151-160

151Ja jos he sanoisivat, että ”jumalallisella läheisyydellä” tarkoitetaan ”Jumalan välillistä ilmaisemista”, joka tulkitaan ”pyhäksi vuodatukseksi”, tämä kieltämättä pitää paikkansa luomakunnan maailmassa, toisin sanoen, Jumalan perus ja alkuilmaisemisen maailmassa. Tuollainen ilmaiseminen rajoittuu Hänen profeettoihinsa ja valittuihinsa, koska olevaisuuden maailmaan ei ole syntynyt ainuttakaan heitä voimallisempaa. Tämän totuuden kaikki tajuavat ja siitä todistavat. Nämä profeetat ja Jumalan valitut ovat kaikkien Jumalan muuttumattomien nimien ja ominaisuuksien vastaanottajia ja ilmentäjiä. He ovat kuvastimia, jotka aidosti ja uskollisesti heijastavat Jumalan valoa. Mikä ikinä pitää paikkansa heidän suhteensa, pitää tosiasiassa paikkansa Jumalan itsensä suhteen, joka on sekä Näkyvä että Näkymätön. Hänen tuntemisensa, joka on kaiken alku, ja pääsy Hänen tykönsä ovat mahdottomat, paitsi näiden Totuuden Auringosta sivu 133 lähteneiden loistavien olentojen tuntemisen ja heidän tykönsä pääsemisen kautta. Näiden pyhien valonlähteiden läheisyyteen päästäessä päästään siis myös itse ”Jumalan läheisyyteen”. Heidän tiedossaan paljastuu Jumalan tieto, ja heidän kasvojensa valossa näkyy Jumalan kasvojen kirkkaus. Näiden niin ensimmäisten kuin viimeisten, niin näkyvien kuin kätkettyjen irrottautuneisuuden olemusten moninaisista ominaisuuksista käy ilmeiseksi, että Hän, joka on Totuuden Aurinko, on ”Ensimmäinen ja Viimeinen, Näkyvä ja Kätketty”108. Sama koskee Jumalan muitakin korkeita nimiä ja yleviä ominaisuuksia. Ken siis on missä tahansa uskontojärjestelmässä tuntenut nämä loistavat, nämä säteilevät ja verrattomat valonlähteet ja päässyt heidän läheisyyteensä, on totisesti päässyt itse ”Jumalan läheisyyteen” ja käynyt ikuisen ja katoamattoman elämän kaupunkiin. Tuohon läheisyyteen pääseminen on mahdollista vain ylösnousemuksen päivänä, joka on Jumalan itsensä Hänen kaiken käsittävässä ilmaisemisessaan tapahtuvan nousemuksen päivä.

152Tätä tarkoittaa kaikissa pyhissä kirjoituksissa mainittu ja kaikille ihmisille julistettu ”ylösnousemuksen päivä”. Ajattelehan: Onko kuviteltavissa kallisarvoisempaa, mahtavampaa ja loistavampaa päivää kuin tämä, niin että ihminen voisi halukkaasti luopua sen armosta ja evätä itseltään sen siunaukset, jotka kevätkuurojen lailla satavat armahtavaisuuden taivaasta sivu 134 koko ihmiskunnan ylle? Kun näin on vakuuttavasti osoitettu, että mikään päivä ei ole suurempi kuin tämä päivä, eikä mikään ilmaiseminen loistavampi kuin tämä ilmaiseminen, ja esitetty nämä painavat ja erehtymättömät todisteet, joita yksikään ymmärtäväinen mieli ei voi epäillä eikä ainutkaan oppinut jättää huomiotta, kuinka kukaan voisi epäilyn ja kuvittelun kansan joutavan väittelyn vuoksi evätä itseltään näin runsaan armon? Eivätkö he ole kuulleet tunnettua perimätietoa: ”Päivä, jona Qá’im nousee, on ylösnousemuksen päivä”? Niin ikään ovat imámit, nuo jumalallisen ohjauksen sammumattomat valot, tulkinneet säkeen ”Mitä muuta he voivat odottaa, kuin että Jumala tulee alas heidän luokseen pilvien katveessa?”109 – merkki, jota he ovat kiistattomasti pitäneet yhtenä ylösnousemuksen päivän tunnuksista – tarkoittavan Qá’imia ja Hänen ilmaisemistaan.

153Pyri siis, oi veljeni, ymmärtämään ”ylösnousemuksen” merkitys ja puhdistamaan korvasi näiden kelvottomien ihmisten joutavista puheista. Jos astuisit täydellisen irrottautuneisuuden valtakuntaan, myöntäisit auliisti, ettei mikään päivä ole mahtavampi kuin tämä päivä eikä milloinkaan voida kuvitella ylösnousemusta, joka olisi tätä ylösnousemusta kauhistuttavampi. Yksi tänä päivänä suoritettu vanhurskas teko vastaa kaikkia ihmisten vuosituhansien kuluessa tekemiä oikeamielisiä tekoja – ei, Me anomme Jumalaa sivu 135 suomaan anteeksi moisen vertauksen! Sillä totisesti palkkio, jonka tuollainen teko ansaitsee, on mittaamattomasti ihmisten arvioinnin yläpuolella. Koska nämä sokeat ja kurjat sielut eivät ole käsittäneet ”ylösnousemuksen” ja ”Jumalan läheisyyteen pääsemisen” todellista merkitystä, he ovat jääneet täysin paitsi niiden armoa. Vaikka kaiken oppineisuuden ja siihen liittyvän työn ja uurastuksen ainut ja olennaisin tarkoitus on saavuttaa ja tuntea tämä asema, kaikki he ovat kuitenkin uppoutuneet maallisten opintojensa edistämiseen. He eivät suo itselleen hetkenkään lepoa eivätkä lainkaan välitä Hänestä, joka on kaiken oppineisuuden Ydinolemus ja heidän etsintänsä perimmäinen päämäärä! Minusta tuntuu, että heidän huulensa eivät ole milloinkaan koskettaneet jumalallisen tiedon maljaa, eivätkä he näytä nauttineen pisaraakaan taivaallisen armon sadekuuroista.

154Ajattele: Miten sellaista, joka ei Jumalan ilmaisemisen päivänä pääse osalliseksi ”jumalallisen läsnäolon” armosta eikä tunne Hänen ilmaisijaansa, voitaisiin oikeutetusti nimittää oppineeksi, vaikka hän olisi kuluttanut vuosituhansia tiedon hankkimiseen ja omaksunut kaiken ihmisten rajallisen ja maallisen opin? On ilmiselvää, että hänen ei mitenkään voida katsoa omaavan todellista tietoa. Jota vastoin kaikista ihmisistä oppimattominkin, jos hän on saanut osakseen tämän korkeimman kunnian, luetaan totisesti noihin jumalallisesti oppineisiin ihmisiin, joiden tieto on Jumalasta, sillä sellainen ihminen on saavuttanut sivu 136 tiedon lakipisteen ja päässyt oppineisuuden ylimmälle huipulle.

155Tämä asema on myös yksi ilmaisemisen päivän merkeistä. Kuten on sanottu: ”Alennetun teidän keskuudestanne Hän ylentää, ja ne, jotka ovat ylennettyjä, Hän alentaa.” Samaten Hän on Qur’ánissa ilmoittanut: ”Me haluamme osoittaa armoamme niille, joita maassa halveksuttiin, ja tehdä heistä henkisiä johtajia ihmisten keskuuteen, ja tehdä heistä perillisiämme.”110 Tänä päivänä on nähty, miten lukuisat ovat ne jumaluusoppineet, jotka totuuden kiellettyään ovat tietämättömyyden äärimmäisiin syvyyksiin vajonneet ja sinne jääneet ja joiden nimet on pyyhitty pois kunnianarvoisten ja oppineiden luettelosta. Ja miten monet ne tietämättömät, jotka otettuaan vastaan uskon ovat kohonneet korkeuksiin ja saavuttaneet tiedon ylimmän huipun ja joiden nimet on Voiman Kynällä kaiverrettu jumalallisen tiedon tauluun. Näin ”Jumala pyyhkii pois tai vahvistaa, minkä Hän tahtoo, sillä Hänen tykönään on ilmoituksen alkulähde.”111 Siksi onkin sanottu: ”Todisteiden etsiminen, kun todistus on jo vahvistettu, on suorastaan sopimatonta, ja tiedon tavoitteleminen, kun kaiken oppineisuuden kohde on jo saavutettu, on todella moitittavaa.” Sano: Oi maailman ihmiset! Katsokaa tätä liekin kaltaista Nuorukaista, joka rientää halki hengen rajattoman mittaamattomuuden julistaen sivu 137 teille sanomaa: ”Katso, Jumalan lamppu loistaa” ja kutsuen teitä perehtymään Hänen asiaansa, joka, vaikkakin ikiaikaisen kirkkauden verhojen kätköissä, loistaa ‘Iráqin maassa ikuisen pyhyyden päivänkoissa.

156Oi ystäväni, jos mielesi lintu tutkisi Qur’ánin ilmoituksen taivaita, jos se mietiskelisi siinä paljastettua jumalallisen tiedon valtakuntaa, sinä varmasti näkisit lukemattomien tiedon ovien avautuvan edessäsi. Epäilemättä huomaisit, että juuri samat asiat, jotka ovat tänä päivänä estäneet tätä kansaa pääsemästä ikuisen armon valtameren rannoille, estivät Muhammadin uskontojärjestelmässä Hänen aikansa ihmisiä tuntemasta Hänen jumalallista valoaan ja todistamasta Hänen totuudestansa. Ymmärtäisit myös ”paluun” ja ”ilmoituksen” salaisuudet ja asustaisit turvallisesti varmuuden ja vakaumuksen ylhäisimmissä kammioissa.

157Ja tapahtui, että eräänä päivänä joukko tuon verrattoman Kauneuden vastustajia, niitä, jotka olivat eksyneet kauas Jumalan katoamattomasta pyhätöstä, lausui pilkallisesti Muhammadille nämä sanat: ”Totisesti Jumala on solminut kanssamme liiton, ettemme saa uskoa yhteenkään sanansaattajaan, ennen kuin Hän antaa meille uhrin, jonka tuli taivaasta kuluttaa.”112 Tähän säkeeseen sisältyy ajatus, että Jumala on tehnyt heidän kanssaan sopimuksen, jonka mukaan heidän ei pidä uskoa yhteenkään sanansaattajaan, ellei sivu 138 tämä tee Abelin ja Kainin ihmettä, toisin sanoen tarjoa uhria, jonka taivaallinen tuli tuhoaa, kuten he olivat kuulleet kerrottavan Abelista kertomuksessa, joka on tallennettuna kirjoituksissa. Tähän Muhammad vastasi sanoen: ”Jo ennen Minua on sanansaattajia tullut teidän tykönne esittäen selkeät todistukset ja sen, mistä te puhutte. Miksi sitten surmasitte heidät? Sanokaa Minulle, jos olette totuudellisia.”113 Ole siis oikeamielinen: Miten nuo Muhammadin ajan ihmiset olisivat voineet olla olemassa tuhansia vuosia aikaisemmin, Aadamin ja muiden profeettojen aikana? Miksi Muhammad, tuo totuudellisuuden Ydinolemus, olisi syyttänyt oman aikansa ihmisiä Abelin ja muiden profeettojen murhasta? Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää Muhammadia joko petkuttajana tai narrina – mistä Jumala varjelkoon! – tai uskoa, että nuo paatuneet ihmiset olivat samat ihmiset, jotka kunakin aikakautena olivat vastustaneet ja pilkanneet Jumalan profeettoja ja sanansaattajia saattaen heidät kaikki lopulta kärsimään marttyyrikuoleman.

158Pohdi tätä sydämessäsi, jotta armon niityiltä puhaltavat jumalallisen tiedon suloiset tuulahdukset kantaisivat sinulle Rakastetun sanojen tuoksun ja johdattaisivat sielusi ymmärryksen Ridvániin. Koska jokaisen aikakauden uppiniskaisilta on jäänyt käsittämättä näiden arvovaltaisten ja sisällökkäiden sanojen syvällisempi merkitys ja koska he ovat kuvitelleet, että sivu 139 Jumalan profeettojen vastaus ei ole mitenkään liittynyt heidän esittämiinsä kysymyksiin, ovat he syyttäneet noita tiedon ja ymmärryksen olemuksia tietämättömyydestä ja typeryydestä.

159Toisessakin säkeessä Muhammad kohdistaa moitteensa tuon ajan ihmisiin. Hän sanoo: ”Vaikka he olivat aiemmin rukoilleet voittoa niistä, jotka eivät uskoneet, niin kuitenkaan, kun heidän tykönsä tuli Hän, josta heillä oli tieto, he eivät uskoneet Häneen. Jumalan kirous uskottomille!”114 Ajattele, miten tähänkin säkeeseen sisältyy ajatus, että Muhammadin aikana elävät ihmiset olivat samoja ihmisiä, jotka entisaikain profeettojen päivinä väittelivät ja taistelivat edistääkseen Jumalan uskoa ja opettaakseen Hänen asiaansa. Mutta miten voitaisiin Jeesuksen ja Mooseksen aikana eläneitä sukupolvia ja niitä, jotka elivät Muhammadin aikana, tosiaankaan pitää yksinä ja samoina ihmisinä? Sitä paitsi ne, jotka he olivat ennen tunteneet, olivat Mooses, Pentateukin ilmoittaja, ja Jeesus, Evankeliumin tuoja. Miksi Muhammad kuitenkin sanoi: ”Kun heidän tykönsä tuli Hän, josta heillä oli tieto”, toisin sanoen Jeesus ja Mooses, ”he eivät uskoneet Häneen”? Eikö Muhammadilla ulkonaisesti katsoen ollut eri nimi? Eikö Hän tullut eri kaupungista? Eikö Hän puhunut eri kieltä ja ilmoittanut erilaisen lain? Miten siis voidaan osoittaa todeksi tämä säe ja tehdä selväksi sen merkitys.

160sivu 140Yritä siis ymmärtää, mitä tarkoittaa ”paluu”, joka on niin selvästi itse Qur’ánissa ilmoitettu ja jonka merkitystä kukaan ei vielä ole käsittänyt. Mitä sanot? Jos sanot, että Muhammad oli entisaikain profeettojen ”paluu”, kuten tämä säe todistaa, Hänen tovereidensa on samoin oltava edesmenneiden tovereiden ”paluu”, sillä aiempien ihmisten ”paluu” osoitetaan selvästi yllä mainitun säkeen tekstissä. Ja jos tämän kiellät, olet totisesti kieltänyt Qur’ánin, Jumalan varmimman ihmisille antaman todistuksen totuuden. Pyri myös ymmärtämään käsitteet ”paluu”, ”ilmoitus” ja ”ylösnousemus”, jotka tapahtuvat jumalallisen Olemuksen ilmaisijoiden päivinä, jotta voisit omine silminesi nähdä pyhien sielujen ”paluun” pyhitettyihin ja valaistuihin ruumiisiin sekä pestä pois tietämättömyyden tomun ja puhdistaa hämärtyneen minän jumalallisen tiedon Lähteestä virtaavilla armon vesillä, jotta kenties Jumalan voiman ja jumalallisen johdatuksen valon avulla voisit erottaa ikuisen kirkkauden aamun erheen pimeästä yöstä.

108 Qur’án 57:3.

109 Qur’án 2:210.

110 Qur’án 28:5.

111 Qur’án 13:39.

112 Qur’án 3:183.

113 Qur’án 3:183.

114 Qur’án 2:89.