241-250

241Oi veljeni, meidän tulisi avata silmämme, mietiskellä Hänen sanaansa ja etsiä Jumalan ilmaisijoiden suojaavaa siimestä, jotta kenties kuulisimme Kirjan erehtymättömät neuvot ja ottaisimme varteen pyhiin muistioihin kirjatut kehotukset, emme pilkkaisi säkeiden ilmoittajaa, tyytyisimme täysin Hänen asiaansa ja täydestä sydämestämme noudattaisimme Hänen lakiaan, jotta saisimme käydä Hänen armonsa kartanoon ja asustaa Hänen laupeutensa rannoilla. Hän totisesti on armahtavainen ja anteeksiantavainen palvelijoitansa kohtaan.

242Samoin Hän sanoo: ”Sano: Oi Kirjan kansa! Ettekö kielläkin meidät vain siksi, että uskomme Jumalaan ja siihen, minkä Hän on meille lähettänyt, ja siihen, minkä Hän on aiemmin alas lähettänyt, ja siksi, että useimmat teistä ovat syntisiä.”171 Miten yksiselitteisesti tämä säe ilmaiseekaan tarkoituksemme ja miten selkeästi sivu 195 se osoittaakaan Jumalan säkeiden todistuksen totuuden! Tämä säe ilmoitettiin aikana, jolloin uskottomat hyökkäsivät islámia vastaan ja syyttivät sen seuraajia vääräuskoisiksi, leimaten Muhammadin toverit Jumalan kieltäjiksi ja valehtelevan noidan seuraajiksi. Kun islám varhaisvaiheessaan ulkonaisesti katsoen oli vielä vailla arvovaltaa ja voimaa, Profeetan ystäviä, jotka olivat kääntäneet kasvonsa Jumalan puoleen, ahdisteltiin, vainottiin, kivitettiin ja kirottiin, menivätpä he minne tahansa. Tuolloin tämä siunattu säe lähetettiin alas jumalallisen ilmoituksen taivaasta. Se paljasti kiistattoman todistuksen ja toi erehtymättömän opastuksen valon. Se kehotti Muhammadin tovereita julistamaan uskottomille ja epäjumalan palvelijoille: ”Te sorratte ja vainoatte meitä, mutta mitä me olemme tehneet, paitsi uskoneet Jumalaan ja Muhammadin kielen välityksellä meille alas lähetettyihin säkeisiin samoin kuin säkeisiin, jotka laskeutuivat entisaikain profeetoille?” Tämän mukaan heidän ainoa rikkomuksensa oli se, että he olivat ymmärtäneet Jumalasta lähteneiksi kaikki niin Muhammadille laskeutuneet uudet ja verrattomat säkeet kuin entisaikain profeetoille ilmoitetut säkeet ja olivat tunnustaneet ja ottaneet vastaan niiden totuuden. Tämä on todistus, jonka jumalallinen Kuningas on opettanut palvelijoillensa.

243Onko näin ollen oikein näiden ihmisten kieltää nämä vastikään ilmoitetut säkeet, jotka ovat sulkeneet piiriinsä niin idän kuin lännen, ja pitää itseään oikean uskon puolustajina? Eikö heidän pikemminkin sivu 196 tulisi uskoa Häneen, joka on nämä säkeet ilmoittanut? Kun ajatellaan todistusta, jonka Hän itse on asettanut, kuinka Hän voisikaan olla pitämättä tosi uskovina niitä, jotka ovat tunnustaneet tämän todistuksen totuuden? Kaukana olkoon Hänestä se, että Hän karkottaisi pois armonsa porteilta ne, jotka ovat kääntyneet näiden jumalallisten säkeiden totuuden puoleen ja sen hyväksyneet, tai että Hän uhkaisi niitä, jotka ovat Hänen varmaan todistukseensa turvanneet! Hän totisesti todistaa totuutensa säkeidensä välityksellä ja vahvistaa ilmoituksensa sanojensa avulla. Hän totisesti on Voimallinen, Apu hädässä, Kaikkivaltias.

244Niin ikään Hän sanoo: ”Vaikka olisimme lähettänyt Sinulle pergamentille kirjoitetun kirjan ja uskottomat olisivat sitä omin käsin kosketelleet, he olisivat varmasti sanoneet: ’Tämä on selvää noituutta!’”172 Useimmat Qur’ánin säkeistä viittaavat tähän aiheeseen. Säilyttääksemme esityksemme suppeana olemme maininnut vain nämä säkeet. Mieti: Onko Hänen kauneutensa ilmaisijoiden tuntemisen mittapuuksi koko Kirjassa annettu mitään muuta kuin sen säkeet, mihin ihmiset voisivat nojata ja siten hyljätä Jumalan ilmaisijat? Päinvastoin, Hän on toistuvasti uhannut tulella niitä, jotka kiistävät Kirjan säkeet ja niitä pilkkaavat, kuten on jo osoitettu.

245Jos joku siis nousisi ja esittäisi tuhattuhatta säettä, tutkielmaa, kirjettä ja rukousta, joista ainuttakaan sivu 197 ei ole opiskelemalla omaksuttu, mikä uskottava selitys voisikaan olla niiden puolustuksena, jotka kieltävät nämä kirjoitukset ja epäävät itseltään niiden armon voiman? Minkä vastauksen he voisivat antaa, kun heidän sielunsa kerran kohoaa ja erkanee tästä ankeasta temppelistä? Voisivatko he yrittää puolustautua sanomalla: ”Me olemme pitäytyneet tiettyyn perimätietoon, ja koska emme ole nähneet sen kirjaimellista täyttymistä, olemme esittäneet tuollaisia teräviä arvosteluja jumalallisen ilmoituksen olennoitumia vastaan ja pysytelleet etäällä Jumalan laista”? Etkö ole kuullut, että yksi syy siihen, miksi joitakin profeettoja on nimitetty profeetoiksi, ”joille on suotu järkähtämättömyys”, oli se, että heille ilmoitettiin Kirja? Mutta miten tämä kansa voisi olla oikeutettu torjumaan niin monen säenidoksen Ilmoittajan ja Kirjoittajan ja seuraamaan sellaisen puheita, joka on typerästi kylvänyt epäilyksen siemeniä ihmissydämiin ja joka saatanan tavoin on noussut johtamaan ihmisiä tuhon ja erheen poluille? Miten he voisivat antaa tällaisten asioiden riistää itseltään jumalallisen anteliaisuuden Auringon valon? Sitä paitsi, jos nämä ihmiset karttavat ja hyljeksivät tuota jumalallista Sielua, tuota pyhää Henkäystä, kehen, Me ihmettelemme, he voisivat turvata, kenen paitsi Hänen kasvojensa puoleen kääntyä? Niin – ”Kaikilla on oma suuntansa, jota kohti he kääntyvät.”173 Me olemme osoittanut sinulle nämä kaksi tietä. Kulje kumpaa vain sivu 198 haluat. Tämä totisesti on totuus, ja totuuden jälkeen on silkkaa erhettä.

246Yksi todiste tämän ilmoituksen totuudesta on se, että jokaisena aikakautena ja jokaisessa uskontojärjestelmässä aina näkymättömän Olemuksen ilmestyessä ilmaisijansa henkilössä tältä profeettiuden Auringolta ja jumalallisen johdatuksen Kuulta etsivät valaistusta ja jumalallisen läsnäolon saavuttivat sellaiset sielut, jotka olivat tuntemattomia ja täysin maallisista siteistä irrottautuneita. Tästä syystä kyseisen aikakauden jumaluusoppineet ja varakkaat pilkkasivat ja halveksivat näitä ihmisiä. Niin kuin Hän on ilmoittanut niistä, jotka erhettyivät: ”Silloin sanoivat Hänen kansansa päämiehet, jotka eivät uskoneet: ’Näemme Sinussa vain ihmisen, itsemme kaltaisen, emmekä näe ketään, joka olisi Sinua seurannut, lukuun ottamatta joukostamme kaikkein halpa-arvoisimpia, jotka ovat vailla arvostelukykyä, emmekä näe teissä mitään meitä oivallisempaa: ei, me pidämme teitä valehtelijoina.’”174 He pilkkasivat noita pyhiä ilmaisijoita ja vastustivat heitä sanoen: ”Teitä ei ole seurannut kukaan paitsi kurjimmat keskuudestamme, ne, jotka eivät ole vähäisimmänkään huomion arvoiset.” Heidän tarkoituksenaan oli tähdentää, että oppineista, varakkaista ja maineikkaista ei ainutkaan heihin uskonut. Tällä ja vastaavilla perusteilla he kokivat todistaa valheelliseksi Hänet, joka puhuu vain totuuden.

247sivu 199Tässä loistavimmassa uskontojärjestelmässä, sen mahtavan ylivaltiuden suojassa ovat kuitenkin monet valistuneet hengenmiehet, monet syvällisesti oppineet, monet kypsään viisauteen perehtyneet päässeet Hänen kartanoonsa, juoneet Hänen jumalallisen läsnäolonsa maljasta sekä saaneet kunnian nauttia Hänen korkeinta suosiotansa. Rakastetun tähden he ovat luopuneet maailmasta ja kaikesta siinä olevasta. Mainitsemme joitakin heistä nimeltä, jotta tämä kenties vahvistaisi arkoja ja rohkaisisi pelokkaita.

248Heidän joukossaan oli Mullá Husayn, josta tuli jumalallisen ilmoituksen Auringon loistavan kirkkauden vastaanottaja. Ilman häntä Jumala ei olisi noussut armonsa valtakatokseen eikä asettunut ikuisen kirkkauden istuimelle. Heidän joukossaan oli myös Siyyid Yahyá, tuo aikansa ainutlaatuinen ja verraton hahmo, sekä

Mullá Muhammad ‘Alíy-i-Zanjání

Mullá ‘Alíy-i-Bastámí

Mullá Sa‘íd-i-Bárfurúshí

Mullá Ni‘matu’lláh-i-Mázindarání

Mullá Yúsuf-i-Ardibílí

Mullá Mihdíy-i-Khu’í

Siyyid Husayn-i-Turshízí

Mullá Mihdíy-i-Kandí

Mullá Báqir

Mullá ‘Abdu’l-Kháliq-i-Yazdí

Mullá ‘Alíy-i-Baraqání

sivu 200ynnä muita, lähes neljäsataa luvultaan, joiden kaikkien nimet on kaiverrettu Jumalan ”varjeltuun tauluun”.

249Kaikkia heitä ohjasi tuon jumalallisen ilmoituksen Auringon valo, kaikki he tunnustivat ja hyväksyivät Hänen totuutensa. Niin vahva oli heidän uskonsa, että useimmat heistä luopuivat omaisuudestaan ja suvustaan ja turvasivat Kirkkaimman mielisuosioon. He antoivat henkensä Rakastetuimpansa edestä ja uhrasivat kaikkensa Hänen polullaan. Heidän povensa joutuivat vihollisen nuolten maalitauluksi, heidän päänsä uskottomien keihäiden koristeeksi. Ei ollut maata, joka ei olisi juonut näiden irrottautuneisuuden olennoitumien verta, eikä miekkaa, joka ei olisi ruhjonut heidän kaulansa. Yksin heidän tekonsakin todistavat heidän sanojensa totuudesta. Eikö tämän päivän ihmisille riitä näiden pyhien sielujen todistus – sielujen, jotka nousivat uhraamaan henkensä Rakastettunsa edestä niin kunniakkaasti, että heidän uhrautuvaisuuttansa ihaili koko maailma? Eikö se ole riittävä todistus niiden uskottomuutta vastaan, jotka turhanaikaisuuksien takia pettivät uskonsa, jotka vaihtoivat kuolemattomuuden katoavaiseen, jotka suolaisten lähteitten vuoksi luopuivat jumalallisen läsnäolon Kawtharista ja joiden elämän ainoana päämääränä on toisten omaisuuden riistäminen? Itsekin näet, miten he ovat kaikki askaroineet maailman turhuuksien parissa ja eksyneet kauas Hänestä, joka on korkein Herra.

250Ole vilpitön: Onko niiden todistus hyväksyttävä ja varteen otettava, joiden teot ovat heidän sanojensa sivu 201 mukaiset ja joiden ulkonainen käyttäytyminen vastaa heidän sisäistä elämäänsä? Mieli hämmästelee heidän tekojansa ja sielu ihastelee heidän lujuuttansa ja ruumiillista kestävyyttänsä. Vai onko hyväksyttävä näiden uskottomien sielujen todistus, näiden, jotka huokuvat vain itsekkäiden pyyteitten henkeä ja jotka ovat turhien kuvitelmiensa kammioihin kahlehditut? Kuten pimeyden lepakot he eivät nosta päätänsä vuoteeltaan paitsi tavoitellakseen maailman katoavaa tavaraa eivätkä löydä yöllä lepoa paitsi ponnistellessaan surkean elämänsä päämäärien edistämiseksi. Itsekkäisiin suunnitelmiinsa uppoutuneina he unohtavat jumalallisen säädöksen. Päiväsaikaan he koko sielustaan tavoittelevat maallisia etuja, ja yöllä heidän ainut askarensa on omien lihallisten halujensa tyydyttäminen. Minkä lain tahi mittapuun nojalla ihmiset voisivat oikeutetusti takertua näiden mitättömien sielujen esittämiin epäyksiin ja hyljeksiä niiden uskoa, jotka Jumalan mielisuosion vuoksi ovat luopuneet elämästään ja omaisuudestaan, maineestaan ja kuuluisuudestaan, arvostaan ja kunniastaan?

171 Qur’án 5:59.

172 Qur’án 6:7.

173 Qur’án 2:148.

174 Qurán 11:27.