171-180

171Näistä toteamuksista on siis käynyt selväksi ja ilmeiseksi, että jos ”lopussa, joka ei tunne loppua” ilmaistaisiin sielu, joka nousee julistamaan ja vaalimaan asiaa, jota ”alussa, joka ei tunne alkua” on jokin sivu 148 toinen sielu julistanut ja vaalinut, voidaan oikeutetusti sanoa Hänestä, joka on viimeinen, ja Hänestä, joka oli ensimmäinen, että he ovat yksi ja sama sielu, koska molemmat ovat yhden ja saman asian edustajia. Tästä syystä on Bayánin Piste – olkoon kaikki elämä paitsi Hänen omansa uhrina Hänelle! – verrannut Jumalan ilmaisijoita aurinkoon, joka, vaikka nouseekin ”alusta, jolla ei ole alkua” aina ”loppuun, joka ei tunne loppua”, on silti sama aurinko. Jos siis sanot, että tämä aurinko on aiempi aurinko, puhut totta, ja jos sanot, että tämä aurinko on tuon auringon ”paluu”, puhut myös totta. Samoin tästä väitteestä käy ilmi, että käsite ”viimeinen” vastaa ”ensimmäistä”, ja käsite ”ensimmäinen” vastaa ”viimeistä” , koska sekä ”ensimmäinen” että ”viimeinen” ovat nousseet julistamaan yhtä ja samaa uskoa.

172Huolimatta siitä, että tämä ajatus on mitä selkein niiden silmissä, jotka ovat juoneet tiedon ja varmuuden viiniä, miten monet ovatkaan ne, jotka eivät ole ymmärtäneet käsitteen ”profeettojen sinetti” merkitystä, vaan ovat antaneet sen hämärtää ymmärryksensä ja riistää itseltään kaikkien Hänen moninaisten siunaustensa armon. Eikö Muhammad itse julistanut: ”Minä olen kaikki profeetat”? Eikö Hän, kuten jo mainitsimme, ole sanonut: ”Minä olen Aadam, Nooa, Mooses ja Jeesus”? Miksi ei Muhammad, tuo kuolematon Kauneus, joka sanoi: ”Minä olen ensimmäinen Aadam”, voisi myös sanoa: ”Minä olen viimeinen Aadam”? Sillä samoin kuin Hän katsoi olevansa ”profeetoista ensimmäinen” – se on Aadam – samoin sivu 149 käsitettä ”profeettojen sinetti” voidaan käyttää tuosta jumalallisesta Kauneudesta. On eittämättömän selvää, että ollessaan ”profeetoista ensimmäinen” Hän myös on heidän ”sinettinsä”.

173Tässä uskontojärjestelmässä on tämän aiheen arvoituksellisuus ollut ankara koettelemus koko ihmiskunnalle. Katso, kuinka monet ovatkaan näihin sanoihin takertuessaan kieltäneet Hänet, joka on niiden todellinen Ilmoittaja. Mitä, Me kysymme, voisi tämä kansa otaksua sanojen ”ensimmäinen” ja ”viimeinen” tarkoittavan silloin, kun ne viittaavat Jumalaan – ylistetty olkoon Hänen nimensä? Jos he väittävät, että nämä käsitteet viittaavat tähän aineelliseen maailmankaikkeuteen, niin miten se olisi mahdollista, kun asioiden näkyvä järjestelmä on yhä silmin nähden olemassa? Ei, tässä tapauksessa ”ensimmäinen” ei tarkoita mitään muuta kuin ”viimeinen” eikä ”viimeinen” muuta kuin ”ensimmäinen”.

174Kuten ”alussa, jolla ei ole alkua” sana ”viimeinen” viittaa totisesti Häneen, joka on näkyvän ja näkymättömän Kasvattaja, samaten viittaavat sanat ”ensimmäinen” ja ”viimeinen” Hänen ilmaisijoihinsa. He ovat samanaikaisesti sekä ”ensimmäisen” että ”viimeisen” edustajia. Ollessaan ”ensimmäisen” istuimella he istuvat ”viimeisen” valtaistuimella. Jos löytyisi yksikin valpas silmä, se huomaisi heti, että juuri nämä pyhät olennot, nämä irrottautuneisuuden olemukset, nämä jumalalliset sielut ovat ”ensimmäisen” ja ”viimeisen”, ”ilmeisen” ja ”salatun”, ”alun” ja ”sinetin” edustajia.sivu 150 Ja jos kohoaisit ilmaisun ”Jumala oli yksin, ei ollut ketään Hänen rinnallaan” pyhään valtakuntaan, huomaisit, että tuossa kartanossa kaikki nämä nimet ovat täysin olemattomat ja tyyten unohdetut. Silloin eivät silmiäsi enää hämärtäisi nämä verhot, nämä käsitteet, nämä viittaukset. Miten taivainen ja ylevä onkaan tämä asema, johon edes Gabriel ei voi koskaan opastuksetta päästä eikä Taivaan Lintu milloinkaan omin avuin kohota.

175Ja nyt, yritä ymmärtää, mitä merkitsee tämä ‘Alín, Uskollisten johtajan, lausunto: ”Avutta puhkaista kirkkauden verhot.” Näihin ”kirkkauden verhoihin” kuuluvat Jumalan ilmaisijan päivien hengenmiehet ja uskonoppineet, jotka sen vuoksi, että heiltä puuttuu ymmärrystä ja että he rakastavat ja tavoittelevat johtajuutta, eivät ole antautuneet Jumalan asialle vaan ovat päinvastoin suorastaan kieltäytyneet kallistamasta korviaan jumalalliselle sävelmälle. ”He ovat pistäneet sormet korviinsa.”119 Samoin on kansa, joka ei ole lainkaan piitannut Jumalasta vaan on pitänyt näitä pöyhkeitä ja tekopyhiä johtajia mestareinaan, varauksettomasti antautunut heidän valtaansa, sillä näillä ihmisillä ei ole omaa näköä, ei omaa kuuloa, ei omaa sydäntä, jotta he voisivat erottaa totuuden valheesta.

176Huolimatta kaikkien Jumalan profeettojen, pyhimysten ja valittujen jumalallisesti innoitetuista kehotuksista, jotka velvoittavat näkemään omin silmin ja sivu 151 kuulemaan omin korvin, ovat ihmiset ylenkatseellisesti hyljänneet nämä neuvot ja sokeasti seuranneet uskonsa johtajia ja tulevat vastakin heitä seuraamaan. Jos joku köyhä ja tuntematon henkilö, vailla oppineiden viittaa, puhuisi heille sanoen: ”Seuratkaa, oi ihmiset, Jumalan sanansaattajia”120, he tuollaisesta puheesta suuresti hämmästyneinä vastaisivat: ”Mitä! Tarkoitatko, että kaikki nämä hengenmiehet, kaikki nämä oppineisuuden edustajat ovat kaikessa arvovallassaan, komeudessaan ja loistokkuudessaan erehtyneet eivätkä ole osanneet erottaa totuutta valheesta? Oletteko sinä ja sinun kaltaisesi muka käsittäneet sen, mitä he eivät ole ymmärtäneet?” Jos lukumäärää ja vaateparren koreutta pidettäisiin oppineisuuden ja totuuden mittapuuna, tulisi entisaikain kansoja, joita tämän päivän kansat eivät ole koskaan ylittäneet lukumäärässä, mahtavuudessa ja voimassa, varmastikin pitää parempina ja arvokkaampina.

177On selvää ja ilmeistä, että aina pyhyyden ilmaisijoiden ilmestyessä ovat kyseisen ajan jumaluusoppineet estäneet ihmisiä pääsemästä totuuden tielle. Tästä todistavat kaikkien pyhien kirjoitusten ja taivaallisten kirjojen muistiinmerkinnät. Ei ole ilmaistu ainuttakaan Jumalan profeettaa, joka ei olisi joutunut oman aikansa hengenmiesten säälimättömän vihan, paheksunnan, torjunnan ja kirouksen uhriksi! Voi heitä niiden vääryyksien tähden, joita heidän sivu 152 kätensä ovat aiemmin tehneet! Voi heitä sen tähden, mitä he nyt tekevät! Mitkä kirkkauden verhot olisivatkaan vahingollisemmat kuin nämä erheen ruumiillistumat? Jumalan vanhurskauden kautta! Moisten verhojen puhkaiseminen on kaikista teoista mahtavin ja niiden rikki repiminen kaikista teoista ansiokkain! Auttakoon Jumala meitä, ja auttakoon Hän teitä, oi Hengen joukko, jotta teitä kenties Hänen ilmaisijansa aikana armollisesti autettaisiin tuollaisia tekoja suorittamaan ja jotta te Hänen päivänään pääsisitte Jumalan läheisyyteen.

178 ”Kirkkauden verhoja” ovat myös sellaiset käsitteet kuin ”profeettojen sinetti” ja muut vastaavat, joiden poistamista nämä alhaiset ja erehtyväiset sielut pitävät ylimpänä saavutuksena. Kaikki ovat näiden arvoituksellisten sanojen, näiden raskaiden ”kirkkauden verhojen” tähden estyneet näkemästä totuuden valoa. Eivätkö he ole kuulleet tuon taivaan linnun121 sävelmää, joka on ilmaissut tämän arvoituksen: ”Olen ottanut vaimokseni tuhat Fátimihia, jotka kaikki olivat Muhammadin, ‘Abdu’lláhin pojan, ’Profeettojen Sinetin’, tyttäriä”? Katso, miten monet ovat salaisuudet, jotka yhä ovat paljastamatta Jumalan tiedon pyhätössä, ja miten lukuisat ne viisauden jalokivet, jotka vielä ovat kätkettyinä Hänen pyhiin aarrekammioihinsa! Jos pohtisit tätä sydämessäsi, käsittäisit, että Hänen kättensä työ ei tunne alkua eikä loppua. Hänen säädöksensä sivu 153 vaikutuspiiri on liian laaja kuolevaisten kielen kuvata tahi ihmismielen linnun ylittää, ja Hänen sallimuksensa suunnitelmat ovat liian arvoitukselliset ihmisen mielen ymmärtää. Hänen luomistyönsä ei ole loppunut, ja se on ollut olemassa aina ”alusta, jolla ei ole alkua”; eikä Hänen kauneutensa ilmaisijoilla ole ollut alkua, ja heitä on jatkuvasti oleva aina ”loppuun, joka ei tunne loppua”. Punnitse tätä lausetta sydämessäsi ja mieti, miten se soveltuu kaikkiin näihin pyhiin sieluihin.

179Yritä myös ymmärtää, mitä merkitsi tuon ikuisen kauneuden, Husaynin, ‘Alín pojan, sävelmä hänen lausuessaan Salmánille nämä sanat: ”Olin tuhannen Aadamin kanssa, ja kunkin Aadamin välissä oli viisikymmentä tuhatta vuotta, ja kullekin heistä minä julistin isälleni annettua perimystä.” Minkä jälkeen hän selostaa joitakin yksityiskohtia, kunnes sanoo: ”Olen Jumalan polulla taistellut tuhat taistelua, joista vähäisin ja mitättömin oli kuin Khaybarin taistelu, jossa isäni taisteli ja kilvoitteli uskottomia vastaan.” Pyri nyt näiden kahden perimätiedon pohjalta käsittämään salaisuudet, jotka kätkeytyvät sanoihin ”loppu”, ”paluu” ja ”luomistyö vailla alkua tahi loppua”.

180Rakas ystäväni! Mittaamattoman korkealla on taivaallinen sävelmä ihmiskorvan pyrkimysten kuulla sen salaisuuksia tahi ihmismielen niitä käsittää! Kuinka voi avuton muurahainen astua Kirkkaimman kartanoon? Ymmärtämättömyydessään heikot sielut kuitenkin kieltävät nämä syvälliset ilmaukset ja epäilevät tuollaisten sivu 154 perimätietojen totuutta. Totisesti, kukaan ei voi niitä käsittää paitsi ne, joilla on ymmärtäväinen sydän. Sano: Hän on se loppu, jolle koko maailmankaikkeudessa ei voida kuvitella mitään loppua ja jolle ei luomakunnan maailmassa voida ajatella mitään alkua. Katso, oi maan joukko, lopun loistoa alun ilmaisijoissa paljastettuna!

119 Qur’án 2:19.

120 Qur’án 36:20.

121 Imám ’Alín.