1-10

sivu 19
HERRAMME, YLEVÄN, KORKEIMMAN NIMEEN

1Yksikään ihminen ei ole pääsevä todellisen ymmärryksen valtameren rannoille paitsi irrottautumalla kaikesta, mikä on taivaassa ja maan päällä. Pyhittäkäätte sielunne, oi maailman kansat, voidaksenne kenties yletä asemaan, jonka Jumala on teille määrännyt, ja käydä sitten pyhättöön, joka Sallimuksen säädösten mukaisesti on Bayánin taivaankanteen pystytetty.

2NÄIDEN SANOJEN ydin on tämä: niiden, jotka kulkevat uskon polkua, niiden, jotka janoavat varmuuden viiniä, on puhdistettava itsensä kaikesta, mikä on maallista – korvansa turhasta puheesta, mielensä joutavista kuvitelmista, sydämensä maisista kiintymyksistä, silmänsä kaikesta katoavasta. Heidän tulee panna luottamuksensa Jumalaan ja Hänessä lujasti pysyen seurata Hänen tietänsä. Silloin he muuttuvat jumalallisen tiedon ja ymmärryksen auringon loistavien kirkkauksien arvoisiksi ja tulevat rajattoman ja näkymättömän armon vastaanottajiksi, sillä ihminen ei voi toivoa koskaan tuntevansa Kirkkainta, ei voi koskaan juoda jumalallisen tiedon ja viisauden virrasta, sivu 20 ei voi koskaan astua kuolemattomuuden asumukseen eikä nauttia jumalallisen läheisyyden ja suosion maljasta, ellei ja ennen kuin hän lakkaa pitämästä kuolevaisten ihmisten sanoja ja tekoja mittapuuna Jumalan ja Hänen profeettojensa todelliseen ymmärtämiseen ja tuntemiseen.

3Ajattele mennyttä aikaa. Miten monet, niin ylhäiset kuin alhaiset, ovatkaan kaikkina aikoina kaivaten odottaneet Jumalan ilmaisijan saapumista Hänen valittujensa pyhissä hahmoissa. Kuinka usein he ovatkaan Hänen tuloansa varronneet, kuinka monesti rukoilleet, että jumalallisen armon tuulenhenki puhaltaisi ja että luvattu Kauneus astuisi esiin kätkennän verhon takaa ja paljastettaisiin kaikelle maailmalle. Mutta aina kun armon portit aukenivat ja jumalallisen anteliaisuuden pilvet soivat sadettaan ihmiskunnalle ja Näkymättömän valo loisti jumalallisen mahdin taivaanrannalta, kaikki he kielsivät Hänet ja kääntyivät pois Hänen kasvoistansa – itse Jumalan kasvoista. Tästä totuudesta vakuuttuaksenne tutkikaatte sitä, mikä on jokaiseen pyhään kirjaan kirjoitettu.

4Pohdi hetki, ja ajattele sitä, mikä on johtanut moiseen kieltämiseen ne, jotka ovat noin vilpittömästi ja ikävöiden etsineet. Heidän hyökkäyksensä on ollut raivokkaampaa kuin kieli tai kynä voi kuvata. Ei ole ilmestynyt ainuttakaan pyhyyden ilmaisijaa, joka ei olisi joutunut häntä ympäröivien ihmisten kieltämisen, torjunnan ja kiivaan vastustuksen kohteeksi. Niinpä on ilmoitettu: ”Voi ihmisten viheliäisyyttä! Ei tule heidän sivu 21 luokseen ainuttakaan sanansaattajaa ilman, että he häntä pilkkaavat.”1 Edelleen Hän sanoo: ”Jokainen kansa on juonitellut salakavalasti sanansaattajaansa vastaan Hänet vangitakseen ja on kiistellyt joutavin sanoin tehdäkseen tyhjäksi totuuden.”2

5Lukemattomat ja ihmisen tavanomaisen käsityskyvyn yläpuolella ovat myös sanat, jotka ovat virranneet voiman lähteestä ja laskeutuneet kirkkauden taivaasta. Niille, jotka omaavat todellista ymmärrystä ja sisäistä näkemystä, on Húdin súrih varmasti riittävä. Pohdi hetki sydämessäsi noita pyhiä sanoja ja täysin irrottautuneena pyri käsittämään niiden merkitys. Tutki profeettojen verratonta käyttäytymistä ja palauta mieleesi epäyksen ja valheellisuuden lasten herjaukset ja kieltämiset, saattaaksesi kenties ihmissydämen linnun kohoamaan piittaamattomuuden ja epäilyksen tyyssijoilta uskon ja varmuuden pesään ja runsain mitoin juomaan ikiaikaisen viisauden puhtaista vesistä ja nauttimaan jumalallisen tiedon puun hedelmistä. Tällaisen osan saavat sydämeltänsä puhtaat siitä leivästä, joka on laskeutunut ikuisuuden ja pyhyyden valtakunnista.

6Jos perehtyisit Jumalan profeettojen päälle syydettyihin nöyryytyksiin ja ymmärtäisit todelliset syyt vastalauseisiin, joita heidän sortajansa ovat esittäneet, sinä varmasti tajuaisit näiden profeettojen aseman sivu 22 merkityksen. Ja edelleen, mitä tarkemmin tutkit niiden epäyksiä, jotka ovat vastustaneet jumalallisten ominaisuuksien ilmaisijoita, sitä lujempi on uskosi Jumalan asiaan oleva. Niinpä tässä muistiossa mainitaan lyhyesti Jumalan profeettoja koskevat moninaiset kertomukset, jotta ne osoittaisivat, miten voiman ja kirkkauden ilmaisijat ovat halki aikakausien ja vuosisatojen joutuneet niin alhaisten julmuuksien uhriksi, ettei yksikään kynä rohkene niitä kuvata. Kenties tämä vapauttaa joitakin tämän aikakauden jumaluusoppineiden ja ymmärtämättömien äänekkäitten vaatimusten ja vastalauseiden nostattamasta hämmennyksestä ja lujittaa heidän luottamustaan ja varmuuttaan.

7Profeettojen joukossa oli Nooa. Yhdeksänsadan viidenkymmenen vuoden ajan Hän hartaasti vetosi kansaansa ja kutsui heitä turvallisuuden ja rauhan satamaan. Mutta kukaan ei Hänen kutsuansa noudattanut. Joka päivä he tuottivat tälle siunatulle henkilölle niin suurta tuskaa ja kärsimystä, että kukaan ei uskonut Hänen voivan sitä kestää. Kuinka monesti he Hänet kielsivätkään, kuinka ilkeämielisesti vihjailivat Häneen kohdistuvista epäluuloistaan! Niinpä onkin ilmoitettu: ”Ja joka kerran kun joukko Hänen kansaansa kulki Hänen ohitseen, he pilkkasivat Häntä. Hän sanoi heille: ’Vaikka te nyt pilkkaatte Meitä, Me tulemme myöhemmin pilkkaamaan teitä, niin kuin te nyt Meitä pilkkaatte. Lopussa te sen tiedätte.’”3 sivu 23 Pitkään tämän jälkeen Hän monet kerrat lupasi kumppaneillensa voiton ja ilmoitti sen ajankohdan. Mutta kun hetki koitti, jumalallinen lupaus ei täyttynytkään. Tämä sai jotkut Hänen seuraajiensa vähäisestä joukosta kääntymään pois Hänestä, kuten tunnetuimpien kirjojen muistiinmerkinnät todistavat. Näitä sinä olet varmaankin tutkinut; ellet ole, niin epäilemättä vielä tutkit. Kuten kirjoissa ja perimätiedossa kerrotaan, Hänen luonaan oli lopulta vain neljäkymmentä tai seitsemänkymmentäkaksi Hänen seuraajaansa. Vihdoin Hän olemuksensa syvyydestä huusi suureen ääneen: ”Herra! Älä jätä maan päälle ainuttakaan asujaa epäuskoisten joukosta!”4

8Ja nyt ajattele ja pohdi tämän kansan uppiniskaisuutta. Mikä olisi voinut johtaa heidät moiseen epäykseen ja torjuntaan? Mikä olisi voinut aiheuttaa sen, että he kieltäytyivät riisumasta epäyksen vaatetta ja sonnustautumasta hyväksynnän viittaan? Entä mikä olisi voinut olla syynä siihen, että jumalallinen lupaus jäi täyttymättä saaden näin etsijät hylkäämään sen, minkä he olivat hyväksyneet? Mietiskele syvällisesti, jotta näkymättömien asioiden salaisuus sinulle paljastuisi ja voisit hengittää henkisen ja katoamattoman tuoksun suloisuutta sekä myöntää todeksi sen, että ammoisista ajoista aina ikuisuuteen on Kaikkivaltias koetellut ja on vastakin koetteleva palvelijoitansa, jotta valo voitaisiin erottaa pimeydestä, totuus valheesta, sivu 24 oikea väärästä, johdatus erheestä, onnellisuus kurjuudesta ja ruusut okaista. Niin kuin Hän on ilmoittanut: ”Luulevatko ihmiset, että he sanoessaan ’Me uskomme’ saavat jäädä rauhaan ja koettelematta?”5

9Ja Nooan jälkeen kohosi Húdin kasvojen valo luomakunnan taivaanrannalle. Lähes seitsemänsataa vuotta, niin kerrotaan, Hän kehotti kansaa kääntämään kasvonsa jumalallisen läsnäolon Ridvániin ja vetäytymään lähemmäksi sitä. Mitä koettelemusten kuuroja Hänen päälleen lankesikaan, kunnes Hänen hartaat kehotuksensa lopulta synnyttivät kasvavaa kapinallisuutta ja Hänen hellittämättömät ponnistelunsa johtivat Hänen kansansa itsepintaiseen sokeuteen. ”Ja epäuskoisille heidän epäuskonsa vain lisää heidän kadotustansa.”6

10Hänen jälkeensä Ikuisen, Näkymättömän Ridvánista ilmestyi pyhä henkilö Sálih, joka jälleen kutsui ihmisiä iankaikkisen elämän virralle. Yli sadan vuoden ajan Hän kehotti heitä pitäytymään lujasti Jumalan käskyihin ja karttamaan kaikkea sitä, mikä on kielletty. Hänen kehotuksensa eivät kuitenkaan kantaneet hedelmää eivätkä Hänen vetoomuksensa tuottaneet tulosta. Useita kertoja Hän vetäytyi syrjään ja eli erakkona. Näin tapahtui, vaikka tuo Ikuinen Kauneus kutsui kansaa itse Jumalan kaupunkiin. Kuten on ilmoitettu: ”Ja Thamúdin heimolle Me lähetimme heidän sivu 25 veljensä Sálihin. ’Oi kansani’, Hän sanoi, ’palvokaa Jumalaa, ei ole muuta jumalaa kuin Hän...’ He vastasivat: ’Oi Sálih, tähän saakka me olemme kiinnittäneet toivomme sinuun; kiellätkö meitä palvomasta sitä, mitä isämme palvoivat? Totisesti me pidämme epäilyttävänä sitä, mihin sinä meitä kehotat.’”7 Kaikki tämä osoittautui turhaksi, kunnes lopulta kuului valtaisa tuskanhuuto ja kaikki suistuivat täydelliseen perikatoon.

1 Qu’rán 36:30.

2 Qu’rán 40:50.

3 Qu’rán 11:38.

4 Qu’rán 71:26.

5 Qu’rán 29:2.

6 Qu’rán 35:39.

7 Qu’rán 11:61, 62.