Miesten ja naisten tasa-arvo: uusi todellisuus

Jo yli sata vuotta sitten julisti bahá’í-uskon perustaja Bahá’u’lláh – ensimmäistä kertaa ilmoitettujen uskonnollisten liikkeiden historiassa, miesten ja naisten tasa-arvon periaatetta. Tämä julistus ei jäänyt pelkästään puhtaaksi ihanteeksi tai hartaaksi toiveeksi, vaan Bahá’u’lláh sisällytti sen oleellisena tekijänä yhteiskunnalliseen järjestelmäänsä. Hän vahvisti tasa-arvon periaatetta laeilla, jotka edellyttävät samanlaista kasvatusta sekä naisille että miehille, samoin kuin yhdenvertaisuutta yhteiskunnallisten oikeuksien suhteen.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on bahá’ílle henkinen ja moraalinen käyttäytymisohje, joka on keskeinen osatekijä ihmiskunnan yhdistämisessä ja maailmanjärjestyksen asteittaisessa rakentamisessa. Ilman sekä naisten että miesten ominaisuuksia, kykyjä ja taitoja, tulee planeetan täysipainoinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys mahdottomaksi, sillä

“Ihmisyyden maailmalla on kaksi siipeä – miespuolinen ja naispuolinen. Niin kauan kuin näiden kahden siiven voima on epätasapainossa, ei lintu lennä. Ennen kuin naiset saavuttavat saman tason miesten kanssa, ennen kuin heillä on yhtäläiset toiminta-alueet, ei ihmiskunnan saavutettavissa olevaa erinomaisuutta ymmärretä ihmiskunta ei voi lentää todellisten saavutustensa korkeuksiin.” *

Ihmiskunnan  tämänhetkisessä  siirtymisvaiheessa nuoruudesta täysi-ikäisyyteen, voidaan kaikkialla havaita merkkejä tästä kehittyvästä yhdenvertaisuudesta. Bahá’í-näkökulmasta ei tämä kehitys ole yllättävää, sillä 

“Niin kauan kuin naisten ei sallita saavuttaa korkeimpia mahdollisuuksiaan, eivät myöskään miehet voi saavuttaa sitä suuruutta, mikä saattaisi olla heidän.” 

Sen ainutlaatuisen ajanjakson ominaspiirteitä, johon nyt olemme astumassa on myös kuvattu seuraavassa bahá’í-kirjoituksista lainatussa otteessa:

“Menneisyydessä maailmaa on hallinnut voima ja mies on hallinnut naista sekä ruumiin että mielenlaadun voimakkaampien ja hyökkäävämpien ominaisuuksien vuoksi. Mutta vaaka on jo kallistumassa  – voima on menettämässä painoarvoaan ja henkinen valppaus, välitön tajuamiskyky sekä rakastamisen ja palvelemisen henkiset ominaisuudet, joissa nainen on vahva, ovat saavuttamassa valta-aseman. Näin ollen tulee uusi aika olemaan vähemmän miehinen ja se on enemmän naisen ihanteiden kyllästämä, eli tarkemmin sanoen, se on oleva aika, jolloin sivistyneen maailman miehiset ja naiselliset rakenneosat ovat paremmin tasapainossa.”

Ykseys ja tasa-arvo perheessä

Bahá’í‑maailmanyhteisö on yli sadan vuoden ajan hyväksynyt tosiasiana ajatuksen molempien sukupuolien yhdenvertaisuudesta, ja on ymmärtänyt, kuinka tärkeää on tämän periaatteen toteuttaminen yksilön, perheen ja yhteisön elämässä. Avioliitto, perheen perusta bahá’í‑yhteisössä, on osa tätä kehityskulkua. Ennen bahá’í‑avioliiton solmimista tulee vapaasti toinen toisensa valinneen kihlaparin saada kummankin vanhempien suostumukset ja toimittaa ne edelleen yhdyskunnan hallintoelimelle, jonka jälkeen pari voidaan vihkiä vanhempien suostumuksen ja yhdyskunnan hyväksymisen ilmapiirissä.  Lausuttuaan lupaukset, joissa kumpikin osapuoli toistaa: “Me kaikki totisesti alistumme Jumalan tahtoon”, vastavihityt alkavat yhteisen elämänsä, jonka perustana on todellinen henkinen yhteys ja yhdenvertaisuus.

Tämä ykseys ja tasa‑arvo, joka perustuu jokaisen ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin Jumalan edessä, ilmenee perheessä, jonka piirissä yksilön, yhteisön, kansan ja ihmiskunnan kehitykselle olennaiset arvot ja suhtautumistavat tulee opettaa jo elämän alusta lähtien. Bahá’í-näkökulmasta katsottuna 

“Perhettä, joka on inhimillinen yksikkö, on kasvatettava pyhien säännösten mukaisesti. Kaikki hyveet tulee opettaa perheelle. Perhesiteen eheys tulee jatkuvasti pitää mielessä eikä yksityisten jäsenten oikeuksia saa loukata - -  Kaikki nämä oikeudet ja edut tulee säilyttää, pitäen samalla yllä perheen ykseyttä. Yhtä kohdannut vahinko tulee nähdä kaikkien vahinkona, kunkin yksilön mukavuus kaikkien mukavuutena, yhden kunnia kaikkien kunniana.”

Yhdenvertaisuus kasvatuksessa ja koulutuksessa

Vaikka molemmat vanhemmat ovatkin lastenkasvatuksen kokonaisvastuusta osallisia, pidetään äitiä ensimmäisenä yhteiskunnan kasvattajana ja häntä tulee huolellisesti valmistaa tähän tehtävään. Bahá’í‑näkökulmasta katsottuna on hänen kasvatuksensa itse asiassa

“- - välttämättömämpää ja tärkeämpää kuin miehen, sillä nainen on lapsen opettaja sen syntymästä lähtien. Jos naisella itsellään on puutteita ja hän on epätäydellnen, lapsi jää luonnollisesti kasvatukseltaan vajavaiseksi. Tämän johdosta naisen puutteellisuus merkitsee koko ihmiskunnan vajavaista tilaa, sillä juuri äiti on se, joka ohjaa, vaalii ja johdattaa lapsen kasvua.”        

Kaikki nämä oikeudet ja edut tulee säilyttää, pitäen samalla yllä perheen ykseyttä. Yhtä kohdannut vahinko tulee nähdä kaikkien vahinkona, kunkin yksilön mukavuus kaikkien mukavuutena, yhden kunnia kaikkien kunniana.

Koska bahá’ít eivät erottele elämää uskonnollisiin ja maallisiin osiin ja koska uskon tulee ilmentyä yhteiskunnan toimissa, on miesten ja naisten kasvatuksella  – kaikki näkökohdat huomioon ottaen – tärkeä sija asioiden uudessa järjestyksessä. Tämän johdosta kasvatus

“- - on jokaiselle lapselle pakollinen. Jos perheellä ei ole kylliksi varoja kouluttaa sekä tyttöä että poikaa, on varat sijoitettava tytön kasvatukseen, sillä hän on ehkä tuleva äiti. Ellei lapsella ole vanhempia, yhdyskunnan tulee huolehtia lapsen kasvatuksesta. Tämän yleisen koulutuksen lisäksi jokaiselle lapselle tulee opettaa ammatti, käsityö tai liike‑elämän toimi, niin että jokainen kykenee itse ansaitsemaan elantonsa.”

Merkittävää on myös se, että tämän ihmisen kehityksen  uuden  aikakauden hengessä  on Bahá’u’lláh “julistanut yhtäläisen kasvatusohjelman soveltamista sekä miehen että naisen kohdalla”, korostaen samalla periaatetta, että “tyttöjen ja poikien tulee opinnois-saan seurata samaa opetusohjelmaa, ja täten edistää sukupuolten ykseyttä”.

Naisten myötävaikutus rauhankysymyksissä

Bahá’í‑kirjoituksissa todetaan, että “naisten astuminen kaikille ihmiselämän aloille on kieltämätön ja kiistaton tosiseikka. Kukaan ei voi  jarruttaa  tai  estää sitä”.  Ja edelleen:

“- - missään liikkeessä” naista ei voi 'jättää sivuun', ja että he “saavuttavat kaikessa aseman, jota voidaan pitää kaikkein korkeimpana asemana ihmismaailmassa, ja ottavat osaa kaikkiin toimiin”. “Kun naiset osallistuvat täysipainoisesti ja tasa‑arvoisesti maailman asioihin - - sota lakkaa”. Tämä naisten myötävaikutus maailman ykseyden ja rauhan aikaan-saamiseen tullaan väistämättömästi oivaltamaan ja sitä tullaan kehittämään edelleen:

“Menneinä aikoina ihmiskunta on ollut vajavainen ja heikko epätäydellisyyden vuoksi. Sota ja sen tuhot ovat turmelleet maailmaa. Naisten kasvatus on oleva suuri askel kohti sodan poistamista ja lopettamista, sillä nainen on käyttävä  kaiken  vaikutusvaltansa sotaa vastaan - -  Tosiasiassa hän on oleva suurin tekijä yleismaailmallisen rauhan ja kansainvälisen sovinnonrakentamisen aikaansaamisessa. Epäilemättä naiset poistavat sodankäynnin ihmiskunnasta.”

Yhtäläinen sananvalta

Naiselle on kuitenkin asetettu suuri vastuu perusteellisesti kehittää mahdollisuuksiaan. Hänen tulee tehdä kaikkensa “saavuttaakseen täydellisemmät tiedot ollakseen joka suhteessa tasavertainen miehen kanssa, edistyäkseen kaikessa siinä, missä on ollut jäljessä, niin että miehen on pakostakin tiedostettava hänen yhdenvertaiset kykynsa ja taitonsa.”

Selvästikin riippuu ihmiskunnan hyvinvointi jokaisen yksilön piilevien voimien ja kykyjen kehittymisestä – rodusta, kansallisuudesta, yhteiskuntaluokasta, uskonnosta tai sukupuolesta riippumatta. Tästä syystä pyritään epäsopua ja sortoa aiheuttavat ennakkoluulot järjestelmällisesti poistamaan bahá’í-yhteisön elämästä. Käytössä oleva ainutlaatuinen hallintojärjestelmä, joka perustuu ajatukseen ykseydestä erilaisuudessa, vaatii yhtäältä kasvatusta kaikille yhteisön jäsenille ja sallii samalla kaikkien niiden mukaantulon, jotka menneinä aikoina on jätetty vaille oikeuksiaan. 

Bahá’í‑vaalijärjestelmä, joka toimii suljetuin äänestyslipuin ilman minkäänlaista ehdokasasettelua tai vaalikampanjointia, rohkaisee yleistä osallistumista: jokainen täysi‑ikäinen bahá’í on vaalikelpoinen paikallisten ja kansallisten hallintoelinten valinnassa päättämään bahá'í‑asioiden hoidosta. Se helppous, jolla kauan yhtäläista tilaisuutta vailla olleet naiset voivat nyt toimia yhdyskuntaelämässä, on näkyvästi heijastunut naisten osallistumisena kaikil-la elämän aloilla bahá’í‑yhteisön piirissä.

Nykyään Bahá’í‑maailmanyhteisössä, yli 335 maassa ja hallintoalueella, naiset osallistuvat yhdessä miesten kanssa maailmanlaajuisen yhteisönsä rakentamiseen. Heidän täysipainoinen myötävaikutuksensa maailman sivilisaation aikaansaamisessa on bahá’íden mielestä mahdollinen sen kaikkialle leviävän henkisen voiman vaikutuksesta, jonka Bahá’u’lláh on tänä aikakautena vapauttanut, poistaen samalla kaikki rajoitukset ihmisten kykyjen toteutumisen tieltä. Bahá’í‑näkökulmasta tarkasteltuna voidaan selvästikin todeta:

“- - koska tämä on valon vuosisata, on ilmeistä, että Todellisuuden Aurinko, Sana on ilmaissut itsensä koko ihmiskunnalle. Yksi ihmiskunnan maailman salatuista voimista oli naisten kyvyt ja voimavarat. Jumalan valon loistavien säteiden avulla naisen kyvyt ovat tänä aikana tulleet niin näkyviksi ja ilmeisiksi, että miehen ja naisen yhdenvertaisuus on kumoamaton tosiasia.”

 

* Kaikki lainaukset on otettu bahá’í-kirjoituksista