Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista

148: Oi Salmán! Ei mikään, minkä viisaat…

Lähdetiedostona käytetty: Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista, 1987

Nimien kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Kitáb-i-Íqánia (2010) ja joitakin kirjoitusvirheitä on korjattu.

Sisällys

148: Oi Salmán! Ei mikään, minkä viisaat…

Oi Salmán! Ei mikään, minkä viisaat ja mystikot ovat sanoneet tahi kirjoittaneet, ole koskaan ylittänyt, eivätkä he voi sen koskaan toivoa ylittävänkään, niitä rajoja, jotka ihmisen äärellistä ymmärrystä tiukasti kahlitsevat. Mihin korkeuksiin ihmisistä ylevimpien mieli voineekin kohota, miten suuriin syvyyksiin irrottautunut ja ymmärtäväinen sydän kyenneekin tunkeutumaan, sellainen mieli ja sydän eivät milloinkaan voi ylittää sitä, mikä on niiden omien kuvitelmien luomaa ja niiden sivu 337 omien aivoitusten tuottamaa. Syvällisimmänkin ajattelijan mietiskelyt, pyhimyksistä pyhimmän hartaudenharjoitukset, ihmiskynän tahi -kielen korkeimmatkin kiitoslauselmat ovat kaikki vain heijastusta siitä, mitä heidän omaan sisimpäänsä on Herran, heidän Jumalansa ilmoituksen voimalla luotu. Ken sydämessänsä pohdiskelee tätä totuutta, on auliisti myöntävä, että on olemassa tietyt rajat, joita yhdenkään ihmisolennon ei ole mahdollista ylittää. Joka ainutta pyrkimystä Jumalan kuvaamiseksi ja tuntemiseksi ovat aina alusta asti, joilla ei ole alkua, rajoittaneet Hänen oman luomakuntansa ehdot – luomakunnan, jonka hän oman tahtonsa toimesta ja vain omia tarkoituksiansa varten on kutsunut olevaisuuteen. Mittaamattomasti on Hän ylempänä ihmismielen pyrkimyksiä ymmärtää Hänen sisintä olemustansa tai ihmiskielen pyrintöjä kuvata Hänen salaisuuttansa. Milloinkaan ei mikään välitön yhdysside voi liittää Häntä luotuihinsa eivätkä Hänen luotujensa hämärimmät ja verhotuimmatkaan viittaukset tehdä oikeutta Hänen olemuksellensa. Kaikkiallisen tahtonsa voimasta Hän on tuonut kaikki luodut olevaisuuteen. Hän on ja aina Hän on ollut verhottuna ylhäisen ja jakamattoman olemuksensa ikiaikaiseen iäisyyteen ja on ikuisesti pysyvä saavuttamattomaan majesteettiuteensa ja kirkkauteensa kätkettynä. Kaikki, mikä on taivaissa, ja kaikki, mikä on maan päällä, on saanut olemassaolon Hänen käskystänsä, ja Hänen tahdostansa ovat kaikki täydellisestä olemattomuudesta astuneet olevaisuuden maailmaan. Kuinka siis sivu 338 luotu, jonka Jumalan sana on muovannut, voisi käsittää Hänen luonnettansa, joka on ikiaikainen.