251-260

251Eikö ”Marttyyrien ruhtinaan”175 elämän tapahtumia pidetty tapahtumista suurimpina, kaikkein korkeimpana todistuksena hänen totuudestansa? Eivätkö entisaikain ihmiset julistaneet noita tapahtumia ennen näkemättömiksi? Eivätkö he väittäneet, että koskaan ei ainutkaan totuuden ilmaisija ole osoittanut niin lujaa sivu 202 järkähtämättömyyttä, niin silminnähtävää suuruutta? Ja kuitenkin tuo hänen elämänsä jakso, joka alkoi aamulla, päättyi jo saman päivän keskivaiheilla, jota vastoin nämä pyhät valot ovat kahdeksantoista vuoden ajan urhoollisesti kestäneet koettelemusten kuuroja, joita heidän päälleen on joka taholta satanut. Miten rakastavasti ja antaumuksellisesti, miten riemukkaasti ja miten pyhän hurmioituneesti he ovatkaan uhranneet elämänsä Kirkkaimman polulla! Tämän totuudesta kaikki todistavat. Kuinka he siis voivat vähätellä tätä ilmoitusta? Onko yksikään aikakausi kokenut näin merkityksellisiä tapahtumia? Elleivät nämä toverit ole todellisia Jumalan etsijöitä, ketä sitten voitaisiin tällä nimellä kutsua? Ovatko nämä toverit tavoitelleet valtaa tai kunniaa? Ovatko he koskaan halanneet rikkauksia? Ovatko he toivoneet mitään muuta kuin Jumalan mielisuosiota? Jos nämä toverit kaikista ihmeellisistä todistuksistansa ja ihmeteltävistä teoistansa huolimatta ovat valheellisia, kuka sitten on arvollinen väittämään, että hän tuntee totuuden? Vannon Jumalan kautta! Heidän tekonsa ovat riittävä todistus ja kumoamaton todiste kaikille maan kansoille, jos ihmiset vain pohtisivat sydämessään jumalallisen ilmoituksen salaisuuksia. ”Ja ne, jotka toimivat epäoikeudenmukaisesti, tulevat piankin tuntemaan, mikä osa heitä odottaa.”176

252Sitä paitsi Kirjassa ilmoitetaan ja määrätään totuuden ja valheen tunnusmerkki. Tämän jumalallisesti säädetyn sivu 203 koetinkiven avulla tulee tutkia kaikki ihmisten väitteet ja vaatimukset, jotta totuudellinen voidaan tuntea ja erottaa petollisesta. Tämä koetinkivi on seuraava säe: ”Toivokaa kuolemaa, jos olette totuudellisia.”177 Ajattele näitä kiistattoman vilpittömiä marttyyreja, joiden todellisuudesta Kirjan selvät sanat todistavat ja joista jokainen, kuten olet nähnyt, on uhrannut elämänsä, omaisuutensa, vaimonsa, lapsensa, kaikkensa ja kohonnut paratiisin ylhäisimpiin kammioihin. Onko oikein torjua näiden irrottautuneiden ja ylevien olentojen todistus tämän ainutlaatuisen ja loistavan ilmoituksen totuudesta ja hyväksyä ne syytökset, joita tätä säteilevää Valoa vastaan ovat lausuneet nämä uskottomat, jotka kullan vuoksi ovat luopuneet uskostansa ja johtajuuden tähden kieltäneet Hänet, joka on koko ihmiskunnan ylin Johtaja? Näin siitäkin huolimatta, että heidän luonteensa on nyt paljastunut kaikille, sillä heidän on tunnistettu kuuluvan niihin, jotka eivät Jumalan pyhän uskon vuoksi ole valmiit luovuttamaan rahtuakaan maallisesta vallastaan, saati sitten elämästään, omaisuudestaan ja muusta vastaavasta.

253Katso, miten jumalallinen Koetinkivi on Kirjan selvän tekstin mukaisesti erottanut ja tunnistanut toden valheesta. Siitä huolimatta he eivät vieläkään välitä tästä totuudesta ja piittaamattomuuden unessa uinuen tavoittelevat maailman turhuuksia ja askartelevat joutavanpäiväisen, maisen johtajuuden aatoksissa.

254sivu 204”Oi ihmisen poika! Monien päivien olet antanut vieriä ohitsesi vaipuneena harhaluuloihisi ja turhiin kuvitelmiisi. Kuinka kauan aiot nukkua vuoteellasi! Herää jo unestasi, sillä Aurinko on korkeimmillaan – kenties se valaisee sinutkin kauneutensa valolla.”

255Tulkoon kuitenkin tiettäväksi, että yhdellekään näistä mainitsemistamme uskonoppineista ja hengenmiehistä ei ollut suotu johtajuuden asemaa ja arvokkuutta. Sillä tunnetut ja vaikutusvaltaiset uskonnon johtajat, jotka istuvat arvovallan istuimilla ja toimivat johtajuuden tehtävissä, eivät mitenkään pysty osoittamaan uskollisuutta totuuden Ilmoittajalle, paitsi ne, joiden Herrasi tahtoo. Aivan muutamaa <lukuun ottamatta tätä ei ole koskaan tapahtunut. ”Mutta vain harvat palvelijoistani ovat kiitollisia.”178 Myöskään tässä uskontojärjestelmässä ei uskoa ole omaksunut ainutkaan niistä maineikkaista hengenmiehistä, jotka ovat arvovaltansa otteessa pitäneet kansan ohjaksia. Ei, he ovat taistelleet sitä vastaan niin vihamielisesti ja päättäväisesti, ettei ainutkaan korva ole kuullut eikä silmä nähnyt mitään vastaavaa.

256Báb, Herra, korkein – olkoot kaikkien elämä uhrina Hänelle – on erityisesti ilmaissut kaikkien kaupunkien jumaluusoppineille kirjeen, jossa Hän on täydellisesti selostanut <itse kunkin epäyksen ja kieltämisen luonteen. ”Ottakaa siis vaarin, te jotka olette ymmärtäväisiä.”179 sivu 205 Viittaamalla heidän vastustukseensa Hän pyrki kumoamaan vastaväitteet, joita Bayánin kansa saattaisi esittää ”Mustagháthin”180 ilmaisemisen – jälkimmäisen ylösnousemuksen – päivänä, ja tähdensi, että toisin kuin Bayánin uskontojärjestelmässä, jossa monet jumaluusoppineet ovat omaksuneet uskon, ei heistä yksikään ole tässä jälkimmäisessä ilmoituksessa tunnustanut Hänen julistustaan. Hänen tarkoituksensa oli varoittaa ihmisiä, että he eivät – Jumala varjelkoon – takertuisi tuon kaltaisiin typeriin ajatuksiin ja riistäisi itseltään jumalallista Kauneutta. Niin, nämä mainitsemamme jumaluusoppineet olivat suurelta osin tuntemattomia, ja Jumalan armosta he olivat kaikki puhdistuneet maallisista turhuuksista ja vapaat johtajuuden koreuksista. ”Tämä on Jumalan armo. Hän suo sen, kenelle tahtoo.”

257Toinen todistus ja näyttö tämän ilmoituksen totuudesta – todistus, joka loistaa kuin aurinko kaikkien muiden todistusten joukossa – on ikuisen Kauneuden järkähtämättömyys Jumalan uskon julistamisessa. Vaikka Hän oli iältään nuori ja herkkä ja vaikka Hänen ilmaisemansa asia oli vastoin maan kaikkien kansojen toiveita, niin ylhäisten kuin alhaisten, rikkaiden ja köyhien, ylennettyjen ja alennettujen, kuninkaiden ja alamaisten, Hän kuitenkin nousi sitä horjumattomasti julistamaan. Kaikki ovat tämän tienneet ja kuulleet. Hän ei pelännyt ketään, Hän ei välittänyt seuraamuksista. sivu 206 Voisiko tällaista tapahtua paitsi jumalallisen ilmoituksen voimasta ja Jumalan voittamattoman tahdon vaikutuksesta? Jumalan vanhurskauden kautta! Jos joku kantaisi sydämessään noin suurenmoista ilmoitusta, jo ajatuskin sen julistamisesta mykistäisi hänet! Vaikka kaikkien ihmisten sydämet koottaisiin hänen sydämeensä, hän silti empisi ryhtyä niin pelottavaan yritykseen. Vain Jumalan sallimuksesta hän voisi sen toteuttaa, ja vain jos hänen sydämensä uoma olisi yhdistettynä jumalallisen armon Alkulähteeseen ja hänen sielunsa vakuuttunut Kaikkivaltiaan pettämättömästä tuesta. Mistähän he sanovat noin suuren rohkeuden olevan lähtöisin? Syyttävätköhän he Häntä mielettömyydestä, kuten he syyttivät entisaikain profeettoja? Vai väittävätkö he, että Hänen vaikuttimenaan ei ollut mikään muu kuin johtoaseman tavoittelu ja maallisten rikkauksien hankkiminen?

258Armollinen Jumala! Kirjassaan, jolle Hän on antanut nimen ”Qayyúmu’l-Asmá’” – tuo ensimmäinen, suurin ja mahtavin kaikista kirjoista, Hän ennusti oman marttyyrikuolemansa. Siinä ovat nämä sanat: ”Oi Sinä Jumalan Jäämä! Olen uhrannut itseni kokonaan Sinulle, olen kestänyt kirouksia Sinun tähtesi enkä muuta ole ikävöinyt kuin marttyyrikuolemaa Sinun rakkautesi polulla. Riittävä todistaja on minulle Jumala, Ylevä, Suojelija, Ikiaikainen!”

259Samoin Hän kirjainta ”Há’” koskevissa tulkinnoissaan janosi marttyyrikuolemaa, sanoen: ”Olin kuulevinani äänen kutsuvan sisimmässä olemuksessani: sivu 207 ’Uhraa Jumalan polulla se, mitä eniten rakastat, niin kuin Husayn, rauha hänelle, on uhrannut henkensä Minun tähteni.’ Kautta Hänen, jonka käsissä olemukseni on: Ellen kunnioittaisi tätä väistämätöntä salaisuutta, olisivat kaikki maan kuninkaat, jopa yhteen liittoutuessaan, voimattomat ottamaan Minulta yhtäkään kirjainta, kuinka paljon vähemmän kykenevätkään siihen nämä palvelijat, jotka eivät ole vähäisimmänkään huomion arvoisia ja jotka totisesti ovat kelvotonta joukkoa... Jotta kaikki saisivat tietää Minun kärsivällisyyteni, Minun alistuvaisuuteni, Minun uhrautuvaisuuteni määrän Jumalan polulla.”

260Voitaisiinko näiden sanojen Ilmoittajan katsoa kulkevan muuta kuin Jumalan tietä tai kaivanneen mitään muuta kuin Hänen mielisuosiotaan? Jo tässä yhdessä säkeessä piilee irrottautuneisuuden henki, joka kaikessa täyteydessään maailmaan henkäistynä saattaisi kaikki olennot luopumaan elämästään ja uhraamaan sielunsa. Ajattele tämän sukupolven viheliäistä käyttäytymistä ja näe heidän uskomaton kiittämättömyytensä. Katso, miten he ovat sulkeneet silmänsä tältä kirkkaudelta ja alamaisesti seuranneet noita saastaisia haaskoja, joiden sisuksista kumpuaa uskollisilta ahnehditun omaisuuden huuto. Ja mitä säädyttömiä herjauksia he ovatkaan singonneet noita pyhyyden päivänkoittoja kohti. Näin Me kerromme sinulle siitä, mitä uskottomien kädet ovat tehneet – uskottomien, jotka ylösnousemuksen päivänä ovat kääntäneet kasvonsa pois jumalallisesta Läsnäolosta ja joita Jumala sivu 208 on piinannut heidän oman epäuskonsa tulella ja joille Hän on tulevassa maailmassa valmistanut rangaistuksen, joka on ahmaiseva niin heidän ruumiinsa kuin heidän sielunsakin. Sillä nämä ovat sanoneet: ”Jumala on voimaton ja Hänen armonsa käsi on kahlehdittu.”

175 Imám Husaynin.

176 Qur’án 26:227.

177 Qur’án 2:94, 62:6.

178 Qur’án 34:13.

179 Qur’án 59:2.

180 Hänen, jota rukoillaan.