191-200

191Olemme edellisillä sivuilla jo esittänyt, että kullakin ikuisen pyhyyden päivänkoitoista kohoavalla valonlähteellä on kaksi asemaa. Yhden näistä, perimmäisen ykseyden aseman, olemme jo selittänyt. ”Minkäänlaista eroa Me emme tee heidän välillään.”132 Toinen asema on erilaisuuden asema, joka on yhteydessä luomakunnan maailmaan ja sen rajoituksiin. Tässä suhteessa jokaisella Jumalan ilmaisijalla on oma selvästi erottuva yksilöllisyytensä, tarkoin määritelty tehtävänsä, ennalta määrätty ilmoituksensa ja erityisesti asetetut rajoituksensa. Kukin heistä tunnetaan eri nimellä, kullakin sivu 161 on ominaispiirteensä, kukin täyttää tietyn tehtävän ja omaa erityisen ilmoituksen. Kuten Hän sanoo: ”Jotkut apostoleista Me olemme tehnyt muita oivallisemmiksi. Joillekin heistä Jumala on puhunut, toiset heistä Hän on ylentänyt ja korottanut. Ja Jeesukselle, Marian pojalle, Me annoimme selvät tunnusmerkit ja Pyhällä Hengellä Häntä vahvistimme.”133

192Tästä aseman ja tehtävän erilaisuudesta johtuu, että näistä jumalallisen tiedon lähteistä virtaavat sanat ja ilmaukset näyttävät poikkeavan ja eroavan toisistaan. Muissa suhteissa jumalallisen viisauden salaisuuksiin vihittyjen silmissä kaikki heidän lausuntonsa ovat todellisuudessa vain yhden ja saman totuuden ilmentymiä. Koska useimmat ihmiset eivät ole kyenneet ymmärtämään mainitsemaamme kaksinaista asemaa, he ovat hämmentyneitä ja tyrmistyneitä niistä ilmaisijoiden esittämistä erilaisista lausunnoista, jotka perimmältään ovat yksi ja sama.

193Aina on ollut ilmeistä, että kaikki nämä lausuntojen eroavuudet johtuvat aseman erilaisuudesta. Niinpä tarkasteltaessa noiden olevaisuuden ydinolemusten ykseyttä ja ylevää irrottautuneisuutta ovat sellaiset ominaisuudet kuin jumaluus, jumalallisuus, ylin ykseys ja sisin olemus luonnehtineet ja yhä luonnehtivat heitä, sillä kaikki he hallitsevat samalta jumalallisen ilmaisemisen valtaistuimelta ja istuvat jumalallisen kätkennän valtakatoksessa. Heidän tulemisessaan on Jumalan sivu 162 ilmoitus annettu ja heidän kasvoissaan Jumalan kauneus paljastettu. Niinpä onkin itse Jumalan ääni kuultu näiden jumalallisen Olennon ilmaisijoiden lausumana.

194Toisen asemansa – erilaisuuden, yksilöllisyyden, ajallisten rajoitusten, luonteenominaisuuksien ja mittapuiden aseman – valossa tarkasteltuina he ilmentävät ehdotonta alamaisuutta, äärimmäistä puutteenalaisuutta ja täydellistä itseydettömyyttä, niin kuin Hän sanoo: ”Minä olen vain Jumalan palvelija.134 Olen vain ihminen, teidän kaltaisenne.”135

195Näiden kiistattomien ja täysin todistettujen väitteiden perusteella yritä siis ymmärtää esittämiesi kysymysten merkitys, jotta tulisit lujaksi Jumalan uskossa etkä tyrmistyisi Hänen profeettojensa ja valittujensa puheiden välillä ilmenevistä eroavuuksista.

196Jos joku noista Jumalan kaikenkattavista ilmaisijoista julistaisi: ”Minä olen Jumala”, Hän totisesti puhuisi totuuden, eikä siitä ole vähintäkään epäilystä. Sillä toistuvasti on osoitettu, että heidän ilmoituksensa, heidän nimiensä ja ominaisuuksiensa kautta Jumalan ilmoitus, Hänen nimensä ja ominaisuutensa on tuotu julki maailmalle. Niinpä Hän on ilmoittanut: ”Jumalan olivat nuo vasamat eivätkä sinun.”136 Samaten Hän sanoo: ”Totisesti ne, jotka vannoivat kuuliaisuutta sivu 163 sinulle, vannoivat kuuliaisuutta Jumalalle.”137 Ja jos joku heistä lausuisi julki julistuksen ”Minä olen Jumalan sanansaattaja”, niin Hänkin sanoisi totuuden, epäämättömän totuuden. Kuten Hän sanoo: ”Muhammad ei ole ainoankaan keskuudessanne olevan isä, vaan Hän on Jumalan sanansaattaja.”138 Tässä valossa tarkasteltuna he ovat kaikki vain tuon täydellisen Kuninkaan, tuon muuttumattoman Olemuksen, sanansaattajia. Ja jos he kaikki julistaisivat ”Minä olen Profeettojen Sinetti”, he totisesti lausuisivat vain totuuden, josta ei ole vähäisintäkään epäilystä. Sillä he ovat kaikki yksi ja sama henkilö, yksi sielu, yksi henki, yksi olemus, yksi ilmoitus. Kaikki he ilmaisevat ”alun” ja ”lopun”, ”ensimmäisen” ja ”viimeisen”, ”nähdyn” ja ”salatun” – jotka kaikki tarkoittavat Häntä, joka on henkien sisin Henki ja olemusten ikuinen Olemus. Jos he taas sanoisivat ”Me olemme Jumalan palvelijoita”, olisi tämäkin ilmeinen ja vääjäämätön totuus. Sillä heidät on ilmaistu äärimmäisen alamaisuuden asemassa, jonka alamaisuuden vertaista ainoankaan ihmisen ei ole mahdollista saavuttaa. Niinpä sellaisina hetkinä, jolloin nämä olevaisuuden ydinolemukset olivat syvällä ikiaikaisen ja ikuisen pyhyyden valtameriin upottautuneina tai liitelivät jumalallisten salaisuuksien ylimpiin korkeuksiin, he väittivät ilmaisujansa jumaluuden ääneksi, Jumalan itsensä kutsuksi. Jos ymmärryksen sivu 164 silmä avautuisi, se huomaisi, että juuri tässä tilassa he ovat katsoneet olevansa täydellisesti vailla minuutta ja olevaisuutta Hänen kasvojensa edessä, joka on Kaikkiallinen, Katoamaton. Minusta näyttää, että he ovat pitäneet itseään täydellisenä olemattomuutena ja itsensä mainitsemista tuossa kartanossa herjaavana tekona. Sillä tuossa kartanossa hiljaisinkin kuiskina omasta itseydestä todistaa itsensä ylentämisestä ja riippumattomasta olemassaolosta. Niiden silmissä, jotka ovat tuohon kartanoon käyneet, jo tällainen ajatuskin on vakava rikkomus. Kuinka paljon vakavampi rikkomus olisikaan, jos tuossa läheisyydessä mainittaisiin jotakin muuta, jos ihmisen sydämen, hänen kielensä, mielensä ja sielunsa täyttäisi joku muu kuin tuo Rakastettu, jos hänen silmänsä katselisivat muuta kuin Hänen kasvojensa kauneutta, jos Hänen korvansa kallistuisi kuulemaan muuta kuin Hänen äänensä sointia ja hänen jalkansa astuisivat muuta kuin Hänen tietänsä.

197Tänä päivänä Jumalan tuuli on puhaltanut, ja Hänen henkensä on levittäytynyt kaikkialle. Niin suuri on Hänen armonsa vuodatus, että kynä vaikenee ja kieli on sanaton.

198Tämän asemansa perusteella he ovat muun muassa väittäneet puhuvansa Jumalan äänellä, kun he taas sanansaattaja-asemansa perusteella ovat julistautuneet Jumalan sanansaattajiksi. Kunakin hetkenä he ovat lausuneet julki ajatuksen, joka on vastannut tilanteen vaatimuksia, ja ovat kuvanneet itseään kaikilla näillä sivu 165 lausumilla, jotka ovat ulottuneet jumalallisen ilmoituksen maailmasta luomakunnan maailmaan ja jumaluuden valtapiiristä maisen olemassaolon piiriin. Olkoonpa heidän ilmaisunsa siis mikä tahansa, koskekoon se sitten jumaluuden, herrauden, profeettiuden, sanansaattajuuden, suojelijuuden, apostoliuden tahi alamaisuuden maailmoita, kaikki on totta ja kaiken epäilyn ulkopuolella. Senpä tähden näitä lausuntoja, joita olemme väitteemme tueksi lainannut, tulee tarkoin punnita, jotta Näkymättömän ilmaisijoiden ja Pyhyyden päivänkoittojen toisistaan poikkeavat lausunnot eivät enää saattaisi sieluja kuohuksiin eivätkä mieliä hämmennyksiin.

199Noita Totuuden valonlähteiden lausumia sanoja on tutkiskeltava, ja mikäli niiden merkitystä ei ymmärretä, on valaistusta haettava Tiedon aarteistojen uskotuilta, jotta nämä voisivat selittää niiden merkityksen ja paljastaa niiden salaisuuden. Sillä ainoankaan ihmisen ei pidä tulkita pyhiä sanoja oman vajavaisen ymmärryksensä mukaan eikä, huomattuaan niiden olevan omien mieltymystensä ja halujensa vastaiset, kieltää ja hyljätä niiden totuutta. Sillä näin menettelevät tänä päivänä tämän ajan hengenmiehet ja uskonoppineet, jotka hallitsevat tiedon ja oppineisuuden istuimilla ja jotka ovat kutsuneet tietämättömyyttä tiedoksi ja sortoa oikeudenmukaisuudeksi. Jos he tiedustelisivat Totuuden Valolta joutavan kuvittelunsa muovaamista mielikuvista ja toteaisivat Hänen vastauksensa olevan ristiriidassa omien käsitystensä ja oman Kirjasta luomansa ymmärryksen kanssa, he varmasti leimaisivat sivu 166 Hänet, joka on kaiken tiedon Kaivos ja Alkulähde, ymmärryksen täydelliseksi vastakohdaksi. Näin on tapahtunut kaikkina aikoina.

200Kun esimerkiksi Muhammadilta, olevaisuuden Herralta, kysyttiin uuden kuun ajoista, Hän Jumalan käskyn mukaisesti vastasi: ”Ne ovat ihmisiä varten annettuja määräaikoja.”139 Jolloin ne, jotka Häntä kuulivat, leimasivat Hänet tietämättömäksi.

132 Qur’án 2:136.

133 Qur’án 2:253.

134 Qur’án 19:30.

135 Qur’án 18:110.

136 Qur’án 8:17.

137 Qur’án 48:10.

138 Qur’án 33:40.

139 Qur’án 2:189.