Maailman luonnonvarojen suojeleminen

Otteita bahá’í-kirjoituksista

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston Tutkimusosaston valmistama kokoelma

1990 The Bahá’í Publishing Trust
27 Rutland Gate
London SW7 1 PD

JOHDANTO

”Emme voi erottaa ihmissydäntä ulkopuolella olevasta ympäristöstä ja sanoa, että kaikki tulee kohentumaan heti kun yksi näistä on uudistettu. Ihminen on orgaanisessa yhteydessä maailmaan. Hänen sisäinen elämänsä muokkaa ympäristöä ja ympäristö puolestaan vaikuttaa häneen syvästi. Toinen vaikuttaa toiseen, ja jokainen pysyvä muutos ihmisen elämässä johtuu näistä molemminpuolisista reaktioista.”
(Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä, 1933)

Monet ryhmät ja liikkeet näkevät tarpeen tehdä ympäristöongelmasta inhimillinen; bahá’ít ymmärtävät tarpeen tehdä siitä henkinen. Se ympäristökatastrofi, joka meillä nyt on edessämme, on oire paljon syvällisemmästä vaivasta – siitä, että ihmisrotu on sodassa oman todellisen luonteensa kanssa. Henkisten ominaisuuksien uudelleen kehittämistä ja niiden kehittämistä ei voida enää pitää merkityksettömänä seikkana, se on nyt keskeinen kysymys sinänsä. Meidän on löydettävä ihmiskunnan ykseyden ja luomakunnan ykseyden todellinen merkitys, ja tunnustettava, että kuten Bahá’u’lláh on sanonut, me olemme kaikki ”yhden puun hedelmiä ja yhden oksan lehtiä”.

Yksi perimmäisistä syistä nykyiseen ympäristökriisiin on nyky-yhteiskunnan tietämättömyys niistä henkisistä periaatteista ja arvoista, joiden tulisi ylläpitää suhdettamme ulkopuolellamme olevaan maailmaan. Perinteinen kunnioitus luontoa kohtaan, joka syntyi läheisestä yhteydestä sen voimaan ja välittömään luottamukseen sen antimia kohtaan, on käytännössä kadonnut. Sen tilalle on tullut materialistiset ja riistävät filosofiat, joiden pohjalta ovat nousseet ne taloudelliset ja poliittiset järjestelmät, jotka ovat ajamassa planeettamme raunioiksi. Niiden ikuisten henkisten ja humanitääristen periaatteiden uudelleen löytäminen, jotka ovat innoittaneet suurten sivilisaatioiden syntyä ihmisen historian avainkohdissa voivat yksin luoda tarpeellisen maaperän muutokselle, ja antaa yhteiskunnallemme uuden ja ekologisesti terveemmän suunnan. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto ilmaisi sen, miten käytännön kannalta on tärkeää nimetä ”henkiset periaatteet”, jotka ovat yhteiskunnallisten ongelmien takana lausunnossaan maailman kansoille, Lupauksessa maailman kansoille:

On henkisiä periaatteita, joita myös kutsutaan inhimillisiksi arvoiksi, joiden avulla voidaan löytää ratkaisu jokaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Mikä tahansa hyvää tarkoittava ryhmä voi yleisesti ottaen keksiä käytännön ratkaisut ongelmiinsa, mutta hyvät aikeet ja käytännön tieto eivät tavallisesti riitä. Henkisen periaatteen olennainen ansio on, että se ei ainoastaan avaa näkökulmaa, joka on sopusoinnussa ihmisluonnon sisimmän olemuksen kanssa, vaan herättää myös asenteen, tahdon, liikkeellepanevan voiman ja pyrkimyksen, jotka helpottavat käytännön toimien keksimistä ja toteuttamista.

Tällaiset periaatteet ja arvot ovat kaukana idealistisista tai toisarvoisia ympäristöongelmien kannalta; ne ovat olennaisia ja keskeisiä maailmamme tervehtymiselle ja tulevalle kehitykselle. Bahá’ít, missä tahansa ja millaisissa olosuhteissa tahansa he asuvatkaan, ovat yhdistyneitä sitoutumisessaan tällaisiin periaatteisiin ja arvoihin, jotka ovat perusta heidän omalle sekä heidän yhteisöjensä muutokselle. Osana tätä valtavaa muutosta on Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto suositellut, että

- - yhdyskuntamme elämänrytmiin sopivin keinoin ympäristönsuojelupyrkimyksissä avustamisen on saatava tärkeämpi sija bahá’í-toiminnoissa.

Tämä kokoelma otteita bahá’í-kirjoituksista on julkaistu tarkoituksena kannustaa vastaamaan dynaamisesti tähän kutsuun. Nämä otteet syventävät kunnioitustamme bahá’í-luontokäsitystä kohtaan, ja lisäävät ymmärrystämme ihmiskunnan suhteesta luontoon ja velvollisuuttamme säilyttää maailman ekologinen tasapaino. Ne ovat myös arvokas ohjenuora niille bahá’í-yhteisön ystäville, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan enemmän tunnusmerkillisestä bahá’í-lähestymistavasta uhkaavien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Varustautuneena lisääntyneellä tiedolla tästä tärkeästä aiheesta bahá’ít ja ne, jotka jakavat heidän huolensa planeetasta, rohkaistuvat ponnistuksissaan tehdä tästä maailmasta maanpäällinen paratiisi.

1. PERUSPERIAATTEET

Maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön lähestymistapa maapallon luonnonvarojen säilyttämiseen ja suojelemiseen perustuu muutamiin bahá’í-kirjoituksista peräisin oleviin perusperiaatteisiin. Näitä ovat:

1.1.     Luonto jumaluuden heijastumana

Luontoa pidetään suuressa arvossa. Bahá’u’lláh sanoo, että luonnon mietiskely luo tietoisuuden Jumalan ”merkeistä”1 ja ”todisteista”2 ja on näyttö Hänen olemassaolostaan. Siten:

- - mitä tahansa katson, huomaan heti sen tekevän Sinut minulle tunnetuksi ja muistuttavan merkeistäsi, todisteistasi ja vakuuksistasi. Kirkkautesi kautta! Joka kerta luodessani silmäni taivaaseesi muistan korkeutesi ja ylevyytesi ja verrattoman kirkkautesi ja suuruutesi; ja joka kerta kääntäessäni katseeni luomakuntaasi on minun pakko tunnustaa Sinun voimasi todisteet ja anteliaisuutesi tunnusmerkit. Ja kun katson merta, huomaan sen puhuvan minulle majesteettiudestasi ja mahtisi voimasta sekä yliherruudestasi ja suuruudestasi. Ja milloin tahansa mietiskelen vuoria, tulen johdatetuksi huomaamaan voittosi merkit ja kaikkivaltiutesi mitat.3

Luonto heijastaa ”Jumalan nimiä ja ominaisuuksia”4. Se on ilmaus ”Jumalan tahdosta - - olevaisuuden maailmassa”5. Bahá’u’lláh kirjoittaa:

Sano: Luonto on ydinolemukseltaan Minun nimeni, Tekijän, Luojan ruumistuma. Sen ilmaukset ovat moninaiset johtuen eri syistä ja tässä moninaisuudessa on merkkejä niille, jotka havaitsevat. Luonto on Jumalan tahto ja tämän tahdon ilmaisu ehdonalaisessa maailmassa ja kautta sen/ sen kautta/läpi. Se on Kaitselmuksen järjestelmä, jonka on säätänyt Säätäjä, Kaikkiviisas.6

1.2.    Maapallo on yksi maa

Bahá’u’lláh esittää maailmankuvan, jonka mukaan ”maapallo on vain yksi maa ja ihmiskunta sen kansalaiset”7, ja kutsuu edistämään ”maailman kansojen ja sukukuntien parhaita etuja”8.

‘Abdu’l-Bahá kiinnittää huomiota maailman lisääntyvään keskinäiseen riippuvuuteen ja siihen, että ”riippumattomuus”9 ei ole enää mahdollista. Hän osoittaa, että suuntaus kohti yhdentynyttä maailmaa tulee voimistumaan ja ilmentymään muodossa ”ajatuksen ykseys maailmanlaajuisissa hankkeissa”10 sekä muilla tärkeillä olemassaolon alueilla. Eräs kriittinen alue yhdistyneelle toiminnalle on planeetan luonnonvarojen suojeleminen.

1.3.     Ihmisen asema ja vastuu

‘Abdu’l-Bahá osoittaa, että ihminen on ”hänessä piilevänä olevan ihanteellisen ja taivaallisen voiman tähden”11 asemassa, joka on ”korkeampi ja ylhäisempi kuin luonto”12 ja että ”ihminen hallitsee luonnon tasoa ja aluetta”13.

Sen tähden on ilmiselvää, että ihminen hallitsee luonnon tasoa ja aluetta. Luonto pysyy paikallaan, ihminen kehittyy. Luonnolla ei ole tietoisuutta, ihmisellä on. Luonnolla ei ole tahtoa ja se toimii pakosta, kun taas ihmisellä on mahtava tahto. Luonto on kykenemätön pääsemään selville todellisuuksien salaisuuksista, kun taas ihmisellä on erityinen kyky siihen. Luonto ei ole kosketuksessa Jumalan valtakuntaan, ihminen on virittynyt sen todisteiden kokemiseen. Luonto ei ole tietoinen Jumalasta, ihminen on Hänestä tietoinen. Ihminen hankkii jumalallisia ominaisuuksia, luonnolta ne on evätty. Ihminen voi tahtonsa avulla luopua paheista, luonnolla ei ole voimaa vaistojensa vaikutuksen muuttamiseen. Kaiken kaikkiaan on ilmiselvää, että ihminen on ylhäisempi ja korkeampi ja että hänessä on luontoa suurempi ihanteellinen voima. Hänellä on tietoisuus, tahto, muisti, älyn voima, jumalallisia ominaisuuksia ja hyveitä, joita luonnolla ei ole lainkaan; niinpä ihminen on korkeampi ja ylhäisempi hänessä piilevänä ja ilmeisenä olevan ihanteellisen ja taivaallisen voiman tähden.14

Ihmisellä, jolla on sisäinen kyky, jota kasveilla ja eläimillä ei ole, voima, joka tekee hänelle mahdolliseksi paljastaa luonnon salaisuuksia ja päästä voitolle ympäristöstä, on erityinen velvollisuus käyttää Jumalan hänelle antamia voimia myönteisiin päämääriin. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto viittaa siihen, että ”tämän velvollisuuden oikeanlainen toteuttaminen on avain siihen, tuottaako hänen keksimisen kykynsä hyödyllisiä tuloksia vai saako se aikaan tuhoa aineellisessa maailmassa”15.

1.4.    Asenne fyysistä maailmaa kohtaan – henkisen ja aineellisen vuorovaikutus

‘Abdu’l-Bahá painottaa sitä, että fyysisen maailman kehittyminen ja ihmiskunnan onni ovat riippuvaisia sekä ”sivilisaation kutsusta, aineellisen maailman kehittymisestä”16 että ”Jumalan sielua sykähdyttävästä kutsusta, jonka henkiset opetukset ovat iankaikkisen kunnian, ihmiskunnan maailman ikuisen onnen ja valaistuksen tae”17. Hän sanoo:

Kuitenkin, ennen kuin aineelliset saavutukset, fyysiset tulokset ja inhimilliset hyveet vahvistetaan henkisillä täydellisyyksillä, loistavilla ominaisuuksilla ja armon luonteenpiirteillä, niistä ei synny mitään hedelmää tai tulosta eikä saavuteta ihmiskunnan onnea, joka on perimmäinen päämäärä, sillä vaikkakin aineelliset saavutukset ja fyysisen maailman kehitys toisaalta tuottavat vaurautta, mikä erinomaisesti ilmentää fyysisen maailman päämääriä, ovat toisaalta uhkana vaarat, vakavat onnettomuudet ja rajut koettelemukset.

Niinpä kun katsot järjestyksessä olevia valtakuntia, kaupunkeja ja kyliä, niiden koristusten viehättävyyttä, niiden luonnonvarojen raikkautta, niiden tuotteiden jalostuneisuutta, niiden kulkuvälineiden mukavuutta, luomakunnan maailmasta saatavan tiedon määrää, suuria keksintöjä, jättiläismäisiä hankkeita, jaloja löytöjä ja tieteellistä tutkimusta, teet johtopäätöksen, että sivistys koituu ihmismaailman onneksi ja kehitykseksi. Kun taas käännät katseesi hävittävien ja helvetillisten koneiden keksimiseen, tuhoavien voimien kehittämiseen, vaarallisten välineiden keksimiseen, jotka nostavat juurineen elämän puun, on sinusta ilmeistä ja selvää, että sivistys on yhtä raakuuden kanssa. Kehitys ja raakuus kulkevat käsi kädessä, ellei aineellista sivistystä lujiteta jumalallisella ohjauksella, Kaikessa armeliaan ilmaisuilla ja jumalallisilla hyveillä sekä vahvisteta henkisellä käytöksellä, Jumalan valtakunnan ihanteilla ja Mahdin valtakunnan vuodatuksilla. - -

Siksi tämä aineellinen sivistys ja aineellinen kehitys tulisi yhdistää kaikkein korkeimmalla ohjauksella, niin että tämä alempi maailma tulisi Jumalan valtakunnan lahjojen ilmaantumisen näyttämöksi ja aineelliset saavutukset yhdistettäisiin Armeliaan loistoon. Tämä siksi, että ihmisen maailman kauneus ja täydellisyys paljastuisi ja tulisi ilmeiseksi kaikkien edessä kaikessa viehkeydessään ja loistossaan. Näin iankaikkinen kunnia ja onni tulee näkyviin.18

Bahá’u’lláh kuvailee niiden kohtaloa, joiden elämä osoittaa piittaamattomuutta henkisiä arvoja kohtaan ja kykenemättömyyttä toimia sopusoinnussa tällaisten arvojen kanssa. Hän sanoo:

- - te vaellatte huolettomina ja tyytyväisinä Minun maailmassani huomaamatta, että Minun maailmani on teihin kyllästynyt ja että kaikki siinä karttaa teitä. - - 19

Shoghi Effendi vakuuttaa, että ihmisen välinpitämättömyys on syynä ”vallitsevan järjestyksen”20 rappioon ja vaikuttaa ympäristöön käytännön tasolla:

Maailman tasapainon väkivaltainen järkkyminen, vavistus, joka tarttuu ihmiskunnan raajoihin, ihmisyhteisön radikaali muuttuminen, vallitsevan järjestyksen kokoon kääriminen, perusteelliset muutokset hallinnon rakenteessa, - - helvetillisten sotakoneistojen kehittäminen, kaupunkien palaminen, maan ilmakehän saastuminen – nämä ovat merkkejä ja enteitä, joiden täytyy joko ennakoida tai seurata sitä rankaisevaa onnettomuutta, jonka ennemmin tai myöhemmin täytyy Hänen, joka on ihmiskunnan Tuomari ja Vapahtaja, säätämänä koetella yhteiskuntaa, joka on suurimmaksi osaksi ja yli vuosisadan ajan kääntänyt kuuron korvan tämän ajan Jumalan sanansaattajan äänelle – onnettomuutta, jonka täytyy puhdistaa ihmisrotu loputtoman pitkän turmeltuneisuuden kuonasta ja sulattaa yhteen sen osat lujasti yhteenliittyneeseen maailmanlaajuiseen yhteisöön – yhteisöön, jonka kohtalona on ajan täyttyessä sulautua ihmeellisesti kasvavan, jumalallisesti määrätyn järjestyksen rakennelmaan tämän järjestyksen henkistävien vaikutusten avulla, ja tulevien uskontojärjestelmien aikana kukoistaa sellaisena sivistyksenä, millaista ihmiskunta ei ole missään kehityksensä vaiheessa nähnyt.21

2. IHMISEN JA LUONNON SUHDE

Ihmisen ja luonnon välinen suhde on hyvin monimutkainen. Tämän aiheen ulottuvuuksien käsittäminen vaatii joidenkin bahá’í-kirjoituksissa kuvailtujen luonnon ominaisuuksien huomioon ottamista ja tietoisuutta tietyistä arvoista ja asenteista, jotka ohjaavat yksilön käytöstä ja tärkeysjärjestysten määrittelyä.

2.1. Luonnon ominaisuudet

2.1.1. Yhtenäinen järjestelmä

‘Abdu’l-Bahá toteaa, että   ”maailman temppeli”22 on ”luotu ihmisen kehon mukaiseksi ja sen kaltaiseksi”23. Hän selittää, että:

Tällä tarkoitetaan sitä, että samoin kuin tässä maailmassa ihmisen ruumis, joka ulkonaisesti koostuu eri raajoista ja elimistä, on todellisuudessa läheisesti yhteen sulautunut, yhdenmukainen kokonaisuus, on myös fyysisen maailman rakenne kuin yksi olento, jonka raajat ja jäsenet ovat erottamattomasti toisiinsa liittyneet.

Jos tarkkaillaan kaikkien luotujen todellisuuksia tutkivalla silmällä, käy selväksi, että tärkein suhde, mikä sitoo olevaisuuden maailman yhteen, on luotujen olemuksessa itsessään ja että yhteistyö, keskinäinen apu ja vastavuoroisuus ovat olevaisuuden maailman yhtenäisen ruumiin olennaisia ominaispiirteitä, koska kaikki luodut ovat läheisessä suhteessa toisiinsa ja kuhunkin vaikuttaa toinen tai se hyötyy toisesta joko suoranaisesti tai epäsuorasti.

Ajatelkaapa esimerkiksi sitä, kuinka yksi luotujen ryhmä muodostaa kasvikunnan ja toinen eläinkunnan. Näistä molemmat käyttävät hyväkseen ilman tiettyjä ainesosia, joista niiden elämä riippuu, ja samalla lisäävät niiden ainesosien määrää, jotka ovat olennaisia toisen elämälle. Toisin sanoen kasvikunnan kasvu ja kehitys on mahdotonta ilman eläinkuntaa ja eläinkunnan elämän ylläpitäminen on mahdotonta ilman kasvikunnan yhteistyötä. Samanlaisia ovat kaikkien luotujen väliset suhteet. Näin on osoitettu, että yhteistyö ja vastavuoroisuus ovat olennaisia sisäsyntyisiä ominaisuuksia olemassaolon maailman yhtenäisessä järjestelmässä, ja ilman niitä koko luomakunta lakkaisi olemasta.24

Eräässä toisessa kohdassa ‘Abdu’l-Bahá kuvailee ”jokaisen maailmankaikkeuden osan”25 keskinäistä yhteyttä ja tuon systeemin tasapainon säilyttämisen tärkeyttä:

Mietiskele maailmankaikkeuden sisäisiä todellisuuksia, niissä olevia salaisia viisauksia, arvoituksia, keskinäistä yhteyttä, kaikkia sääteleviä sääntöjä. Sillä jokainen maailmankaikkeuden osa on liitoksissa jokaiseen muuhun osaan voimakkailla siteillä, eivätkä ne salli epätasapainoa eivätkä minkäänlaista höltymistä. - -26

2.1.2. Lain ja järjestyksen alainen

‘Abdu’l-Bahá sanoo, että ”Ilmiöiden maailma on kokonaisuudessaan luonnonlain vallassa ja hallinnassa.”27 Hän asettaa luonnon ”täydellisen järjestyksen”28 ja sen ”älyn”29 ja ”tahdon”30 puutteen vastakohdaksi ihmisen kyvylle ”[hallita] luonnon voimia”31 pääsemällä perille ”ilmiöiden rakenteesta”32.

Tämä luonto on täydellisen järjestelmän, määrättyjen lakien, ehdottoman järjestyksen ja viimeistellyn luonnoksen alainen, josta se ei milloinkaan poikkea. Näin on todellakin siinä määrin, että jos huolella ja tarkkaavaisesti tutkitte sitä, sen vähäisimmästä, näkymättömästä atomista lähtien aina sellaisiin olemassaolon valtaviin rakennelmiin saakka kuin aurinkopallo ja toiset suuret tähdet ja loistavat taivaankappaleet, katselettepa te sitten niiden järjestelmää,  niiden kokoomusta, niiden muotoa tai liikettä, niin te havaitsette kaiken sen olevan mitä suurimmassa määrin järjestelmän mukaista, yhden lain alaista, josta ne eivät milloinkaan poikkea.  

Mutta katsellessanne luontoa sinänsä, te havaitsette, ettei siinä ole älyllisyyttä eikä tahtoa. Niinhän esimerkiksi tulen luontoon kuuluu polttaminen, ja se polttaa vailla tahtoa tai älyä. Veden luontoa on virtaaminen, ja se virtaa vailla tahtoa tai älyä. Auringon luontoa on säteileminen, ja paistaa vailla tahtoa tai älyä. Höyryn luontoa on ylöspäin kohoaminen, ja se tekee sen ilman tahtoa tai älyä. Niinpä onkin selvää, että kaikkien olioiden luontaiset liikunnat ovat pakonalaisia; ei ole muuta vapaaehtoista liikuntaa paitsi eläinten ja ennen muuta ihmisen. Ihminen pystyy poikkeamaan luonnosta ja vastustamaan sitä, koska hän voi päästä selville olioiden rakenteesta, ja täten hän pystyy hallitsemaan luonnon voimia. Kaikki hänen tekemänsä keksinnöt johtuvat siitä, että hän on päässyt selville olioiden rakenteesta. Hän esimerkiksi keksi lennättimen, joka toimii yhteyden välittäjänä idän ja lännen kesken. On siis selvää, että ihminen hallitsee luontoa.

Voitteko siis katsellessanne tällaisten järjestelmien, järjestelyn ja lakien voimassaoloa sanoa kaiken tämän olevan luonnon vaikutusta, vaikka luonnolla ei ole älyä eikä käsityskykyä? Ellette, käy päivänselväksi, että tämä luonto, jolla ei ole älyä eikä käsityskykyä, on sen kaikkivaltiaan Jumalan otteessa, joka on luonnon maailman Hallitsija. Mitä ikinä Hän haluaa, Hän saattaa luonnon ilmaisemaan.33

2.1.3. Muutos ja liike

Muutos on laki, joka hallitsee koko fyysistä luomakuntaa. ‘Abdu’l-Bahá kirjoitaa:

Maapallo on liikkeen ja kasvun alainen; vuoret, kukkulat ja tasangot ovat vihreitä ja kauniita; anteliaisuus on ylitsevuotavaa; armo on kaikkiallista; sade laskeutuu armon pilvestä; loistava aurinko paistaa; täysikuu koristaa avaruuden taivaanrantaa; suuri vuorovesi täyttää jokaisen virran; lahjat ovat jatkuvia; huomionosoitukset seuraavat toistaan; ja virkistävä tuuli puhaltaa kantaen kukintojen suloista tuoksua. Rajaton aarre on Kuninkaiden kuninkaan kädessä! Kohota viittasi helmaa ottaaksesi sen vastaan.34

Kohta tulee koko maailma aivan kuin keväällä muuttamaan asuaan. Syksyn lehtien värien vaihtumisen ja lehtien putoamisen aika on ohi; talviajan kylmyys on ohi. Uusi vuosi on tullut ja henkinen kevät on käsillä. Mustasta maasta on tulossa vehmas puutarha; aavikot ja vuoret ovat täynnään punaisia kukkia; erämaiden rajoilla korkea ruoho on kuin etujoukko sypressien ja jasmiinipuiden edessä; linnut laulavat ruusunoksilla kuin enkelit korkeimmissa taivaissa kuuluttaen ilosanomaa tuon henkisen kevään lähestymisestä ja niiden äänten suloinen musiikki saa kaikkien olentojen todellisen olemuksen sykähtämään ja väräjämään.35

‘Abdu’l-Bahá sanoo, että ”täydellistä lepotilaa ei luonnossa ole”36 ja että ”liike on oleellista olemassaololle”37. Koskien olemassaoloa hän kuvailee ”kokoonpanon ja hajoamisen”38 prosesseja.

- - mieti kokoonpanon ja hajoamisen, olemassaolon ja olemattomuuden ilmiöitä. Jokainen luotu asia ehdonalaisessa maailmassa koostuu useista ja moninaisista atomeista, ja sen olemassaolo riippuu näiden yhteen liittymisestä. Toisin sanoen jumalallisen, luovan voiman kautta yksinkertaisten osasten kohtaaminen tapahtuu niin, että niiden yhteen liittymisestä syntyy tietty organismi. Kaikkien luotujen olemassaolo perustuu tähän periaatteeseen. Mutta kun järjestys häiriintyy, tapahtuu hajoamista ja alkaa rappeutuminen ja silloin tuo olento lakkaa olemasta. Siten siis kaiken luodun häviämisen aiheuttaa hajoaminen ja rappeutuminen. Sen tähden vetovoima ja kokoonpano lukuisten osasten välillä on elämän edellytys, ja epäsopu, hajaantuminen ja jakaantuminen tuovat kuolemaa. Siten siis koossapitävät ja puoleensa vetävät voimat kaikessa luodussa johtavat hedelmällisten tulosten ja vaikutusten ilmenemiseen, kun taas olioiden etääntyminen ja vieraantuminen johtavat häiriöön ja häviämiseen. Yhteisyyden ja puoleensa vetävän voiman kautta saavat kaikki oliot, kuten kasvit, eläimet ja ihmiset elämän, kun taas jakaantuminen ja epäsopu tuovat hajaantumista ja tuhoa.39

Hän selittää myös, että fyysisessä maailmassa kehityksen suunta on monimutkaisempaa astetta kohti:

Aineellisessa luomakunnassa kehitys tapahtuu siirtymisenä täydellisyyden asteesta toiseen. Kivennäinen siirtyy kivennäistäydellisyyksineen kasviin, kasvi siirtyy täydellisyyksineen eläinmaailmaan ja siitä edelleen ihmiskunnan maailmaan. - -40

2.1.4. Erilaisuus

‘Abdu’l-Bahá kuvailee erilaisuutta ”täydellisyyden olemukseksi ja Jumalan lahjojen ilmaantumisen aiheuttajaksi”41. Hän sanoo:

Ajattele puutarhan kukkia: vaikka ne ovatkin olemukseltaan, väriltään, muodoltaan ja rakenteeltaan erilaisia, kuitenkin, koska niitä virkistävät saman lähteen vedet, elvyttävät saman tuuleen henkäykset, elävöittävät yhden auringon säteet, kasvattaa tämä erilaisuus niiden suloa ja lisää niiden kauneutta. Täten tuon yhdistävän voiman eli Jumalan sanan kaikkialle tunkeutuvan voiman vaikuttaessa tapojen, elämänmuotojen, tottumusten, ajatusten, mielipiteiden ja luonteenlaatujen eroavaisuudet kaunistavat luonnostaan olemassa olevat eroavaisuudet ja moninaisuudet ihmisruumiin raajojen ja elinten kesken, koska kukin lisää kokonaisuuden kauneutta, tehokkuutta ja täydellisyyttä. - -

Kuinka epämiellyttävää olisikaan silmälle, jos kaikki kukat ja kasvit, lehdet ja kukinnat, hedelmät, oksat ja puut puutarhassa olisivat kaikki samanmuotoisia ja samanvärisiä! Sävyjen, muotojen ja rakenteiden erot rikastuttavat ja koristavat puutarhaa ja vahvistavat sen vaikutusta. - -42

”Luotujen olentojen maailman”43 erilaisuuden laajuutta korostetaan seuraavassa lainauksessa:

- - maailmankaikkeuden kunkin tason ilmiöiden ja olemassaolon muodot ja organismit ovat lukuisat ja lukemattomat. Esimerkiksi kasvikunnalla on loputon kasvielämän tyyppien ja rakenteiden moninaisuus – jokainen on erityinen ja erilainen itsessään eikä ole yhtään täsmälleen samanlaista rakenteeltaan tai yksityiskohdiltaan – koska luonnossa ei ole toistoa eikä [mistään hahmosta tai muodosta löydy jäljentämisominaisuutta.] Jokaisella lehdellä on niin sanoaksemme oma erityinen olemuksensa, oma yksilöllisyytensä lehtenä. - -44

2.1.5. Palvelee ihmismaailmaa

‘Abdu’l-Bahá kuvaa kivi-, kasvi- ja eläinkunnan ”täydellisyyden”45 ”syitä ja olosuhteita”46 ja erottaa tämän niiden ”todellisesta rikkaudesta”47, joka lisää luomakunnan eri tasojen kunniaa.

Jokaisen olemassaolon kunnia ja ylevyys riippuu vaikuttimista ja olosuhteista.

Maan erinomaisuus, sen kaunistus ja täydellisyys on siinä, että se kevään pilvien anteliaisuuden kautta käy viheriöiväksi ja hedelmälliseksi. Kasvit kasvavat, kukkaset ja tuoksuvat yrtit versovat, hedelmiä tuottavat puut pukeutuvat täyteen kukkaansa ja tuottavat tuoreita, uusia hedelmiä. Puutarhat ja niityt kaunistuvat, vuoret ja tasangot pukeutuvat vihreään vaippaan ja puistot, kedot, kylät ja kaupungit koristautuvat. Tämä on kivikunnan rikkautta.

Kasvimaailman ylevyyden ja täydellisyyden huippu on siinä, että puu kasvaa raikasvetisen virran partaalla, että lempeät tuulet puhaltavat ja auringon lämpö paistaa siihen, että puutarhuri huolehtii sen hoidosta ja että se päivä päivältä kehittyy ja tuottaa hedelmiä. Mutta sen todellinen rikkaus on päästä etenemään eläin- ja ihmismaailmaan korvaamaan sen, mikä eläinten ruumiissa on kulutettu loppuun.

Eläinmaailman ylevyys on siinä, että saa omistaa täydelliset jäsenet, elimet ja voimat ja että saa tarpeensa tyydytetyiksi. Tämä on sen ylin autuus, sen kunnia ja ylevyys. Niinpä eläimen ylin onni on siinä, että sillä on hallussaan vihreä, hedelmällinen niitty, täysin puhdas virtaava vesi sekä ihana viheriöivä metsä. Jos sillä on kaikki tämä, ei suurempaa rikkautta voida kuvitella. Esimerkiksi lintu, kun se rakentaa pesänsä vihreään tuottoisaan metsään, kauniille korkealle paikalle, mahtavaan puuhun, komean oksan korkeimpaan kohtaan ja jos se löytää tarvitsemansa siemenet ja veden, tämä on sen täydellistä rikkautta.

Mutta eläimen todellinen rikkaus on siinä, että se pääsee siirtymään eläinmaailmasta ihmismaailmaan, kuten on laita mikroskooppisten olioiden, jotka veden ja ilman välityksellä joutuvat ihmiseen ja sulautuvat, korvaten sen, mikä on kulutettu hänen ruumiissaan. Tämä on suuri kunnia ja rikkaus eläinmaailmalle, sen suurempaa ei sille voida kuvitella.48

2.1.6.  Luonnon epätäydellisyys

On kaksi toisiaan vastakkaista käsitystä luonnosta – toinen pitää  ”luonnon maailmaa täydellisenä”49, ja toinen julistaa, että se on ”epätäydellinen”50, koska ”se tarvitsee älykkyyttä ja kasvatusta”51. ‘Abdu’l-Bahá sanoo kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmismaailman, kaikkien olevan kasvattajan tarpeessa”52.

Materialistit pitävät kiinni käsityksestä, että luonnon maailma on täydellinen. Jumalalliset filosofit julistavat, että luonnon maailma on epätäydellinen. Näiden kahden käsityksen välinen ero on suuri. Materialistit kiinnittävät huomion luonnon, auringon, kuun ja tähtien, komeiden puiden, koko maan ja meren täydellisyyteen väittäen kaikkien, huomaamattomimmankin ilmiön, todistavan mitä suurimmasta täydellisimmästä symmetriasta. Jumalalliset filosofit kieltävät tämän näennäisen täydellisyyden ja kokonaisuuden luonnon tasolla, vaikkakin he myöntävät sen näkymien ja eri puolten kauneuden sekä tunnustavat ne vastustamattomat kosmiset voimat, jotka hallitsevat suunnattomia aurinkoja ja planeettoja. He sanovat, että vaikka luonto näyttää täydelliseltä, se on kuitenkin epätäydellinen, koska se tarvitsee älykkyyttä ja kasvatusta. Tämän todisteeksi he sanovat, että vaikka ihminen olisi kuin itse jumala aineellisen luomakunnan tasolla, hän kuitenkin tarvitsee kasvattajan. Kasvatusta vaille jäänyt ihminen on villi, eläimellinen ja raaka. Laeilla, säännöksillä, kouluilla, korkeakouluilla ja yliopistoilla on tarkoituksena ihmisen kouluttaminen ja hänen nostamisensa eläinmaailman pimeältä raja-alueelta. - -53

Ajatellessamme olemassaoloa näemme, että kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunta tarvitsee kasvattajan.

Jos maata ei viljellä, se muuttuu hyödyttömäksi rikkaruohoa tuottavaksi viidakoksi, mutta jos maamies tulee ja muokkaa maan, se antaa eläviä olentoja ravitsevaa viljaa. On siis ilmeistä, että maa tarvitsee maamiehen hoitoa. Katsokaa puita: jos ne jäävät vaille hoitoa, ne tulevat hedelmättömiksi ja hedelmiä tuottamattomina hyödyttömiksi. Mutta jos nämä samat hedelmättömät puut saavat osakseen puutarhurin huolenpidon, ne muuttuvat hedelmiä antaviksi. Viljelemällä, lannoittamalla ja oksastamalla voi saada karvaita hedelmiä tuottavat puut makeita hedelmiä antaviksi. - -

Tämä sama on totta eläinten suhteen: huomatkaa, että kun eläintä kasvatetaan, siitä tulee kotieläin. Niinpä myös ihmisestä tulee eläimellinen ellei häntä opeteta; ja hänestä tulee vieläpä eläintä alhaisempi, jos hänet jätetään kokonaan luonnon varaan. Sitä vastoin kun häntä kasvatetaan, hänestä tulee enkeli. - -54

2.2. Asenteet ja arvot

Bahá’í-kirjoitukset esittävät joitakin henkisiä arvoja ja asenteita, jotka ohjaavat ihmisen suhdetta luontoon. Niihin kuuluvat:

2.2.1. Arvostaminen

Tietoisuus siitä, että maa on ihmisen ”hyvinvoinnin”55 ”lähde”56, lievenee tietoisuudella siitä, että ”ihmisen kunnian ja ylevyyden täytyy olla jotakin, joka on enemmän kuin aineellinen rikkaus”57. Siten:

Jokainen ymmärtävä ihminen ollessaan maan päällä on todellakin häpeissään, koska hän on tietoinen siitä, että se, mikä on hänen hyvinvointinsa, vaurautensa, mahtinsa, ylevän asemansa, edistyksensä ja voimansa lähde, on – kuten Jumala on säätänyt – se maan kamara, jota kaikki ihmiset jaloillaan tallaavat. Ei ole epäilystäkään siitä, että se, joka ymmärtää tämän totuuden, puhdistuu ja pyhittyy kaikesta ylpeydestä, ylimielisyydestä ja omahyväisyydestä. - -58

Mistä teillä on syytä kerskata? Ruoastanne ja juomastanneko te ylpeilette, rikkauksistako, joita keräätte aarreaittoihinne, vaiko niistä moninaisista ja kalliista koruista, joilla itseänne kaunistatte? Jos todellinen kunnia olisi moisen tavaran omistamisessa, silloin täytyisi ehdottomasti maan, jota tallaatte, kerskata teidän edessänne, sillä sehän teidän tarpeenne tyydyttää ja Kaikkivaltiaan säädösten mukaisesti teille kaiken tämän tavaran lahjoittaa. Sen uumenista, niin kuin Jumala on säätänyt, löytyy kaikki, mitä te omistatte. Osoituksena Hänen armostansa te saatte siitä kaiken rikkautenne. Katsokaa siis omaa tilaanne, josta niin ylpeilette! Voisittepa sen vain tajuta!59

Siis on selvää, että ihmisen kunnian ja ylevyyden täytyy olla jotakin, joka on enemmän kuin aineellinen rikkaus. Aineelliset mukavuudet ovat vain oksa, mutta ihmisen ylevyyden juurena ovat ne hyvät ominaisuudet ja sisäiset voimat, jotka ovat hänen todellisuutensa kaunistuksia. Nämä ovat jumalalliset ilmaantumiset, taivaalliset armolahjat, ylevät tunteet, Jumalan rakkaus ja Hänen tuntemisensa, kaikkea käsittävä viisaus, henkinen havaintokyky, tieteelliset keksinnöt, oikeudenmukaisuus, kohtuus, vilpittömyys, hyväntahtoisuus, luonnollinen pelottomuus ja luontainen mielenlujuus; oikeuksien kunnioitus ja sopimuksien ja liittojen pitäminen; rehellisyys kaikissa olosuhteissa; totuuden palveleminen joka tilanteessa; elämän uhraaminen kaikkien ihmisten hyväksi; kaikkiin kansoihin kohdistuva ystävällisyys ja kunnioitus; kuuliaisuus Jumalan opetuksille; palveleminen Jumalan valtakunnassa; ihmisten opastaminen sekä kansojen ja rotujen kasvattaminen. Tämä on ihmismaailman rikkautta! Tämä on ihmisen ylevyyttä maailmassa! Tämä on ikuista elämää ja taivaallista kunniaa!60

2.2.2. Kohtuus

Bahá’í-kirjoitukset rohkaisevat irrottautumaan ”tästä maailmasta ja sen turhuuksista”61, koska ”kiintymys”62 häiritsee ihmisen tietoisuutta Jumalasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään askeettisuuden muotoa eikä merkitse elämän ilojen hylkäämistä. Bahá’u’lláh selittää:

Jos joku tahtoisi kaunistautua maan koristein, kantaa sen kirjokaapuja tahi nauttia sen suomista antimista, ei tämä voi olla hänelle vahingoksi, ellei hän anna minkään tulla itsensä ja Jumalan välille, sillä Jumala on asettanut kaiken hyvän, niin taivaihin kuin maahan luodun, niille palvelijoillensa, jotka Häneen todella uskovat. Muistakaatte, oi ihmiset, niitä hyvyyksiä, jotka Jumala on teille suonut, älkääkä evätkö itseltänne Hänen ihmeellisiä lahjojansa. Lausukaa kiitosta ja ylistystä Hänelle ja olkaa niitä, jotka ovat todella kiitollisia.63

Kohtuullisuus on arviointiperuste:

Kaikissa asioissa kohtuus on toivottavaa. Jos jokin viedään äärimmäisyyksiin, se osoittautuu pahuuden lähteeksi. - -64

2.2.3. Ystävällisyys eläimiä kohtaan

Bahá’u’lláh käskee ihmisiä olemaan ”ystävällinen eläimille”65 ja Hän varoittaa ”liiallisesta metsästyksestä”66. ‘Abdu’l-Bahá kirjoittaa:

Lyhyesti, Jumalan rakastettujen ei ole kohdeltava ainoastaan lähimmäisiään armeliaasti ja myötätuntoisesti, vaan heidän on osoitettava äärimmäistä laupeutta jokaista elävää olentoa kohtaan. Sillä mitä tulee kaikkeen fyysiseen sekä eläimen henkeen, eläimellä ja ihmisellä on samat tuntemukset. Ihminen ei kuitenkaan ole ymmärtänyt tätä totuutta ja hän uskoo, että fyysiset aistimukset ovat rajatut ainoastaan ihmisiin, siksi hän on eläimiä kohtaan epäoikeudenmukainen ja myös julma.

Mutta toden totta, mikä on ero, kun kyseessä ovat fyysiset tuntemukset? Tuntemukset ovat aivan samoja aiheuttivatpa ne kipua ihmiselle tai eläimelle. Siinä ei ole minkäänlaista eroa. Tosiasiassa vahingon aiheuttaminen eläimelle on pahempaa, sillä ihmisellä on puhekyky, hän voi tehdä valituksen, hän voi huutaa ja vaikeroida. Jos häntä loukataan, hän voi kääntyä viranomaisten puoleen ja nämä voivat suojella häntä hyökkääjältä. Mutta onneton eläin on mykkä, se ei osaa ilmaista kipuaan eikä voi viedä asiaansa viranomaisten eteen. Vaikka ihminen aiheuttaa eläimelle tuhatkertaista kärsimystä, se ei pysty sanojen avulla häntä vastaan puolustautumaan eikä vetää häntä oikeuteen. Siksi on välttämätöntä, että otatte eläimet todella huomioon ja olette niille jopa ystävällisempiä kuin lähimmäisillenne.

Opettakaa lapsianne heidän elämänsä varhaisimmista päivistä lähtien olemaan äärimmäisen lempeitä ja rakastavia eläimiä kohtaan. Jos eläin sairastaa, antakaa lasten yrittää parantaa se, jos se on nälkäinen, antakaa heidän ruokkia sitä, jos se on janoinen, antakaa heidän sammuttaa sen jano, ja jos eläin on uupunut, antakaa heidän huolehtia siitä, että se saa lepoa.

Useimmat ihmiset ovat syntisiä, mutta eläimet ovat viattomia. Varmasti viattomien pitäisi saada osakseen suurta ystävällisyyttä ja rakkautta – paitsi sellaisten eläinten, jotka aiheuttavat vahinkoa - - Mutta siunatuille eläimille täytyy osoittaa mitä suurinta ystävällisyyttä, mitä enemmän, sen parempi. Lempeys ja laupeus ovat Jumalan taivaallisen valtakunnan perusperiaatteita. Teidän tulisi mitä huolellisimmin pitää tämä asia mielessä.67

Bahá’í-kirjoituksissa todetaan myös, että lihan syöminen ei ole terveyden kannalta välttämätöntä:

Koskien eläinten lihan syömistä tai siitä pidättäytymistä, - - ihminen ei tarvitse lihaa eikä hänen ole pakko syödä sitä. Vaikka hän ei söisikään lihaa, hän eläisi erittäin tarmokkaana ja voimakkaana. - - Todellakin, eläinten tappaminen ja niiden lihan syöminen on jossakin mielessä ristiriidassa säälin ja myötätunnon kanssa, ja jos voi tyytyä viljatuotteisiin, hedelmiin, öljyyn ja pähkinöihin, kuten pistaaseihin ja manteleihin jne., se olisi epäilemättä parempi ja mieluisampaa.68

2.2.4. Luonnon kehittyminen

Bahá’í-näkökannalta fyysinen luomakunta on dynaaminen, ja sen kehitys tapahtuu siirtymisenä ”täydellisyyden asteesta toiseen”69. Mutta se on ”epätäydellinen”70, koska siltä puuttuu ”äly ja kasvatus”71. Kehittyäkseen se tarvitsee ihmistä, jotta se ei saavuttaisi ainoastaan korkeampaa järjestyksen ja kauneuden astetta, jotka ovat bahá’í-kirjoitusten mukaisia mittapuita, vaan myös lisäisi hedelmällisyyttä ja tuottavuutta. Mitä tulee järjestyksen ja kauneuden luomiseen luonnon maailmassa, ‘Abdu’l-Bahá kirjoittaa:

Luonto on aineellinen maailma. Kun katselemme sitä, näemme, että se on synkkä ja epätäydellinen. Esimerkiksi jos annamme jonkun maapalstan olla luonnontilassa, huomaamme, että se on täynnä okaita ja ohdakkeita; hyödyttömät rikkaruohot ja villi kasvillisuus leviää, ja siitä tulee viidakon kaltainen. Puut ovat vailla hedelmiä, ilman kauneutta ja symmetriaa.72

Ja kun ohittaessasi peltoja ja istutuksia huomaat, että kasvit, kukat ja tuoksuvat yrtit kasvavat rehevästi yhdessä muodostaen esikuvan ykseydestä, on se osoitus siitä, että istutukset ja puutarha kukoistavat taitavan puutarhurin huolenpidon alaisina. Mutta jos näet sen olevan epäjärjestyksen ja epätasaisuuden tilassa, teet johtopäätöksen, että se on ollut vailla pystyvän viljelijän hoitoa ja näin ollen tuottanut ainoastaan rikkaruohoja ja lusteita.73

‘Abdu’l-Bahá mainitsee myös maan muokkauksen sen hedelmällisyyden ja tuottavuuden lisäämiskeinona. Hän toteaa:

Jos jättäisimme tämän maapalstan sen luonnolliseen tilaan ja sallisimme sen palautua alkuperäiseen olotilaansa, siitä tulisi keto täynnä hyödyttömiä rikkaruohoja, mutta muokkaamalla siitä tulee hedelmällistä multaa, joka kansaa sadon. Ilman muokkaamista vuorten rinteet olisivat viidakoita ja metsät ilman hedelmiä tuottavia puita. Puutarhat tuottavat hedelmiä ja kukkia suhteessa puutarhurin niille suomaan huolenpitoon ja muokkaukseen.74

Yksi vehnänjyvä, kun maanviljelijä sitä viljelee, tuottaa kokonaisen sadon ja yksi siemen kasvaa puutarhurin huolenpidon avulla suureksi puuksi. - -75

Vaikka luonnon maailma tarvitsee kehitystä, ihmisen asenteen tällaista kehitystä kohtaan on oltava kohtuuden säätelemää, sen on oltava sitoutumista suojelemaan ”tulevien sukupolvien perintöä”76 ja tietoisuutta luonnon pyhyydestä, kuten käy ilmi kautta bahá’í-uskon kirjoitusten. Bahá’u’lláh esimerkiksi sanoo:

Siunattu on paikka ja talo ja seutu ja kaupunki ja sydän ja vuori ja suoja ja luola ja laakso ja maa ja meri ja saari ja niitty, jossa Jumalan nimeä on mainittu ja Hänen kunniaansa ylistetty.77

2.2.5. Maanviljelyn tärkeys

Bahá’u’lláh toteaa, että ”erityistä huomiota on kiinnitettävä maatalouteen”78. Hän luonnehtii sitä toiminnaksi, joka ”myötävaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen ja maailman uudeksi rakentamiseen”79. ‘Abdu’l-Bahá sanoo, että

Yhteisön pohjimmainen perusta on maanviljely – maan muokkaaminen. - -80

Hän kutsuu maataloutta ”jaloksi tieteeksi”81, jonka harjoittaminen on ” palvontaa”82, ja hän rohkaisee sekä miehiä että naisia harjoittamaan ”maataloustieteitä”

  • Hän toteaa , että jos ihminen ”tulee päteväksi tällä alalla, hänen kauttaan tulee mahdolliseksi lukemattomien ihmisten hyvinvoinnin saavuttaminen”84.↩

Koskien kansojen taloudellista ja sosiaalista kehitystä Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto painottaa ”maatalouden ja maailman ekologisen tasapainon säilyttämisen”85 tärkeyttä.

2.2.6. Tieteen käyttö

Tiedettä on luonnehdittu ”luonnon ja sen salaisuuksien hallitsijaksi, ainoaksi keinoksi, jonka avulla ihminen tutkii aineellisen luomakunnan lainalaisuuksia”86:

- - ihminen voi käyttämällä tieteellisiä, älyllisiä kykyjään - - muovailla, muuttaa ja ohjata luontoa omaan käyttöönsä ja omien toivomustensa mukaiseksi. Tiedettä voidaan kutsua luonnon lakien rikkojaksi.

Ajattele esimerkiksi, että luonnonlakien mukaan ihmisen pitäisi asustaa maan pinnalla. Mutta voittamalla tämän lain ja rajoituksen ihminen purjehtii laivoilla yli meren, nousee korkeuksiin lentokoneilla ja upottautuu sukellusveneillä meren syvyyksiin. Tämä on vastoin luonnon käskyä ja se rikkoo sen yliherruutta ja valtaa. Luonnon lakien ja menetelmien, maailmankaikkeuden kätkettyjen salaisuuksien ja arvoitusten, ihmisen keksintöjen ja löytöjen, kaikkien tieteellisten saavutustemme olisi luonnostaan pitänyt jäädä kätköön ja tietämättömyyteen, mutta ihminen etsii ne älykkyytensä avulla esiin näkymättömyyden tasolta, tuo ne näkyväisyyden tasolle, paljastaa ne ja selittää niitä. Esimerkiksi eräs luonnon arvoituksista on sähkö. Luonnon mukaan tämän voiman, tämän energian pitäisi jäädä piileväksi ja kätketyksi, mutta ihminen rikkoo tieteen avulla luonnon lait, ottaa sähkön vangiksi ja valjastaa sen omaan käyttöönsä.

Lyhyesti, koska ihmisellä on tämä ihanteellinen lahja, että hän osaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia, hän on luomakunnan ylevin tuote, luonnon hallitsija. - -87

‘Abdu’l-Bahá kytkee tieteellisen pyrkimyksen ylevän päämäärän toteuttamiseen. Hän toteaa:

Tämä on ihmisen kunnioitettavin kyky, sillä sen avulla ja sitä käyttämällä parannetaan ihmisrodun tilaa, tehdään mahdolliseksi ihmiskunnan hyveiden kehitys ja paljastetaan Jumalan henki ja salaisuudet. - -88

Ja hän tuo esiin yleisen periaatteen, jonka mukaan

- - mikä tahansa asia, vaikka se olisi kuinka suureksi hyödyksi ihmiskunnalle, voi tulla väärin käytetyksi. Sen oikea tai väärä käyttö riippuu mielipidejohtajien eriasteisesta valituneisuudesta, kyvystä, uskosta, rehellisyydestä, pyhittäytymisestä ja ylevämielisyydestä.89

 

3. YMPÄRISTÖN SUOJELU

Bahá’í-uskon kirjoitukset ottavat kantaa moniin ympäristön suojelua koskeviin kysymyksiin. Seuraavassa esitetään joitakin niistä:

3.1. Luonnonvarojen säilyminen

Shoghi Effendi liittää maapallon luonnonvarojen suojelemisen ja uusiutumisen sekä ”fyysisen maailman varjelemiseen että tulevien sukupolvien perintöön”90. Hän vakuuttaa, että sellaisten ryhmien työ, kuten Puiden ihmiset (Men of Trees) ja Maailman metsien perustuslaki (The World Forestry Charter) on ”pääasiassa humanitääristä”91, ja hän kiittelee heidän ”hienoja päämääriään”92 saattaa ”Afrikan aavikkoalueet”93 viljeltäviksi.

On mielenkiintoista havaita, että Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston ”valtuuksiin ja tehtäviin”94 kuuluu ”maailman edistäminen ja paranteminen”95 sekä ”maiden kehittäminen”96.

3.2. Luonnonvarojen hallinta

Bahá’í-kirjoitukset antavat sellaisen tulevaisuuden kuvan, että maapallon ”käsittämättömän laajojen luonnonvarojen”97 suojelun, tutkimuksen ja hyödyntämisen on välttämättömästi tultava pitkällä tähtäimellä ”maailman liittovaltiojärjestelmän”98 hallintaan. Tällaisella järjestelmällä, jonka perustana on ”ihmisrodun ykseyden”99 tunnustaminen, ei tule ainoastaan olemaan ”kiistämätön arvovalta”100 maapallon luonnonvaroihin nähden, vaan se tulee myöskin takaamaan taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Shoghi Effendi kirjoittaa:

Ihmisrodun ykseys, niin kuin Bahá’u’lláh sitä kuvasi, merkitsee sellaisen maailman kansainyhteisön perustamista, jossa kaikki rodut, kansakunnat, uskonjärjestelmät ja luokat ovat läheisesti ja pysyvästi yhdistyneet ja missä sen valtiojäsenten itsemääräämisoikeus ja niitä muodostavien yksilöiden henkilökohtainen vapaus ja aloiteoikeus ovat lopullisesti ja täydellisesti turvatut. - -Tällaisessa maailmanyhteiskunnassa tiede ja uskonto, ihmiselämän kaksi vaikuttavinta voimaa, ovat yhteistyössä ja kehittyvät sopusointuisesti. - - Maailman taloudelliset voimavarat tullaan järjestämään, sen lähteet ja raaka-aineet tullaan valjastamaan ja täysin hyödyntämään, sen markkinat tullaan sovittamaan yhteen ja kehittämään ja sen tuotteiden jakelua tullaan tasapuolisesti säätelemään.

Kansalliset levottomuudet, vihat ja juonittelut lakkaavat ja rodullinen vihamielisyys ja ennakkoluulo korvataan rodullisella hyväntahtoisuudella, ymmärtämyksellä ja yhteistyöllä. Uskonnollisten kiistojen syyt poistetaan pysyvästi, taloudelliset esteet ja rajoitukset poistetaan. Toisaalta kurjuus ja toisaalta törkeä omaisuuden kasaaminen katoavat. Sotaan kulutettu ja tuhlattu suunnaton taloudellinen ja poliittinen voima keskitetään sellaisiin tarkoitusperiin, jotka lisäävät ihmisen keksintöjä ja teknologista kehitystä, ihmiskunnan tuottavuuden lisäämiseen, sairauksien poistamiseen, tieteellisten tutkimusten laajentamiseen, fyysisen terveystason kohentamiseen, ihmisen aivojen terävöittämiseen ja jalostamiseen, planeetan käyttämättömien ja tuntemattomien voimavarojen valjastamiseen, ihmisiän pidentämiseen sekä minkä tahansa muun asian edistämiseen, joka voi herättää koko ihmisrodun älyllistä, moraalista ja henkistä elämää.

Maailman liittovaltiojärjestelmä, joka hallitsee koko maapalloa ja omaa kiistattoman määräysvallan kaikkien sen mittaamattomien laajojen voimavarojen suhteen, sovittaen yhteen sekä idän että lännen ihanteet, vapautuneena sodan kirouksesta ja sen kurjuuksista, valjastettuna kaikkien saatavilla olevien energialähteiden löytämiseen planeetan pinnalla, järjestelmä jossa voimasta on tehty oikeudenmukaisuuden palvelija, järjestelmä jonka elämää pitää yllä yhden Jumalan yleismaailmallinen tunnustaminen ja uskollisuus yhteiselle ilmoitukselle – tällainen on päämäärä, jota kohti ihmiskunta elämän yhdistävien voimien pakottamana kulkee.101

3.3. Lähestymistapoja ympäristönsuojeluun

Ympäristön säilymistä ja suojelua on lähestyttävä yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Shoghi Effendi toteaa hänen puolestaan kirjoitetussa kirjeessä:

Emme voi erottaa ihmissydäntä ulkopuolella olevasta ympäristöstä ja sanoa, että kaikki tulee kohentumaan heti kun yksi näistä on uudistettu. Ihminen on orgaanisessa yhteydessä maailmaan. Hänen sisäinen elämänsä muokkaa ympäristöä ja ympäristö puolestaan vaikuttaa häneen syvästi. Toinen vaikuttaa toiseen, ja jokainen pysyvä muutos ihmisen elämässä johtuu näistä molemminpuolisista reaktioista.

Ei mikään liike maailmassa kiinnitä huomiotaan näihin kumpaankin ihmiselämän kahteen puoleen, eikä niillä ole täydellisiä toimenpiteitä niiden parantamiseksi paitsi Bahá’u’lláhin opetukset. Ja tämä on sen tunnusomainen piirre. Jos siis haluamme hyvää maailmalle, meidän pitäisi pyrkiä levittämään näitä opetuksia ja myös toteuttaa niitä omassa elämässämme. Niiden avulla ihmissydän voi muuttua, ja myös meidän sosiaalinen ympäristömme synnyttää ilmapiirin, jossa voimme henkisesti kasvaa ja täysin heijastaa Jumalan valoa, joka loistaa Bahá’u’lláhin ilmoituksesta.102

Ja koskien maailman ongelmien ratkaisua hän toteaa, että

Tarvitsemme sydämen muutosta, kaikkien käsitystemme uuteen viitekehykseen asettamista sekä toimintojemme uutta suuntaamista. Jos ihmiskunnan pelastuminen halutaan varmistaa, täytyy sekä ihmisen sisäisen elämän että hänen ulkoisen ympäristönsä saada uusi muoto.103

Hallitustasolla Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto vaatii ”globaalista yhteistyötä kansojen perheessä suunniteltaessa ja otettaessa käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on säilyttää maapallon ekologinen tasapaino, jonka se on saanut Luojaltansa”104. Oikeusneuvosto vakuuttaa:

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto on sitä mieltä, että ennen kuin maailman kansat ymmärtävät ja noudattavat Bahá’u’lláhin kehotuksia huolehtia täydellisessä yhteistyössä koko ihmiskunnan parhaista eduista ja yhtyvät etsimään toimintoja ja keinoja, jotka vastaavat niitä moninaisia planeettaamme ahdistavia ongelmia, niiden ratkaisuissa edistytään varsin vähän. - -105

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto määrittelee bahá’í-yksilön ja bahá’í-yhteisöjen roolia ”maailman luonnon elämän ja sen tilan”106 säilyttämisessä seuraavasti:

- - paras tapa, jolla voitte auttaa säilyttämään luonnon elämää ja tilaa, on että teette kaikkenne saadaksenne ihmiset kiinnittämään huomionsa Bahá’u’lláhin sanomaan ja hyväksymään Hänen asiansa.

Kun ihmisten sydämet muuttuvat ja he ryhtyvät työskentelemään ykseydessä Bahá’u’lláhin opetusten valossa, he rupeavat toteuttamaan monia käytännön asioita, jotka parantavat maailman tilaa. Tämä on jo saanut alkunsa sosiaalis-taloudellisilla kehitysprojekteilla niillä alueilla, joilla on perustettu suuria bahá’í-yhdyskuntia. Voitte tietenkin myös avustaa muita ympäristön parantamisesta kiinnostuneita, joihin teillä on kosketusta, mutta pohjimmainen ratkaisu on se, minkä Bahá’u’lláh on tuonut.107

Sen lisäksi, että kysymystä lähestytään perimmäiseltä, henkiseltä tasolta, rohkaistaan yhteistyöhön sellaisten henkilöiden ja ryhmien kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ympäristön parantamisesta. Bahá’í-yhteisöä kehotetaan ottamaan ympäristön säilyttäminen keskeiselle sijalle käynnissä olevissa toiminnoissaan avustamalla

- - yhdyskuntamme elämänrytmiin sopivin keinoin ympäristönsuojelupyrkimyksissä - -.108

  

4. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ

‘Abdu’l-Bahá piirtää seuraavaa kuvaa tulevaisuuden elämästä maan päällä:

Koko ihmiskunnan Herra on luonut tämän ihmisen maailman Eedenin puutarhaksi, maanpäälliseksi paratiisiksi. Jos se löytää, kuten sen on löydettävä, tiensä sopusointuun ja rauhaan, rakkauteen ja keskinäiseen luottamukseen, siitä tulee todellinen onnen tyyssija, moninaisten siunausten ja loputtomien ilojen paikka. Siellä ihmiskunnan erinomaisuus tulee paljastetuksi, siellä Totuuden auringon säteet valaisevat jokaista kättä.109

  1. Bahá’u’lláh, Prayers and Meditations by Bahá’u’lláh (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1987), sec. CLXXVI, s. 272.↩

  2. ibid.↩

  3. ibid.↩

  4. Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista (Turku: Painotalo Gillot Oy, 1987) lainaus 90, s.196.↩

  5. Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-I-Aqdas, rev. ed. (Haifa: Bahá’í World Centre), s. 142.↩

  6. ibid.↩

  7. Poimintoja, lainaus 117, s. 270.↩

  8. ibid.↩

  9. ‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, rev. ed. (Haifa: Bahá’í World Centre, 1982), lainaus 15, s. 32.↩

  10. ibid.↩

  11. ‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace: Talks Delivered by `abdu’l-Bahá during His Visit to the United States and Canada in 1912, 2. ed. (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1982), s. 178.↩

  12. ibid.↩

  13. ibid.↩

  14. ibid.↩

  15. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, 19. toukokuuta 1971 sen puolesta kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle.↩

  16. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 225, s. 283.↩

  17. ibid.↩

  18. ibid., lainaus 225, s. 283–285.↩

  19. Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, (Oulu: Multiprint, 2002), persiankielinen no. 20, s. 27–28.↩

  20. Shoghi Effendi, huhtikuussa 1957 päivätystä kirjeestä, julkaistu teoksessa Messages to the Bahá’í World 1950–1957 (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1971), s. 103.↩

  21. ibid.↩

  22. ‘Abdu’l-Bahá, persiankielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta.↩

  23. ibid.↩

  24. ibid.↩

  25. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 137, s. 157.↩

  26. ibid.↩

  27. The Promulgation of Universal Peace, s. 17.↩

  28. ‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin (Oulu: Oulun yliopistopaino), s. 15.↩

  29. ibid.↩

  30. ibid.↩

  31. ibid.↩

  32. ibid.↩

  33. ibid., s. 15–16.↩

  34. ‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, vol. III (Chicago: Bahá’í Publishing Committee, 1930), s. 641.↩

  35. ‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, vol. II (Chicago: Bahá’í Publishing Committee, 1940), s. 318–319.↩

  36. ‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahán Puheita Pariisissa (Turku: Painotalo Gillot Oy, 1984), s. 99.↩

  37. ibid.↩

  38. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 225, s. 289.↩

  39. ibid. s. 289–290.↩

  40. ‘Abdu’l-Bahán puheita Pariisissa, s. 72.↩

  41. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 225, s. 291.↩

  42. ibid.↩

  43. Puheita Pariisissa, s. 53.↩

  44. The Promulgation of Universal Peace, s. 285.↩

  45. Vastauksia joihinkin kysymyksiin, 83.↩

  46. ibid.↩

  47. ibid.↩

  48. ibid., s. 83–84.↩

  49. The Promulgation of Universal Peace, s. 329.↩

  50. ibid.↩

  51. ibid.↩

  52. Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 19.↩

  53. The Promulgation of Universal Peace, s. 329.↩

  54. Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 19.↩

  55. Bahá’u’lláh, Epistle to the Son of the Wolf, rev. ed. (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1979), s. 44.↩

  56. ibid.↩

  57. Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 84.↩

  58. Epistle to the Son of the Wolf, s. 44.↩

  59. Poimintoja, lainaus 118, s. 272.↩

  60. Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 84–85.↩

  61. Poimintoja, lainaus 128, s. 295–296.↩

  62. ibid., s. 295.↩

  63. ibid. s. 296.↩

  64. Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-I-Aqdas, s. 69.↩

  65. Poimintoja, lainaus 125, s. 285.↩

  66. Kitáb-I-Aqdas, 60, s. 39–40.↩

  67. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 138, s. 158–160.↩

  68. ‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta.↩

  69. Puheita Pariisissa, s. 72.↩

  70. The Promulgation of Universal Peace, s. 329.↩

  71. ibid.↩

  72. ibid., s. 308.↩

  73. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 225, s. 290.↩

  74. The Promulgation of Universal Peace, s. 353.↩

  75. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 104, s. 132.↩

  76. Shoghi Effendi, 23. toukokuuta 1951 päivätystä sähkeestä New Earth Luncheonille, Lontoo, Yhditynyt Kuningaskunta.↩

  77. Bahá’í-rukouksia (Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2001), s. 3.↩

  78. Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-I-Aqdas, s. 90.↩

  79. ibid., s. 89.↩

  80. ‘Abdu’l-Bahá, lainattu teoksessa ”Star of the West”, vol. 4, no. 6 (24. kesäkuuta 1913), s. 103.↩

  81. ‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta.↩

  82. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 126, s. 145.↩

  83. ibid. ja The Promulgation of Universal Peace, s. 283.↩

  84. ‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta.↩

  85. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, sihteeristö, 31. maaliskuuta 1985 päivätystä kirjeestä eräälle Association for Bahá’í Studiesille.↩

  86. The Promulgation of Universal Peace, s. 29.↩

  87. ibid. s. 30.↩

  88. ibid. s. 31.↩

  89. ‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, 2nd ed. (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1983), s. 16.↩

  90. Shoghi Effendi, 23. toukokuuta 1951 päivätystä sähkeestä New Earth Luncheonille, Lontoo, Yhdistynyt Kuningaskunta.↩

  91. Shoghi Effendi, 21. toukokuuta 1956 päivätystä sähkeestä New Earth Luncheonille, Lontoo, Yhdistynyt Kuningaskunta.↩

  92. ibid.↩

  93. Shoghi Effendi, 22. toukokuuta 1957 päivätystä sähkeestä World Forestry Charter Luncheonille, Lontoo, Yhdistynyt Kuningaskunta.↩

  94. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston perustuslaki↩

  95. ibid.↩

  96. ibid.↩

  97. Shoghi Effendi, 11. maaliskuuta 1936 päivätystä kirjeestä, julkaistu teoksessa The World Order of Bahá’u’lláh: Selected Letters, rev. ed. (Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1982), s. 204.↩

  98. ibid.↩

  99. ibid., s. 203.↩

  100. ibid., s. 204.↩

  101. ibid. s. 203–204.↩

  102. Shoghi Effendin sihteeri, 17. helmikuuta 1933 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle.↩

  103. Shoghi Effendin sihteeri, 27. toukokuuta 1932 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle.↩

  104. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, sihteeristö, 18. lokakuuta 1981 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle.↩

  105. ibid.↩

  106. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, sihteeristö, 14. kesäkuuta 1984 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle.↩

  107. ibid.↩

  108. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, vuoden 1989 Ridván-sanomasta maailman bahá’ílle.↩

  109. Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 220, s. 275.↩