221-230

221Kaikki, mitä ihmisten tarvitsi tietää Muhammadin ilmoituksesta ja Hänen laeistaan, oli ilmoitettuna ja nähtävissä tuossa loistavan kirkkauden Ridvánissa. sivu 181 Muhammadin jälkeen tuo Kirja on pysyvä todistus Hänen kansalleen, sillä sen säädökset ovat kiistattomat ja sen lupaus pettämätön. Kaikkia on velvoitettu noudattamaan tuon Kirjan määräyksiä ”vuoteen kuusikymmentä”155 – Jumalan verrattoman Ilmaisijan tulemisen vuoteen. Se on Kirja, joka erehtymättömästi opastaa etsijän jumalallisen läsnäolon Ridvániin ja saattaa sen, joka on luopunut maastaan ja astuu etsijän polkua, käymään ikuisen yhdessäolon pyhättöön. Sen ohjaus ei voi milloinkaan johtaa harhaan, eikä sen todistusta voi mikään muu todistus voittaa. Millään muulla perimätiedolla, millään muulla kirjalla ja muistiinmerkinnällä ei ole tällaista erityisasemaa, sillä niin traditioiden kuin niiden esittäjien oikeellisuus vahvistetaan ja punnitaan vain tuon Kirjan tekstin nojalla. Tämän lisäksi on huomattava, että itse perimätiedotkin eroavat suuresti toisistaan ja niiden epäselvyydet ovat lukuisat.

222Tehtävänsä lähetessä loppuaan Muhammad lausui itse nämä sanat: ”Totisesti Minä jätän teille kaksi voimallista todistustani: Jumalan Kirjan ja perheeni.” Vaikka tuo profeettiuden Lähde ja jumalallisen johdatuksen Kaivos oli ilmoittanut monta perimätietoa, Hän kuitenkin mainitsi vain tuon Kirjan, nimeten sen täten etsijöille vahvimmaksi välineeksi ja varmimmaksi todistukseksi – opastukseksi ihmisille ylösnousemuksen päivään asti.

223sivu 182Vakain katsein, puhtain sydämin ja pyhitetyin mielin ajattele tarkoin, minkä todistuksen Jumala on asettanut opastukseksi kansalleen Kirjassaan, jonka tunnustavat aidoksi niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Tähän todistukseen meidän kumpaisenkin samoin kuin maailman kaikkien kansojen on pitäydyttävä, jotta voisimme sen valon avulla tuntea ja erottaa totuuden valheesta ja johdatuksen erheestä. Koska Muhammad on rajoittanut todistuksensa Kirjaansa ja perheeseensä ja koska jälkimmäistä ei enää ole, on jäljellä vain Hänen Kirjansa Hänen ainoana todistuksenaan ihmisille.

224Kirjansa alussa Hän sanoo: ”Alif. Lám. Mím. Ei ole tästä Kirjasta mitään epäilystä: se on johdatus Jumalaa pelkääväisille.”156 Qur’ánin erillisiin kirjaimiin kätkeytyvät jumalallisen olemuksen salaisuudet ja niiden simpukoihin on tallennettu Hänen ykseytensä helmet. Tilan puutteen vuoksi emme niitä tällä hetkellä yksityiskohtaisemmin käsittele. Ulkonaisesti ne tarkoittavat itse Muhammadia, jolle Jumala puhuu sanoen: ”Oi Muhammad, ei ole mitään epäilystä eikä epävarmuutta tästä Kirjasta, joka on lähetetty alas jumalallisen ykseyden taivaasta. Siinä on johdatus niille, jotka pelkäävät Jumalaa.” Ajattele, miten Hän on määrännyt ja säätänyt tämän nimenomaisen Kirjan, Qur’ánin, johdatukseksi kaikille, jotka ovat taivaassa ja maan päällä. Hän, jumalallinen Olento sivu 183 ja tuntematon Olemus, on itse todistanut, että tämä Kirja on, epäilyksettä ja ehdottoman varmasti, koko ihmiskunnan opas aina ylösnousemuksen päivään asti. Onko siis oikein, Me kysymme, tämän kansan tarkastella epäillen ja epäluuloisena tätä tärkeintä todistusta, jonka jumalallisen alkuperän Jumala on ilmoittanut ja jonka Hän on julistanut totuuden ilmentymäksi? Onko tämän kansan oikein kääntyä pois siitä, minkä Hän on määrännyt johdatuksen ylimmäksi välineeksi tiedon korkeimpien huippujen saavuttamiseen, ja etsiä mitään muuta kuin tuota Kirjaa? Miten se voi sallia ihmisten järjettömien ja typerien puheiden kylvää epäilyksen siemeniä mieleensä? Miten se voi vieläkin suotta kinastella siitä, onko joku tietty henkilö puhunut niin vai näin, ja siitä, onko jokin tietty asia tapahtunut vai ei? Jos Jumalan Kirjan lisäksi olisi mahdollisesti ollut jotain, joka voisi osoittautua tehokkaammaksi välineeksi ja luotettavammaksi oppaaksi ihmiskunnalle, olisiko Hän jättänyt sen tuossa säkeessä ilmoittamatta?

225Meidän ei pidä rikkoa Jumalan yllämainitussa säkeessä ilmoittamaa vastustamatonta käskyä ja vahvistettua säädöstä. Meidän tulee tunnustaa pyhät ja suurenmoiset kirjoitukset, sillä jos emme tätä tee, emme ole tunnustaneet tämän siunatun säkeen totuutta. Sillä on ilmeistä, että joka ei ole tunnustanut Qur’ánin totuutta, ei todellisuudessa ole tunnustanut aiempienkaan kirjoitusten totuutta. Tämä on selvästikin tuon säkeen sisältämä ajatus. Jos tutkisimme sen sisäisiä sivu 184 merkityksiä ja paljastaisimme sen kätketyt salaisuudet, iäisyyskään ei riittäisi niiden syvällisyyttä tyhjentämään eikä maailmankaikkeus kykenisi niitä kuulemaan! Jumala totisesti todistaa sanojemme totuuden!

226Toisessa kohdassa Hän samaten sanoo: ”Jos epäilette sitä, minkä olemme lähettänyt alas Palvelijallemme, niin esittäkää yksikin samanlainen súrih ja kutsukaa muita todistajia kuin Jumala, jos olette totuudellisia.”157 Katso, miten ylevä asema ja miten ehdoton voima on näillä säkeillä, joiden Hän on julistanut olevan varmin vakuutuksensa, erehtymätön todistuksensa, kaiken alistavan valtansa osoitus ja tahtonsa voiman ilmaus. Hän, jumalallinen Kuningas, on julistanut Kirjansa säkeiden kiistattoman ylemmyyden kaiken Hänen totuudestaan todistavan rinnalla. Sillä kaikkiin muihin todisteisiin ja merkkeihin verrattuna jumalallisesti ilmoitetut säkeet loistavat kuin aurinko muiden ollessa kuin tähtiä. Maailman kansoille ne ovat täydellisen Kuninkaan pysyvä todistus, kiistaton näyttö, loistava valo. Niiden suurenmoisuus on vailla vertaa, niiden mahtia ei mikään voi voittaa. Ne ovat jumalallisten helmien aarreaitta ja jumalallisten salaisuuksien aarteisto. Ne muodostavat kestävän siteen, vahvan köyden, ‘Urvatu’l-Vuthqán, sammumattoman valon. Niiden kautta virtaa jumalallisen tiedon joki ja loistaa Hänen ikiaikaisen ja täydellisen viisautensa tuli. Tämä on se tuli, joka yhtäaikaisesti sytyttää rakkauden liekin sivu 185 uskollisten sydämeen ja henkii välinpitämättömyyden hyyn vihollisen poveen.

227Oi ystävä! Meidän ei pidä luopua Jumalan käskystä vaan pikemminkin tyytyä ja alistua siihen, minkä Hän on määrännyt jumalalliseksi todistuksekseen. Tämä säe on liian tärkeä ja merkitsevä tämän kärsivän Sielun sitä esitellä ja tulkita. Jumala puhuu totuuden ja näyttää tien. Hän totisesti on ylempi kaikkea kansaansa, Hän on Mahtava, Laupias.

228Samoin Hän sanoo: ”Tällaiset ovat Jumalan säkeet: totuudessa ne sinulle lausumme. Mutta mihin ilmoitukseen he uskovat, jos he hylkäävät Jumalan ja Hänen säkeensä?”158 Jos käsität tämän säkeen merkityksen, ymmärrät myös todeksi sen, että yhtäkään Jumalan profeettoja suurempaa ilmaisijaa ei ole koskaan ilmaistu eikä mitään mahtavampaa todistusta kuin heidän ilmoittamiensa säkeiden todistus ole milloinkaan maan päälle ilmestynyt. Totisesti, tätä todistusta ei mikään muu todistus voi milloinkaan ylittää paitsi se, minkä Herra, sinun Jumalasi, tahtoo.

229Toisaalla Hän sanoo: ”Voi jokaista valehtelevaa syntistä, joka kuulee Jumalan säkeitä luettavan itselleen, mutta pysyy sitten ylpeän ylenkatseellisena kuin ei olisi niitä kuullutkaan. Ilmoita hänelle tuskallisesta rangaistuksesta.”159 Tämän yhden ainoan säkeen sisältämä merkitys riittää kaikille taivaassa ja maan päällä, sivu 186 jos ihmiset vain pohtisivat Herransa säkeitä. Sillä sinä kuulet, kuinka ihmiset tänä päivänä halveksuen jättävät huomiotta jumalallisesti ilmoitetut säkeet, niin kuin ne olisivat kaikista asioista halpa-arvoisimmat. Kuitenkaan mitään näitä säkeitä suurempaa ei ole koskaan maailmaan ilmaantunut eikä vastakaan ilmaannu! Sano heille: ”Oi te piittaamattomat! Te toistatte sitä, mitä isänne ovat menneinä aikoina sanoneet. Samoja hedelmiä, joita he ovat uskottomuutensa puusta poimineet, tulette tekin poimimaan. Ennen pitkää teidät kootaan isienne tykö ja heidän kanssaan te asutte helvetin tulessa. Mikä kurja asumus! Sortovallan kansan asumus!”

230Vielä toisessa kohdassa Hän sanoo: ”Ja kun hän tutustuu joihinkin säkeisiimme, hän tekee niistä pilkkaa. Heitä odottaa häpeällinen rangaistus.”160 Ilkkuen ihmiset sanoivat: ”Tee toinen ihme ja anna meille toinen merkki.” Yksi saattoi sanoa: ”Anna siis osan taivaasta pudota päällemme”161, ja toinen: ”Jos tämä on todellakin totuus Sinun tyköäsi, niin anna kivien sataa päällemme taivaasta.”162 Niin kuin Israelin kansa Mooseksen aikana vaihtoi taivaan leivän maan alhaisiin asioihin, yrittivät nämäkin ihmiset vaihtaa jumalallisesti ilmoitetut säkeet vastenmielisiin, ala-arvoisiin ja turhanpäiväisiin pyyteisiinsä. Niin ikään näet tänä sivu 187 päivänä, että vaikka henkistä ravintoa on laskeutunut alas jumalallisen armon taivaasta ja sitä on vuodatettu Hänen laupeutensa pilvistä ja vaikka elämän meret kaiken olevaisuuden Herran käskystä hyrskyävät sydämen Ridvánissa, ovat nämä ihmiset kuitenkin ahnaina kuin koirat kokoontuneet haaskan ympärille ja ovat tyytyneet suolaisen järven seisoviin vesiin. Armollinen Jumala! Miten outo onkaan tämän kansan käytös. Äänekkäästi he vaativat opastusta, vaikka Hänen viirinsä, jotka ohjaavat kaikkea, ovat jo kohotetut! He takertuvat tiedon hämäriin ongelmiin, vaikka Hän, joka on kaiken tiedon Kohde, loistaa kirkkaana kuin aurinko. Omin silmin he näkevät auringon ja kuitenkin vaativat tuolta loistavalta Kehrältä todistusta sen valosta. He tuntevat kevätsateiden lankeavan päälleen ja kuitenkin etsivät todisteita tuosta siunauksesta. Auringosta todistaa sen valo, joka loistaa kirkkaana sulkien kaiken syleilyynsä. Sadekuurosta todistaa sen suoma siunaus, joka virvoittaa maailman verhoten sen elämän viittaan. Toden totta, sokeat tuntevat auringosta vain sen hehkun, ja kuiva maa jää osattomaksi armon sadekuuroista. ”Älkää ihmetelkö, jos epäuskoinen ei näe Qur’ánissa muuta kuin kirjainten jäljet, sillä ei sokeakaan aisti auringosta kuin sen hehkun.”

155 Vuoteen 1260 A.H., joka on Bábin ilmaisemisen vuosi.

156 Qur’án 2:1-2.

157 Qur’án 2:23.

158 Qur’án 45:6.

159 Qur’án 45:7-8.

160 Qur’án 45:9.

161 Qur’án 26:187.

162 Qur’án 8:32.

163 Qur’án 45:25.