Luonto ja ympäristö. Bahá’í-näkökulma

Tämä kannanotto kirjoitettiin vastauksena Maailman Luonnon Säätiön Luonnonsuojelu ja uskonto -verkoston luomiseen.

Syyskuu 1986

Johdanto

Tämän päivän maailmassa on monia kriisitilanteita -- yhteiskunnallisia, poliittisia, taloudellisia, ympäristöä koskevia -- jotka kaikki liittyvät toisiinsa ja ovat ihmiskuntaa koettelevien perimmäisten henkisten sairauksien oireita. Yksi kriisi, joka on ollut muita vaikeammin havaittavissa, mutta joka aivan yhtä lailla uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta, on luonnonsuojelun kriisi. Kerran planeettamme peittäneet luonnonvaraiset alueet ovat tasaisesti kulumassa pois väestönkasvun aiheuttaman paineen alla. Sekä rikkaat että köyhät vaikuttavat osaltaan tähän ongelmaan: rikkaat ryntäävät suinpäin taloudellisen kehityksen perässä ja lukemattomat köyhät yrittävät epätoivoisesti saada niukan elantonsa vähenevistä luonnonvaroista.

On yhä selvempää, että ihmisen eloonjääminen riippuu biosfäärin luonnonjärjestelmistä, vaikka ihmiskunta haluaisikin unohtaa tämän tosiasian. On myös käynyt hälyttävän ilmeiseksi, että nykyisellä tuhoamisvauhdilla suuri osa maapallon luonnon perinnöstä saatetaan peruuttamattomasti menettää muutaman vuosikymmenen aikana.

Metsiä raivataan, maaperää huuhtoutuu pois, aavikoituminen lisääntyy, kalavedet heikkenevät tai tuhoutuvat täysin ja saastuminen leviää. Tämän tuloksena luonnonvaraiset lajit, jotka edustavat maapallon vuosimiljoonien aikana karttuneiden geneettisten luonnonvarojen suurinta osaa, kuolevat yhä enenevässä määrin sukupuuttoon. Niin kauan kuin on merkittäviä luonnonvaraisten alueiden sirpaleita tarjoamassa turvapaikan tällaisille lajeille, on aina toivoa, että nykyistä viisaampi ja vakaampi yhteiskunta voisi säilyttää ja jopa palauttaa entiselleen planeettamme luonnon rikkauden. Juuri nämä viimeiset luonnon ekosysteemien sirpaleet ovat nyt monin paikoin uhattuna. Kun ne ovat kadonneet, monet lajit ja vielä käyttämättömät luonnonvarat on menetetty ikuisiksi ajoiksi.

Nämä ovat merkkejä kulttuurista, joka on ohjauskyvytön ja matkalla itsetuhoon.

Bahá'í-opetukset asettavat tämän ja muut maailmaa tänä päivänä kohtaavat ongelmat laajaan asiayhteyteen, joka sekä selittää niiden alkuperän että tarjoaa käytännön ratkaisuja. Teknologian edistys on asettanut kansallisvaltioiden kansat ja laitokset kasvokkain sen tosiasian kanssa, että maailma on fyysisesti yhdentynyt, mutta niiden käytös ja arvomaailma eivät ole vielä sopeutuneet tähän olennaiseen muutokseen. Bahá'íden näkemyksen mukaan ongelma on näin ollen perustaltaan henkinen: kaikkien ihmisten on hyväksyttävä ihmiskunnan ykseys, koska se on “ensimmäinen perusedellytys maailman järjestämiseksi uudestaan ja hallitsemiseksi niin, että se on yksi maa”.(1) Ilman tällaista henkistä ratkaisua muut toimenpiteet voivat olla vain väliaikaisia lievikkeitä; pohjimmainen henkinen ongelma on ensin ratkaistava ja sen jälkeen maailman vaikeudet alkavat väistyä käytännön ratkaisujen tieltä.

Bahá’í-maailmankuva

Luonnonsuojeluongelman tieteellinen arviointi sopii hyvin yhteen sen maailmankuvan kanssa, joka on esitetty bahá‟í-uskon perustajan, Bahá'u'lláhin (1817 - 1892), ja hänen poikansa 'Abdu'l-Bahán kirjoituksissa , jotka heijastavat tieteen ja uskonnon perimmäistä sopusointua.

Maailmankaikkeuden alkuperä kuvataan niissä tavalla, joka on nykyisten tieteellisten teorioiden mukainen, vaikkakin kuvaus on kirjoitettu ennen kuin nykyaikaiset fysiikan ja kemian terminologiat olivat kehittyneet. “Tällä olemassaolon maailmalla, tällä loputtomalla maailmankaikkeudella, ei ole alkua eikä loppua.” (2) “Se, mikä on ollut olemassa, on ollut jo aiemminkin, mutta ei siinä muodossa kuin näet sen tänään. Olevaisuuden maailma aktiivisen voiman ja sen vastaanottajan välisestä vuorovaikutuksesta kehittyneestä kuumuudesta.” (1) “Saattaa olla, että jokin maailmankaikkeuden osa, esimerkiksi jokin planeetoista voi syntyä tai hajota alkuosiinsa mutta toiset loputtomat planeetat ovat yhä olemassa. Maailmankaikkeus ei joutuisi tällöin epäjärjestykseen eikä häviäisi; päinvastoin olemassaolo on ikuista ja jatkuvaa.” (2) “Alussa aine oli yksi ja sama, ja tämä yksi aine ilmeni jokaisessa alkuaineessa erilaisessa muodossa. Täten syntyi erilaisia muotoja, ja kun nämä erilaiset muodot syntyivät, ne tulivat pysyviksi ja jokainen alkuaine erikoistui -- Sitten nämä alkuaineet yhtyivät, järjestyivät ja muodostivat yhdessä äärettömästi eri muotoja -- Alkuaineiden koostumisesta  ja yhdistymisestä, niiden hajoamisesta, niiden määrästä ja toisten olentojen vaikutuksesta niihin, syntyi muotoja, loppumattomia todellisuuksia ja lukemattomia olemuksia.” (2) “Saavutettuaan kerran olemassaolonsa tämä maapallo kasvoi ja kehittyi maailmankaikkeuden kohdussa ja näyttäytyi erilaisissa muodoissa ja tiloissa, kunnes se vähitellen saavutti nykyisen täydellisyytensä ja tuli kaunistetuksi lukemattomilla olennoilla ja siitä tuli valmis järjestelmä.” (2)

Luonnon nähdään seuraavan tieteellisiä lakeja, jotka itsessään ovat jumalallisen todellisuuden ilmauksia. “Luonto on Jumalan tahto ja tämän tahdon ilmaisu satunnaisessa maailmassa.” (1) “Tämä luonto on täydellisen järjestyksen, määrättyjen lakien, ehdottoman järjestyksen ja viimeistellyn luonnoksen alainen, josta se ei milloinkaan poikkea. Näin on todellakin siinä määrin, että jos huolella ja tarkkaavaisesti tutkitte sitä, sen vähäisimmästä näkymättömästä atomista lähtien aina sellaisiin olemassaolon valtaviin rakennelmiin saakka kuin auringonpallo ja toiset suuret tähdet ja loistavat taivaankappaleet, katselettepa te sitten niiden järjestelmää, niiden kokoomusta, niiden muotoa tai liikkeitä, niin te havaitsette kaiken sen olevan mitä suurimmassa määrin järjestyksen mukaista, yhden lain alaista, josta ne eivät milloinkaan poikkea.” (2)

“Luonnolla tarkoitetaan niitä luontaisia ominaisuuksia ja välttämättömiä suhteita, jotka ovat peräisin tosiasioista. Ja nämä tosiasiat, vaikka ne ovatkin äärettömän monenlaisia, ovat kuitenkin läheisesti yhteydessä toisiinsa.” (2) “Jos tarkastelemme luomakuntaa, havaitsemme että kaikki olemassa oleva voidaan luokitella seuraavasti: ensiksi mineraalit, kivikunta, eli eri muodoissa ja kokoonpanoissa esiintyvä materia ja aine. Toiseksi kasvit, joilla on mineraalien hyvät puolet ja myös lisääntymisen ja kasvun voima, mikä osoittaa niiden kivikuntaa korkeamman ja erikoistuneemman tason. Kolmanneksi eläimet, joilla on mineraalien ja kasvien ominaisuuksien lisäksi kyky aistia. Neljänneksi ihminen, korkeimmalle erikoistunut näkyvän luomakunnan organismi, jossa ruumiillistuu kivikunnan, kasvien ja eläinten ominaisuuksien lisäksi näiltä alemmilta luomakunnan tasoilta täydellisesti puuttuva ihanteellinen lahja - ulkoisten ilmiöiden salaisuuksien älyllisen tutkimisen kyky. Tämän älyn lahjan tulos on tiede, joka on erityisesti luonteenomaista ihmiselle. Tieteen voimalla voidaan tutkia ja ymmärtää luotuja kappaleita ja niitä ympäröiviä lakeja. Sen avulla voidaan paljastaa aineellisen maailmankaikkeuden kätketyt ja salaperäiset salaisuudet, ja se on ominaista vain ihmiselle. Ihmisen jaloin ja kiitettävin aikaansaannos onkin tämän vuoksi tieteellinen tieto ja saavutukset.” (2)

Bahá'í-kirjoitukset hyväksyvät evoluutio-opin tieteellisen todistusaineiston. Kuitenkin ne erottavat toisistaan kaikkien erilaisten olentojen potentiaalin, joka sisältyy aineeseen ja luonnonlakeihin ja on täten aina ollut olemassa, ja sen prosessin, joka tämän potentiaalin paljastaa. “Kuten ihminen äidin kohdussa siirtyy muodosta toiseen ja näöstä toiseen, muuttuu ja kehittyy, ja on kuitenkin ihmislaji sikiökauden alusta alkaen - samalla tavoin ihminen on ollut olemassaolonsa alusta alkaen maailmankaikkeuden kohdussa myöskin nimenomainen laji, siis ihminen, ja on vähitellen kehittynyt muodosta toiseen.” (2) “Samalla tavoin kaikkien olentojen kasvu ja kehitys on asteittaista. Tämä on yleismaailmallinen jumalallinen järjestys ja luonnon järjestelmä” (2) “Kaikki olennot, niin suuret kuin pienet, luotiin täydellisiksi ja valmiiksi alusta asti, mutta niiden täydellisyydet ilmenevät niissä asteittain. Jumalan järjestelmä on yksi.” (2) “Kaikki nämä loputtomat olennot, jotka asustavat maailmassa, olivatpa ne ihmisiä, eläimiä, kasveja tai kivennäisiä - mitä tahansa ne lienevätkin - koostuvat varmasti kaikki alkuaineista. Ei ole epäilystäkään, etteikö tämä kaikissa olennoissa ilmenevä täydellisyys aiheutuisi Jumalan luomistyön kautta alkuaineiden kokoonpanosta, niiden tarkoituksenmukaisesta sekoituksesta ja tasasuhtaisista määristä, niiden kokoonpanon tavasta sekä toisten olentojen vaikutuksesta. Sillä kaikki olennot ovat liitetyt yhteen ketjun tavoin; olentojen ominaisuuksiin kuuluvat keskinäinen apu, tuki ja vaikutus ovat luotujen olentojen olemassaolojen, kehityksen ja kasvun aiheuttajia.” (2)

Elintärkeiden ekologisten prosessien ja elämää ylläpitävien järjestelmien käsitteet esiintyvät myös bahá‟íden pyhissä kirjoituksissa. ”Miettikää esimerkiksi, kuinka luotujen olentojen yksi ryhmä muodostaa kasvikunnan ja toinen eläinkunnan, Kumpikin näistä kahdesta käyttää hyväkseen tiettyjä ilmassa olevia alkuaineita, joista sen oma elämä on riippuvainen, samalla kun kumpikin lisää sellaisten alkuaineiden määrää, jotka ovat välttämättömiä toisen elämälle. Toisin sanoen, kasvikunnan kasvu ja kehitys on mahdotonta ilman eläinkunnan olemassaoloa, ja eläintenelämän jatkumista ei voi ajatellakaan ilman yhteistyötä kasvikunnan kanssa. Samanlaisia ovat kaikkien luotujen olentojen väliset suhteet. Tämä selittää, miksi yhteistyö ja vastavuoroisuus ovat välttämättömiä ominaisuuksia, jotka ovat ominaisia olevaisuuden maailman yhdistyneelle järjestelmälle ja joita ilman koko luomakunta lakkaisi olemasta.” (2) “Fyysisessä luomakunnassa kaikki olennot ovat syöjiä ja tulevat syödyiksi: kasvi imee itseensä kivikuntaa, mineraaleja, eläin jyrsii kasvia ja nielee sen, ihminen syö eläimen ja mineraali kalvaa ihmisen ruumiin, Fyysiset kappaleet ohittavat esteen toisensa jälkeen, yhdestä elämästä toiseen, ja kaikki olennot ovat alttiita mullistuksille ja muutoksille paitsi itse olemassaolon ydin - sillä se on pysyvä ja muuttumaton ja sille perustuu jokaisen lajin ja muodon, jokaisen mahdollisen todellisuuden elämä läpi koko luomakunnan.” (2)

Ihmisellä katsotaan olevan erityisasema luonnon maailmassa. “Ihmisruumis on eläinten tavoin luonnonlakien alainen. Mutta ihminen on varustettu toisellakin todellisuudella, järjellä eli älyllä, ja ihmisen älyllinen todellisuus on vallitseva suhteessa luontoon.” (2) -- ihmiselle Jumala on antanut sellaisen suurenmoisen voiman, että hän voi ohjata ja hallita luontoa ja voittaa sen.” (2) “Kuitenkin ihmisessä on kolmaskin todellisuus, henkinen todellisuus -- Tämä taivaallinen todellisuus -- vapauttaa ihmisen aineellisesta maailmasta. Sen voima saa ihmisen pakenemaan luonnon maailmasta. Paetessaan hän löytää valaisevan todellisuuden, joka voittaa ihmisen rajallisen todellisuuden ja saa hänet saavuttamaan Jumalan äärettömyyden vetäen hänet todellisuuden auringonsäteiden mereen.” (2) “ ”Ihmisen tulisi olla vapaa ja riippumaton luonnon maailman vankeudesta, sillä niin kauan kuin ihminen on luonnon vanki, hän on julma eläin, sillä olemassaolon taistelu on yksi luonnon maailman välttämättömyyksiä.” (2)

Edellä olevat bahá'í-kirjoitusten katkelmat, jotka kaikki kirjoitettiin tämän vuosisadan alkuun mennessä, valottavat bahá'í-näkemystä luonnon maailman alkuperästä ja ihmisen paikasta siinä. Kaikkien olentojen keskinäisen vuorovaikutuksen perimmäinen teema antaa luonnollisen pohjan kiinnostukselle luonnonsuojeluun ja toimintaan sen hyväksi. Se tosiasia, että ihminen voi puuttua luonnon toimintaan ja hallita sitä, antaa hänelle myös vastuun hoitaa sitä viisaasti. Luonnonsuojeluongelmat eivät kuitenkaan johdu tieteellisen ymmärryksen puutteesta, vaan ovat suuressa määrin tulosta nyky-yhteiskunnan sosiaalisista ja rakenteellisista ongelmista. Bahá'í-usko tarjoaa yhteiskunnallisia näkökulmia, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä luonnonsuojeluongelmalle.

Alati edistyvä sivistys

Bahá'í-usko julistaa: “Kaikki ihmiset on luotu viemään eteenpäin alati edistyvää sivistystä.” (1) Missä muodossa tämä edistys tapahtuu, on kuitenkin avoin kysymys. Tänä aikana, jolloin teknologia on fyysisesti liittänyt yhteen kaikki maailman kansat ja biosfäärin yhtenäisyys on tiedostettu, on otettava askel samankaltaisen yhteiskunnallisen ja poliittisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi.

Äärimmäistä rikkautta ja köyhyyttä ylläpitävät epäkohdat, jotka pakottavat köyhät hävittämään luonnonvarojaan, vaativat ratkaisuksi “henkisen, moraalisen ja käytännöllisen lähestymistavan yhtäaikaista soveltamista”. (4) Yleismaailmallinen koulutus antaisi ihmisjoukoille mahdollisuuden ymmärtää ja muovata käytöstään. Samanaikaisesti rikkaiden kohtuutonta luonnonvarojen kulutusta tulisi rajoittaa.

Bahá'u'lláh varoitti jo sata vuotta sitten liiallisen aineellisen sivistyksen planeetallemme aiheuttamista vaaroista. “Sivistys, josta taiteiden ja tieteiden oppineet edustajat niin usein ovat kerskuneet, tuo mukanaan pahuuden ihmiskunnan ylle, mikäli sen annetaan ylittää kohtuuden rajat. -- Äärimmäisyyksiin vietynä sivistys osoittautuu yhtä hedelmälliseksi pahuuden lähteeksi kuin se oli hyvyyden lähde kohtuuden rajoissa pysyessään. -- Pian lähestyy se päivä, jona sen liekki on nielevä kaupunkeja. -- “ (2) Viittauksessa, joka voisi hyvinkin koskea ydinenergiaa mutta joka kirjoitettiin kauan ennen sen keksimistä, Bahá'u'lláh kirjoitti: “Merkillisiä ja hämmästyttäviä asioita on olemassa maan päällä, mutta ne ovat salassa ihmisten mieleltä ja ymmärrykseltä. Ne voivat muuttaa maapallon koko ilmakehän ja niiden aiheuttama saaste voi osoittautua kuolettavaksi.” (1) Tämän päivän saasteongelmat vahvistavat nämä varoitukset. Aivan ilmeisesti tulevaisuuden sivistyksen on löydettävä kohtuullisempi tasapaino aineellisen kehityksen ja luonnon vaatimusten välillä.

“Tarvittavat muutokset edellyttävät perinpohjaisia muutoksia ihmisyhteisön rakenteeseen. “Ihmisrodun ykseys, sellaisena kuin Bahá'u'lláh sen näki, merkitsee maailmanyhteisön perustamista, jossa kaikki kansat, rodut, uskonnot ja luokat ovat läheisesti ja pysyvästi yhdistyneet ja jossa sen jäsenvaltioiden itsehallinto sekä yksilöiden henkilökohtainen vapaus ja oma-aloitteisuus ovat ehdottomasti ja täysin turvattuja. Tällä liittovaltiolla on oltava, sikäli kun voimme kuvitella mielessämme, maailmanlaajuinen lakia säätävä elin, jonka jäsenet koko ihmiskunnan uskottuina viime kädessä valvovat osavaltioiden kaikkia luonnonvaroja ja säätävät tarvittavia lakeja ohjaamaan kaikkien rotujen ja kansojen elämää, tyydyttämään niiden tarpeita ja huolehtimaan niiden keskinäisistä suhteista. Maailman taloudelliset voimavarat järjestetään, sen raaka-ainevarat otetaan käyttöön ja hyödynnetään täysipainoisesti, sen kauppamarkkinat koordinoidaan ja niitä kehitetään ja tuotteiden jakelu säädellään oikeudenmukaisin perustein. -- “ (3)

“Maailman liittovaltiojärjestelmä, jonka avulla koko maapalloa hallitaan ja jolla on kiistämättömät valtuudet maailman käsittämättömän valtaviin luonnonvaroihin, joka sekoittaa yhteen ja yhdistää sekä idän että lännen ihanteet, joka on vapautunut sodan ja sen kurjuuksien kirouksesta ja joka pyrkii hyödyntämään kaikkia mahdollisia energianlähteitä planeetallamme, on järjestelmä, jossa voimasta on tehty oikeudenmukaisuuden palvelija ja jonka elämää ylläpitää yhden Jumalan yleismaailmallinen tunnustaminen ja uskollisuus yhdelle yhteiselle jumalalliselle ilmoitukselle - tämä on se päämäärä, jota kohti ihmiskunta elämän yhdistävien voimien pakottamana liikkuu.” (3)

Huomattakoon, että tällaisen järjestelmän avulla valvottaisiin kaikkien kansojen kaikkia luonnonvaroja, otettaisiin käyttöön ja hyödynnettäisiin täysipainoisesti raaka-ainelähteitä  sekä säädeltäisiin tuotteiden jakelun ja pyrittäisiin hyödyntämään käyttämättömät ja tuntemattomat luonnonvarat ja kaikki mahdolliset energialähteet planeetallamme. Vain tällaisen järjestelmän kautta olisi mahdollista toteuttaa koko maailman kattava luonnonsuojelustrategia.

Kehityksen pitkäaikaisuus olisi olennaista tällaiselle sivistykselle. Päinvastoin kuin nykyisin vallitseva lähes yksinomainen luottamus lyhyen aikavälin suunnitteluun, Bahá'u'lláhin näkemykseen sisältyy sellaisen perustan laskeminen, jonka on kestettävä ainakin tuhat ellei tuhansia vuosia. Tällaisen yhteiskunnan talouden olisi toimittava kokonaan täysin omavaraiselta pohjalta ja käytettävä uusiutuvia tai kierrätettäviä luonnonvaroja sekä hyödynnettävä niitä erittäin tehokkaasti.

Bahá’íden suhde luontoon

Vaikkei luonto itsessään olekaan bahá‟ílle palvonnan ja jumaloinnin kohde (2), heijastaa luomakunta Jumalan ominaisuuksia ja tuntomerkkejä. “Kun -- tutkit  kaikkien  asioiden sisintä olemusta ja niiden kunkin yksilöllisyyttä, huomaat jokaisessa luodussa olennossa Herrasi armon merkkejä ja näet hänen nimiensä ja tuntomerkkiensä säteiden levinneen koko olevaisuuden valtakuntaan. -- Sitten havaitset, että maailmankaikkeus on käärö, joka  paljastaa hänen kätketyt salaisuutensa, joita säilytetään tarkoin varjellussa muistiossa. Ja kaikki olemassaolevat atomit, kaikki luodut olennot ylistävät häntä ja kertovat hänen tuntomerkeistään ja nimistään, paljastavat hänen mahtinsa loistoa ja opastavat hänen ykseytensä ja armonsa puoleen. -- “

Ja milloin vain luotkin katseen luomakuntaan kokonaisuutena ja tarkastelet itse atomeja, huomaat, että totuuden auringon säteet luovat valoaan kaiken ylle ja hohtavat niissä ja kertovat ja kertovat tuon päiväntähden loistosta, sen salaisuuksista ja sen valojen leviämisestä. Katso puita, katso kukkia ja hedelmiä, katso kiviäkin. Sielläkin näet auringon säteiden loistavan niille, olevan niissä selvästi näkyvissä ja heijastuvan niitä.” (2)

Luonnon tutkiskelulla on täten bahá'ílle henkinen merkitys. Ihmisen henkinen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö liittyvät todellakin kaikki toisiinsa. “Emme voi erottaa ihmissydäntä ulkopuolellemme olevasta ympäristöstä ja sanoa, että sitten kun jompikumpi näistä on uudistettu, kaikki kohentuu. Ihminen on elimellinen osa maailmaa. Hänen sisäinen elämänsä muokkaa ympäristöä ja ympäristö puolestaan syvästi vaikuttaa häneen. Toinen vaikuttaa toiseen ja kaikki pysyvä muutos ihmisen elämässä johtuu näistä molemminpuolisista reaktioista.” (3)

Elävien olentojen moninaisuuden takaa paljastuva geneettinen erilaisuus on näin ollen heijastusta Jumalan ominaisuuksista. Bahá'íta rohkaistaan arvostamaan erilaisuutta, oli sitten kyseessä ihminen tai luonto. “Mieti luotujen olentojen maailmaa, kuinka vaihtelevia ja erilaisia ne ovatkaan lajeiltaan, ja kuitenkin niillä kaikilla on yksi ja sama alkuperä. Kaikki näkyvät erot liittyvät ulkomuotoon ja väriin.” (2)

“Tämä perusmuodon vaihtelevuus on silminnähtävissä kaikkialla luonnossa. --  Katsokaamme -- moninaisuuden kauneutta, ja oppikaamme kasvimaailmasta. Jos katsot puutarhaa, jossa kaikki kasvit ovat samanlaisia muodoltaan, väriltään ja tuoksultaan, ei se vaikuta sinusta ollenkaan kauniilta vaan pikemminkin melko yksitoikkoiselta ja ikävältä. Silmää miellyttävä ja sydäntä ilahduttava puutarha on sellainen, jossa kasvavat rinnakkain kaikenväriset, -muotoiset ja -tuoksuiset kukkaset, ja värien iloinen vastakohtaisuus luo viehätysvoiman; paitsi että kukin kukka, kukin puu, kukin hedelmä on itsessään kaunis, ne tuovat vastakohtaisuudellaan esiin toistensa ominaisuudet ja näyttävät erinomaisesti kunkin yksilön ja niiden muodostaman kokonaisuuden erityisen ihanuuden.” (2)

Luonnon kunnioitus ja kohtuullisuus luonnonvarojen käytössä näkyvät myös siinä, että bahá'í-usko kieltää julmuuden eläimiä kohtaan ja varoittaa liiallisesta metsästämisestä. “Lyhyesti sanoen, Jumalan rakastettujen ei tule osoittaa armoa ja myötätuntoa vain lähimmäisiään kohtaan vaan pikemminkin heidän on oltava äärimmäisen lempeitä jokaista elävää olentoa kohtaan. -- Tuntemukset ovat aivan samanlaiset, aiheutitpa kipua ihmiselle tai eläimelle.” (2)

“Kasvata lapsiasi pienestä pitäen olemaan äärimmäisen helliä ja rakastavia eläimiä kohtaan. Jos eläin on sairas, anna lasten yrittää parantaa se, jos se on nälkäinen, anna heidän ruokkia sitä, jos janoinen, anna heidän sammuttaa sen jano, jos väsynyt, anna heidän huolehtia siitä, että se saa levätä.” (2)

'Abdu'l-Bahá sanoi isästään tämän vankeuden aikana: “Bahá'u'lláh rakasti maaseudun kauneutta ja vihreyttä. Eräänä päivänä hän ohimennen huomautti: En ole nähnyt vihreyttä yhdeksään vuoteen. Maaseutu on sielun maailma, kaupunki on ruumiin maailma.” Kun Bahá'u'lláh oli vapaa lähtemään vankilasta, hän usein pystytti telttansa metsikköön Karmel- vuoren rinteille.

Monien uskontojen, kuten myös bahá'í-uskon, perustajat tai johtajat ovat vetäytyneet erämaahan mietiskelemään ennen kuin he ovat ottaneet kantaakseen sanomansa taakan, tai he tehneet näin uudistuakseen henkisesti. Bahá'u'lláh vietti kaksi vuotta vuoristossa, missä “ilman linnut olivat seuralaisiani ja vainioiden eläimet kumppaneitani.” (1) Shoghi Effendi, bahá'í-uskon edesmennyt Suojelija, löysi osittaista helpotusta velvollisuuksiensa painolastille korkealla Sveitsin Alpeilla.

Bahá'ít lähestyvät siis luontoa tietoisina itsensä ja luonnon välisestä riippuvuussuhteesta, tuntien maailman luonnonvarojen tärkeyden sille sivistykselle, jota he rakentavat, esimerkkinään johtajansa, jotka ovat näyttäneet erämaan ja maaseudun henkiset ja esteettiset arvot sekä luonnon elämän moninaisuuden.

Maailman luonnonsuojelustrategia

Maailman luonnonsuojelustrategian tavoitteisiin kuuluu säilyttää välttämättömät ekologiset prosessit ja elämää ylläpitävät järjestelmät, säilyttää geneettinen monimuotoisuus ja taata lajien ja ekosysteemien jatkuva hyödyntäminen pysyvän kehityksen perustaksi. Mutta kuten niin monilta tämän päivän pirstoutuneen maailman maailmanlaajuisilta ponnistuksilta, tältäkin strategialta puuttuvat maailmanlaajuiset elimet, jotka kykenisivät sen toteuttamaan. Kansallisen tason toiminta ei voi koskaan olla muuta kuin osittainen ratkaisu maailman ongelmiin. Maailman liittovaltion perustaminen, joka bahá'í-kirjoituksissa ennakoidaan, on lopulta tekevä mahdolliseksi maailmasta huolehtimisen sekä biosfäärin luonnonvarojen suojelun.

Jo kauan aikaa monet bahá'ít ovat yksilöinä omistautuneet henkilökohtaisesti tai ammatillisesti luonnonsuojelun tai ympäristönsuojelun tavoitteisiin. Bahá'í-yhdyskunnat ovat aktiivisia puiden istutusprojekteissa ja muissa ympäristöön kohdistuvissa toimissa ja Bahá'í Kansainvälinen Yhteisö osallistuu erilaisiin ympäristötapahtumiin, mm. Yhdistyneiden Kansakuntien tukemiin tapahtumiin.

Paikallisten bahá'í-yhdyskuntien osallistuessa yhä enemmän ympäri maailmaa oman alueensa sosiaaliseen ja taloudelliseen kehittämiseen, maailman luonnonsuojelustrategiassa hahmotellut periaatteet luonnonsuojeluun perustuvasta maaseudun kehittämisestä tulevat olemaan tärkeitä heidän pyrkimyksilleen. Niin pian kuin paikalliset asukkaat on koulutettu hoitamaan viisaasti luonnonvarojaan, he pystyvät neuvotteluteitse suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön omia luonnonsuojelutoimiaan.

Kuten tämä kannanotto on osoittanut, bahá'ít näkevät luonnonsuojeluongelman sisältävän sekä henkisiä että aineellisia ulottuvuuksia. “On henkisiä periaatteita, joita myös kutsutaan inhimillisiksi arvoiksi, joiden avulla voidaan löytää ratkaisu jokaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Mikä tahansa hyvää tarkoittava ryhmä voi yleisesti ottaen keksiä käytännön ratkaisut ongelmiinsa, mutta hyvät aikeet ja käytännön tieto eivät tavallisesti riitä. Henkisen periaatteen olennainen ansio on, että se ei ainoastaan avaa näkökulmaa, joka on sopusoinnussa ihmisluonnon sisimmän olemuksen kanssa, vaan herättää myös asenteen, tahdon, liikkeellepanevan voiman ja pyrkimyksen, jotka helpottavat käytännön toimien keksimistä ja toteuttamista. Ongelmien ratkaisemiseksi ponnisteleville hallitusten johtajille ja kaikille päättäjille olisi suureksi hyödyksi ensin yrittää tunnistaa asioihin liittyvät periaatteet ja sitten toimia niiden mukaisesti.” (4) Edellä on hahmoteltu joitakin luonnonsuojeluun liittyviä henkisiä periaatteita. Uskonto voi olla vahva motivoiva voima näiden periaatteiden toteuttamisessa.
 
Lähteet:
1)    Bahá'u'lláhin kirjoituksista
2)    'Abdu'l-Bahán kirjoituksista
3)    Shoghi Effendin kirjoituksista
4)    Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjoituksista