131-140

131Yhteenvetona aiheestamme: Tarkoituksemme näitä totuuksia selittäessämme on ollut osoittaa Hänen yliherruutensa, joka on kuningasten Kuningas. Ole oikeudenmukainen: Onko tämä yliherruus, joka yhden ainoan sanan lausumisella on ilmentänyt niin kaikkiallista vaikutusvaltaa, herrautta ja kunnioitusta herättävää majesteettiutta – onko tämä yliherruus suurempaa kuin on näiden maisten kuninkaiden maallinen valta – kuninkaiden, jotka alamaisiaan kohtaan osoittamastaan huolenpidosta ja köyhille antamastaan avusta huolimatta saavat osakseen vain ulkonaista ja katoavaa uskollisuutta, mutta eivät ihmisten sydämessä herätä kiintymystä eivätkä kunnioitusta. Eikö tuo yliherruus ole yhden ainoan sanan voimalla valloittanut, elvyttänyt ja virvoittanut koko maailman? Mitä! Voiko alhainen tomu olla Hänen vertaisensa, joka on herrain Herra? Mikä kieli tohtii ilmaista heidän välisensä eron suunnattomuuden? Ei, mikään vertailu ei yllä Hänen yliherruutensa pyhään temppeliin. Ken tätä pohdiskelisi, huomaisi varmasti, että jopa Hänen kynnyksellään palvelevalla on valta ylitse kaiken luodun! Tämä on jo nähty, ja vastaisuudessa se käy ilmiselväksi.

132sivu 118Tämä on vain yksi henkisen yliherruuden merkityksistä, jotka olemme selittänyt ihmisten kyvykkyyden ja vastaanottavaisuuden mukaisesti. Sillä Hän, tuo kaikkien olentojen Liikuttaja, tuo ylistetty Olemus, on sellaisten voimien alkulähde, joita tämä Vääryyttäkärsinyt ei voi paljastaa eikä tämä arvoton kansa käsittää. Mittaamattomasti on Hänen yliherruutensa ihmisten ylistyksen yläpuolella, loistavampi on Hän, kuin miksi he Hänet kuvaavat.

133Ja nyt pohdi tätä sydämessäsi: Jos yliherruus tarkoittaisi maista yliherruutta ja maallista valtiutta, jos se merkitsisi kaikkien maan kansojen ja sukukuntien alamaisuutta ja näennäistä uskollisuutta – mikä ylentäisi Hänen rakastettunsa ja sallisi heidän elää rauhassa sekä alentaisi ja saattaisi piinaan Hänen vihollisensa – tällainen yliherruus ei olisi totta itse Jumalastakaan, kaiken valtiuden Alkulähteestä, jonka majesteettiudesta ja voimasta kaikki todistaa. Sillä etkö näe, miten suurin osa ihmiskuntaa on Hänen vihollistensa vallassa? Eivätkö he ole kaikki kääntyneet pois Hänen mielisuosionsa polulta? Eivätkö he ole tehneet sitä, minkä Hän on kieltänyt, ja jättäneet tekemättä sen, ei vaan suorastaan kieltäytyneet tunnustamasta ja vastustaneet sitä, minkä Hän on käskenyt? Eivätkö Hänen ystävänsä ole aina olleet Hänen vihamiestensä sortovallan uhreja? Kaikki tämä on keskipäivän auringon kirkkauttakin ilmeisempää.

134Tiedä siis, oi tiedonhaluinen etsijä, että maallinen yliherruus ei ole eikä ole koskaan oleva minkään sivu 119 arvoista Jumalan ja Hänen valittujensa silmissä. Sitä paitsi, jos herrauden ja valtiuden selitetään merkitsevän maallista mahtia ja ajallista valtaa, miten mahdotonta sinun onkaan silloin selittää näitä säkeitä: ”Ja totisesti Meidän joukkomme voittavat.”92 ”Halusta he suullansa sammuttaisivat Jumalan valon, mutta Jumala on tahtonut tehdä valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat sitä kammoavat.”93 ”Hän on Hallitsija, yläpuolella kaiken.” Samaan tapaan suurin osa Qur’ánia todistaa tästä totuudesta.

135Jos näiden mielettömien ja halveksittavien sielujen joutava väite olisi tosi, heillä ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin hylätä kaikki nämä pyhät lausumat ja taivaalliset kielikuvat. Sillä ei ole maan päällä ollut loistavampaa ja Jumalaa lähempänä olevaa soturia kuin ‘Alín poika Husayn, niin verraton ja oivallinen hän oli. ”Ei ollut maailmassa ketään hänen veroistaan tahi kaltaistaan.” Varmasti olet kuitenkin kuullut, miten hänen kävi. ”Jumalan kirous sortovallan kansan päälle!”94

136Jos säe ”Ja totisesti meidän joukkomme voittavat” tulkittaisiin kirjaimellisesti, on selvää, että se ei mitenkään pitäisi paikkaansa Jumalan valittujen ja Hänen joukkojensa suhteen, sillä Husayn, jonka sankaruus loisti kirkkaana kuin aurinko, joi lopulta, lyötynäsivu 120 ja nujerrettuna, marttyyriuden maljan Karbilássa, Taffin maassa. Sama koskee pyhää säettä ”Halusta he suullansa sammuttaisivat Jumalan valon, mutta Jumala on tahtonut tehdä valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat sitä kammoavat.” Jos tämä säe tulkittaisiin kirjaimellisesti, se ei milloinkaan vastaisi totuutta. Sillä kaikkina aikoina ovat maan kansat näennäisesti tukahduttaneet Jumalan valon ja sammuttaneet Jumalan lamput. Miten siis voitaisiin selittää näiden lamppujen yliherruuden verrattomuus? Mitä voisi merkitä Jumalan tahdon voima ”tehdä valonsa täydelliseksi”? Kuten on jo todettu, oli uskottomien vihamielisyys niin suurta, että koskaan ei ainutkaan näistä jumalallisista valonlähteistä löytänyt turvapaikkaa eikä saanut maistaa levollisuuden maljasta. Niin ankaraa oli näihin olevaisuuden ydinolemuksiin kohdistettu vaino, että ihmisistä mitättöminkin kohteli heitä miten mieli. Kansa on näitä kärsimyksiä katsellut ja niitä heidän päällensä syytänyt. Kuinka sellainen kansa siis voisi kyetä ymmärtämään näitä Jumalan sanoja, näitä ikuisen kirkkauden säkeitä.

137Mutta nämä säkeet eivät tarkoita sitä, mitä he ovat kuvitelleet. Ei, vaan sanat ”herraus”, ”valta” ja ”arvovalta” viittaavat aivan toisenlaiseen asemaan ja merkitykseen. Ajattele esimerkiksi noiden Husaynin maahan vuodattamien veripisaroiden kaikkiallista voimaa. Mikä valta ja vaikutus onkaan tuon veren pyhyyden ja voiman tähden yksinpä maan tomulla ollut ihmisten ruumiiseen ja sieluun! Niin suuri valta, että se, sivu 121 joka etsi vapautusta vaivoistaan, parani tuon pyhän maan tomua koskettaessaan, ja jokainen, joka omaisuuttaan suojellakseen, täysin uskoen ja ymmärtäen, säilytti hivenen tuota pyhää maata talossaan, turvasi siten kaiken omistamansa. Nämä ovat ulkonaisia ilmentymiä tuon tomun voimasta. Ja jos kertoisimme sen kätketyistä ominaisuuksista, he varmasti sanoisivat: ”Totisesti hän on pitänyt tomua herrain Herrana ja on täysin luopunut Jumalan uskosta.”

138Palauta myös mieleesi Husaynin marttyyrikuolemaan liittyneet häpeälliset olosuhteet. Ajattele hänen yksinäisyyttään, sitä miten näennäisesti ei ollut ketään, joka olisi häntä auttanut, ei ketään, joka olisi ottanut hänen ruumiinsa ja haudannut sen. Mutta katso, miten lukuisat ovat tänä päivänä ne, jotka pyhiinvaeltajan viittaan sonnustautuen hakeutuvat maan kaikilta ääriltä hänen marttyyrikuolemansa sijalle saadakseen siellä kumartaa hänen hautapyhäkkönsä kynnyksellä! Niin suuri on Jumalan herraus ja voima! Niin suuri on Hänen valtansa ja majesteettiutensa loisto!

139Älä ajattele, että näiden asioiden tapahduttua vasta Husaynin marttyyrikuoleman jälkeen kaikki tämä kunnia ei ole häntä mitenkään hyödyttänyt. Sillä tuo pyhä sielu on kuolematon, elää Jumalan elämää ja asustaa taivaisen kirkkauden tyyssijoilla taivaallisen yhdessäolon Sadrihilla. Nämä olevaisuuden ydinolemukset ovat uhrautumisen loistavia esikuvia. He ovat antaneet ja vastakin antavat elämänsä, omaisuutensa, sielunsa, henkensä, kaikkensa Rakastettunsa polulla. Heille ei sivu 122 mikään asema, olipa se miten ylevä tahansa, voisi olla kallisarvoisempi. Sillä rakastajalla ei ole muuta toivetta kuin Rakastettunsa mielisuosio eikä muuta päämäärää kuin saada palata hänen tykönsä.

140Jos haluaisimme antaa sinulle aavistuksenkaan Husaynin marttyyrikuoleman salaisuuksista ja paljastaa sen hedelmät, nämä sivut eivät riittäisi alkuunkaan eivätkä voisi täysin niiden merkitystä tyhjentää. Toivomme, että – jos Jumala suo – armon henkäys saa puhaltaa ja jumalallinen kevätaika verhota olevaisuuden puun uuden elämän vaippaan, jotta voimme löytää jumalallisen viisauden salaisuudet ja Hänen sallimuksestaan tulla riippumattomiksi kaiken olevaisen tuntemuksesta. Tähän mennessä emme ole havainnut kuin kourallisen sieluja, täysin vailla maallista mainetta, jotka ovat päässeet tähän asemaan. Paljastakoon tulevaisuus, mitä Jumalan tuomio on määräävä ja Hänen säädöksensä pyhättö ilmoittava. Näin Me kerromme sinulle Jumalan asian ihmeistä ja täytämme korvasi taivaallisen sävelmän soinnuilla, jotta voisit kenties kohota todellisen tietämyksen asemaan ja nauttia sen hedelmistä. Tiedä siis varmasti, että nämä taivaallisen mahdin valonlähteet, vaikka heidän asumuksensa onkin tomussa, todellisuudessa asustavat kirkkauden tyyssijoilla korkeuden valtakunnissa. Vaikka he ovat vailla kaikkea maallista omaisuutta, he kuitenkin liitelevät rajattomien rikkauksien valtakunnissa. Ja vaikka he kokevat ahdinkoa vihollisen otteessa, he istuvat voiman ja taivaallisen valtiuden sivu 123 oikealla puolella. Heidän alennuksensa pimeydessä heille loistaa katoamattoman kirkkauden valo, ja heidän avuttomuudessaan heille vuodatetaan voittamattoman yliherruuden merkit.

92 Qur’án 37:173.

93 Qur’án 9:32.

94 Qur’án 11:18.