Bahá’u’lláh 1817–1892

Julistus Riḍvánin puutarhassa

Lähdetiedostona käytetty: Bahá’u’lláh 1817–1892, 4. painos 2017

Sisällys

Julistus Riḍvánin puutarhassa

Vuoden 1863 alkupuolella Bahá’u’lláh päätti, että oli aika alkaa perehdyttää joitakin Hänen lähipiiristään Síyáh-Chálin pimeydessä Hänelle uskottuun ilmoitustehtävään. Samoihin aikoihin tämän päätöksen kanssa alkoi uusi vaihe siinä vastustuksessa, jota olivat leppymättä harjoittaneet niin shiialaiset jumaluusoppineet kuin Persian hallintovirkamiehetkin. Peläten, että Irakissa vierailevien arvovaltaisten persialaisten lisääntyvä kunnioitus Bahá’u’lláhia kohtaan virittäisi uudelleen yleisen innostuksen Persiassa, shaahin hallitus painosti ottomaanivallanpitäjiä siirtämään Hänet kauemmaksi rajasta Turkin valtakunnan sisämaahan. sivu 17Lopulta Turkin viranomaiset myöntyivätkin tässä paineessa ja kutsuivat tuon maanpakolaisen vieraakseen pääkaupunkiinsa Konstantinopoliin. Lähettämänsä viestin kohteliaista sanankäänteistä huolimatta he antoivat selvästi ymmärtää, että kutsu oli velvoittava.19

Tähän mennessä tuo pienehkö maanpakolaisten yhteisö oli jo lähes kokonaan keskittynyt Bahá’u’lláhin persoonan ympärille sekä Hänen tulkintaansa Bábin opetuksista. Yhä useammat sen jäsenistä olivat päätyneet vakaumukseen, että Hän ei puhunut ainoastaan Bábin vaan myös sen paljon suuremman asian puolesta, jonka tämä oli julistanut olevan odotettavissa. Odotukset toteutuivat huhtikuun lopulla 1863, kun Bahá’u’lláh vähän ennen lähtöään kohti Konstantinopolia kutsui koolle joitakin uskonveljiään erääseen puutarhaan, joka myöhemmin sai nimen Riḍván (”paratiisi”), ja uskoi heille kutsumuksensa perusteet. Vaikka Hän ei katsonut ajankohdan sopivan avoimeen julistautumiseen, seuraavien neljän vuoden aikana Hänen kuulijansa vähitellen kertoivat lähiystäville uutisen, että Bábin lupaukset olivat täyttyneet ja että ”Jumalan päivä” oli koittanut.

Arvovaltaisimman ja kauden kirjalliset lähteet perinpohjin tuntevan bahá’í-asiantuntijan mukaan täsmälliset olosuhteet tuona hetkenä, jolloin paikalla oli vain pieni joukko ihmisiä, ovat ”peittyneet hämärään, jota tulevien historioitsijoiden on vaikea läpäistä”.20 Riḍvánin julistuksen luonnetta voidaan arvioida niistä katkelmista, joissa Bahá’u’lláh sittemmin ilmoitustehtäväänsä monissa kirjoituksissaan viittasi:

Kaiken luomisen perustarkoitus on tämän kaikkein ylhäisimmän, tämän kaikkein pyhimmän päivän ilmaiseminen, joka tunnetaan Jumalan päivänä Hänen kirjoissaan ja kirjoituksissaan – päivän, jonka kaikki profeetat ja valitut ja pyhimykset ovat toivoneet saavansa nähdä.21

sivu 18Tämä on se päivä, jona ihmiskunta voi nähdä Luvatun kasvot ja kuulla Hänen äänensä. Jumalan kutsu on kajahtanut ja Hänen kasvojensa valo koittanut ihmisten ylle. Jokaisen ihmisen tulee sydämensä taulusta puhdistaa joka ainoan turhan sanan jälki ja avoimin ja ennakkoluulottomin mielin tutkia Hänen ilmoituksensa merkkejä, Hänen tehtävänsä todisteita ja Hänen kirkkautensa tunnuksia.22

Kuten Bahá’u’lláh on toistuvasti korostanut Bábin sanomaa selittäessään, Jumalan perustarkoitus Hänen ilmaistessaan tahtonsa on virittää muutos ihmiskunnan olemuksessa ja kehittää kutsuun vastanneissa ne moraaliset ja henkiset ominaisuudet, jotka ovat piilevinä ihmisluonnossa:

Kaunistakaa kielenne, oi ihmiset, totuudellisuudella ja somistakaa sielunne rehellisyyden koristein. Varokaa, oi ihmiset, kohtelemasta ketään petollisesti. Olkaa Jumalan uskottuja Hänen luotujensa joukossa ja Hänen anteliaisuutensa tunnuksia Hänen kansansa keskuudessa. – –23

Valaiskaa ja pyhittäkää sydämenne; älkää antako vihan orjantappuroiden tai kaunan ohdakkeiden sitä häväistä. Te elätte yhdessä maailmassa ja olette luodut yhden tahdon toiminnasta. Siunattu on se, joka seurustelee kaikkien ihmisten kanssa äärimmäisen ystävällisyyden ja rakkauden hengessä.24

Menneinä aikoina uskonnon edistämispyrkimyksiä luonnehtinut hyökkäävä käännyttäminen on julistettu arvottomaksi Jumalan päivänä. Jokaisella, joka on tunnistanut jumalallisen ilmoituksen, on velvollisuus jakaa se niiden kanssa, joita pitää etsijöinä, mutta jättää sitten vastaaminen kokonaan kuulijoilleen:

sivu 19Osoittakaa toinen toistanne kohtaan pitkämielisyyttä, hyvänsuopaisuutta ja rakkautta. Jos joku joukostanne ei kykenisi tiettyä totuutta tajuamaan, tai hän pyrkisi sen käsittämään, osoittakaa hänen kanssaan keskustellessanne äärimmäisen ystävällisyyden ja hyväntahtoisuuden henkeä. – –25

Ihmisen ainoa velvollisuus tänä päivänä on ottaa vastaan se osuus armon virrasta, jonka Jumala hänelle vuodattaa. Älköön siis kukaan ajatelko astian suuruutta tai pienuutta. – –26

Persian veristen tapahtumien taustaa vasten Bahá’u’lláh ei ainoastaan kertonut kannattajilleen, että ”jos teidät surmataan, on se teille parempi kuin että itse surmaisitte”, vaan myös kehotti heitä olemaan esimerkillisen kuuliaisia valtiovallalle: ”Joka maassa, jossa kenkään tästä kansasta asustaa, on kunkin käyttäydyttävä tuon maan hallintoa kohtaan uskollisesti, rehellisesti ja totuudellisesti.”27

Olosuhteet Bahá’u’lláhin lähtiessä Bagdadista havainnollistivat dramaattisesti näiden periaatteiden voimaa. Vain muutamassa vuodessa joukosta ulkolaisia maanpakolaisia, joiden saapuminen alueelle oli herättänyt epäilyä ja torjuntaa heidän naapureissaan, oli tullut eräs kaupungin arvostetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista ryhmittymistä. He hankkivat elantonsa kukoistavista liikeyrityksistään. Ryhmänä heitä ihailtiin heidän anteliaisuutensa, rehtiytensä ja käytöksensä vuoksi. Läpinäkyvät syytökset uskonnollisesta fanaattisuudesta ja väkivaltaisuudesta, joita Persian konsulivirkamiehet ja shiialaiset jumaluusoppineet uutterasti levittelivät, olivat lakanneet vaikuttamasta yleiseen mielipiteeseen. Bahá’u’lláhista oli tullut erittäin suosittu ja arvostettu hahmo, kun Hän 3. toukokuuta 1863 ratsain jätti taakseen Bagdadin perheensä sekä niiden ystäviensä ja palvelijoidensa kanssa, jotka oli valittu mukaan Konstantinopoliin. Lähtöä välittömästi edeltäneinä sivu 20päivinä merkkihenkilöiden virta, joukossa itse maakunnan kuvernööri, vieraili pitkienkin matkojen takaa esittääkseen Hänelle jäähyväisensä siinä puutarhassa, mihin Hän oli väliaikaisesti pystyttänyt asumuksensa. Lähdön silminnäkijät ovat liikuttavin sanoin kuvailleet Häntä tervehtineiden ylistystä, monien katselijoiden kyyneliä ja turkkilaisvirkailijoiden kunnianosoituksia kutsuvieraalleen.28