Bahá’u’lláh 1817–1892

Jumalan ilmaisija

Lähdetiedostona käytetty: Bahá’u’lláh 1817–1892, 4. painos 2017

Sisällys

Jumalan ilmaisija

Yhteistä kaikille, jotka lukeutuvat johonkin maailman uskonnollisista järjestelmistä, on vakaumus, että jumalallisen ilmoituksen kautta sielu pääsee yhteyteen Jumalan valtakunnan kanssa ja että juuri tämä suhde antaa todellisen merkityksen elämälle. Jotkut tärkeimmistä katkelmista Bahá’u’lláhin kirjoituksissa käsittelevätkin laajasti kysymystä, millainen on tuon ilmoituksen kanavina toimivien Jumalan sanansaattajien eli ”ilmaisijoiden” luonto ja rooli. Näissä katkelmissa toistuu fyysisen auringon kielikuva. Vaikka auringolla on tiettyjä samankaltaisia ominaisuuksia aurinkokuntamme muiden taivaankappaleiden kanssa, se poikkeaa niistä siten, että se on itsessään niiden valon lähde. Planeetat ja kuut heijastavat valoa, kun taas aurinko tuottaa sitä luontonsa erottamattomana ominaisuutena. Järjestelmä pyörii tämän sivu 26keskipisteen ympärillä, ja kuhunkin osakokonaisuuteen vaikuttaa paitsi sen oma erityisrakenne myös sen suhde järjestelmän valonlähteeseen.42

Vastaavasti Bahá’u’lláhin mukaan Jumalan ilmaisijan inhimillinen persoonallisuus, joka on periaatteessa samanlainen kuin muillakin ihmisillä, poikkeaa muista siinä, että se soveltuu toimimaan Jumalan ilmoituksen kanavana tai välineenä. Näennäisen ristiriitaiset viittaukset tähän kaksinaiseen asemaan, esimerkiksi Kristuksen tapauksessa,43 ovat olleet yksi monista uskonnollisen sekaannuksen ja hajaannuksen syistä kautta koko historian. Bahá’u’lláh toteaakin:

Mitä ikinä on taivaissa ja mitä ikinä on maan päällä, on suoranainen todistus Jumalan nimien ja ominaisuuksien ilmaisemisesta – –. Mitä ylimmässä mitassa on tämä totta ihmisestä, joka luoduista ainoana on – – valittu sellaisen aseman kunniaan. Sillä hänessä ovat piilevästi ilmaistuina kaikki Jumalan nimet ja ominaisuudet niin korkea asteisina, ettei sitä ainutkaan toinen luotu olento ole ylittänyt eikä voittanut. – – Ja kaikista ihmisistä kyvykkäimpiä, täydellisimpiä ja oivallisimpia ovat totuuden auringon ilmaisijat. Ei, vaan kaikki muut näitä ilmaisijoita lukuunottamatta elävät heidän tahtonsa toiminnasta ja liikkuvat ja ovat olemassa heidän armonsa vuodatuksesta.44

Kautta historian uskovien vakaumus, että nimenomaan heidän oman uskontonsa perustajalla on ainutlaatuinen asema, on aiheuttanut kiihkeää Jumalan ilmaisijan perusolemuksen pohdiskelua ja erittelyä. Tällaista spekulointia ovat kuitenkin suuresti rasittaneet vaikeudet tulkita ja selittää kuvaannollisia viittauksia aiemmissa pyhissä kirjoissa. Siksi pyrkimys kiteyttää nuo päätelmät uskonnollisiksi opinkappaleiksi on ollut pikemminkin hajauttava kuin yhdistävä voima historiassa. Niinpä teologisiin pohdiskeluihin omistetuista valtavista voimavaroista huolimatta sivu 27– tai ehkäpä juuri siksi – nykyisin on syviä erimielisyyksiä niin Muḥammadin, Kristuksen kuin Buddhankin todellisesta asemasta vastaavasti muslimien, kristittyjen ja buddhalaisten keskuudessa. On ilmiselvää, että näiden ja muiden eroavuuksien luomat ristiriidat ovat kunkin uskontokunnan sisällä osoittautuneet vähintään yhtä jakaviksi kuin tunnustukselliset erot eri uskontokuntien välillä.

Uskontojen ykseyttä koskevien Bahá’u’lláhin opetusten ymmärtämiseksi erityisen tärkeitä ovat Hänen lausuntonsa perättäisten Jumalan ilmaisijoiden asemasta ja heidän aikaansaannostensa merkityksestä ihmiskunnan henkisessä historiassa:

– – Jumalan ilmaisijoilla on jokaisella kaksinainen asema. Toinen on puhtaan käsitteellisyyden ja perimmäisen ykseyden asema. Jos siis tässä mielessä kutsut heitä kaikkia yhdellä nimellä ja sanot heidän omaavan samat ominaisuudet, et ole eksynyt totuudesta. – –

Toinen asema on erilaisuuden asema, joka on yhteydessä luomakunnan maailmaan ja sen rajoituksiin. Tässä suhteessa jokaisella Jumalan ilmaisijalla on oma selvästi erottuva yksilöllisyytensä, tarkoin määritelty tehtävänsä, ennalta määrätty ilmoituksensa ja erityisesti asetetut rajoituksensa. Kukin heistä tunnetaan eri nimellä, kullakin on ominaispiirteensä, kukin täyttää tietyn tehtävän – –.

Toisen asemansa – – valossa tarkasteltuina he ilmentävät ehdotonta alamaisuutta, äärimmäistä puutteenalaisuutta ja täydellistä itsettömyyttä. Aivan niin kuin Hän sanoo: ”Minä olen vain Jumalan palvelija. Olen vain ihminen, teidän kaltaisenne.” – –

Jos joku noista Jumalan kaikenkattavista ilmaisijoista julistaisi ”Minä olen Jumala”, hän totisesti puhuisi totuuden, eikä siitä ole vähintäkään epäilystä. Sillä – – heidän ilmoituksensa, nimiensä ja ominaisuuksiensa kautta Jumalan ilmoitus, Hänen nimensä ja ominaisuutensa ovat sivu 28maailmalle paljastuneet. – – Ja jos joku heistä lausuisi julki julistuksen ”Minä olen Jumalan sanansaattaja”, niin hänkin sanoisi totuuden, epäämättömän totuuden. Tässä valossa tarkasteltuina he ovat kaikki vain tuon täydellisen Kuninkaan, tuon muuttumattoman Olemuksen, sanansaattajia. – – Ja jos he sanoisivat ”Me olemme Jumalan palvelijoita”, olisi tämäkin ilmeinen ja vääjäämätön totuus. Sillä heidät on ilmaistu äärimmäisen alamaisuuden asemassa, jonka alamaisuuden vertaista ainoankaan ihmisen ei ole mahdollista saavuttaa. – – 45

Olkoonpa heidän ilmaisunsa siis mikä tahansa, koskekoon se sitten jumaluuden, herrauden, profeettiuden, sanansaattajuuden, suojelijuuden, apostoliuden tahi alamaisuuden maailmoita, kaikki on totta ja kaiken epäilyn ulkopuolella. Senpä tähden näitä lausuntoja – – tulee tarkoin punnita, jotta Näkymättömän ilmaisijoiden ja pyhyyden päivänkoittojen toisistaan poikkeavat lausunnot eivät enää saattaisi sieluja kuohuksiin eivätkä mieliä hämmennyksiin.46