus. Kuinka paljon vakavampi rikkomus olisikaan, jos tuossa läheisyydessä mainittaisiin jotakin muuta, jos ihmisen sydämen, hänen kielensä, mielensä ja sielunsa täyttäisi joku muu kuin tuo rakastettu, jos hänen sivu 72 silmänsä katselisivat muuta kuin Hänen kasvojensa kauneutta, jos hänen korvansa kallistuisi kuulemaan muuta kuin Hänen äänensä sointia tai hänen jalkansa astuisivat muuta kuin Hänen tietänsä.– –

Tämän asemansa perusteella he ovat muun muassa väittäneet puhuvansa Jumalan äänellä, kun he taas sanansaattaja-asemansa perusteella ovat julistautuneet Jumalan sanansaattajiksi. Kunakin hetkenä he ovat lausuneet julki ajatuksen, joka on vastannut tilanteen vaatimuksia, ja ovat kuvanneet itseään kaikilla näillä lausumilla, jotka ovat ulottuneet jumalallisen ilmoituksen maailmasta luomakunnan maailmaan ja jumaluuden valtapiiristä maisen olemassaolon piiriin. Olkoonpa heidän ilmaisunsa siis mikä tahansa, koskekoon se sitten jumaluuden, herrauden, profeettiuden, sanansaattajuuden, apostoliuden tahi alamaisuuden maailmoita, kaikki on totta ja kaiken epäilyn ulkopuolella. Senpä tähden näitä lausuntoja, joita olemme väitteemme tueksi lainannut, tulee tarkoin punnita, jotta näkymättömän ilmaisijoiden ja pyhyyden päivänkoittojen toisistaan poikkeavat lausunnot eivät enää saattaisi sieluja kuohuksiin eivätkä mieliä hämmennyksiin.

1 Vrt. Qur'án 2:137.

2 Vrt. Qur'án 54:50.

3 Vrt Qur'án 2:253.

4 Vrt. Qur'án 19:30,18:110, 41:6.

5 Vrt. Qur'án 8:17.

6 Vrt. Qur'án 48:10.

7 Vrt. Qur'án 33:40.

8 Vrt. Qur'án 57:3.