‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Viides periaate: Ennakkoluulojen poistaminen

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Viides periaate: Ennakkoluulojen poistaminen

sivu 165

Avenue de Camoens 4, Pariisi

Marraskuun 13. päivänä 1911

Kaikki ennakkoluulot, ovatpa ne sitten uskonnollisia, rodullisia, poliittisia tai kansallisia, on hylättävä, sillä nämä ennakkoluulot ovat aiheuttaneet maailman sairauden. Se on vakava sairaus, joka − ellei sitä pysäytetä − pystyy aiheuttamaan koko ihmisrodun tuhon. Jokainen tuhoisa sota hirvittävine verenvuodatuksineen ja kurjuuksineen on ollut jonkin tällaisen ennakkoluulon aiheuttama.

Ne valitettavat sodat, joita nykyään käydään, aiheutuvat jonkin kansan toista kansaa kohtaan tuntemasta fanaattisesta uskonvihasta tai rotu- ja väriennakkoluuloista.

Vasta kun nämä ennakkoluulojen rakentamat esteet on raivattu pois, ihmiskunta pystyy saavuttamaan rauhan. Tästä syystä Bahá'u'lláh on sanonut: ”Nämä ennakkoluulot ovat ihmiskunnalle tuhoisat.”

Mietiskelkää ensin uskonnollista ennakkoluuloa, ajatelkaa ns. uskonnollisten ihmisten muodostamia kansakuntia. Jos he olisivat todella Jumalan palvelijoita, he tottelisivat Hänen lakiaan, joka kieltää heitä tappamasta toisiaan.

sivu 166

Jos uskontojen papit todella kunnioittaisivat rakkauden Jumalaa ja palvelisivat jumalallista valoa, he opettaisivat kansaansa noudattamaan tärkeintä käskyä: osoittamaan rakkautta ja hyväntahtoisuutta kaikille ihmisille. Mutta huomaammekin päinvastaista, sillä usein juuri papit rohkaisevat kansoja taistelemaan. Uskonnollinen viha on aina kaikkein julminta.

Kaikki uskonnot opettavat, että meidän pitäisi rakastaa toinen toistamme, että meidän pitäisi löytää omat puutteellisuutemme ennen kuin rohkenemme tuomita toisten vikoja ja ettemme saa pitää itseämme lähimmäistämme parempana. Meidän on varottava ylentämästä itseämme, ettei meitä alennettaisi.

Keitä me olemme tuomitsemaan? Kuinka me tiedämme, kuka Jumalan silmissä on ihmisistä rehellisin? Jumalan ajatukset eivät ole samanlaiset kuin meidän ajatuksemme. Kuinka monet, jotka ystäviensä mielestä ovat olleet pyhimysten kaltaisia, ovatkaan joutuneet mitä suurimpaan alennustilaan. Ajatelkaa Juudas Iskariotia. Hän aloitti hyvin, mutta muistakaa hänen loppuaan. Toisaalta apostoli Paavali oli varhaisina elinvuosinaan Kristuksen vihollinen, mutta myöhemmin hänestä tuli Kristuksen uskollinen palvelija. Kuinka siis voimme kuvitella niin paljon itsestämme ja halveksia muita?

Olkaamme siis nöyriä, vapaita ennakkoluuloista, pitäen toisten parasta omaa etuamme tärkeämpänä. Älkäämme koskaan sanoko: ”Minä olen uskovainen, mutta hän on luopunut uskosta”. ”Minä olen lähellä Jumalaa, mutta hänet Jumala on hylännyt”. Koskaan emme voi tietää, mikä on oleva lopullinen tuomio. Auttakaamme siis kaikkia, jotka ovat avun tarpeessa.

Opettakaamme tietämätöntä ja pitäkäämme huolta sivu 167 pienestä lapsesta, kunnes hän saavuttaa kypsyyden. Kun huomaamme jonkun vaipuneen syvälle kurjuuteen tai syntiin, meidän on oltava hänelle ystävällisiä, tartuttava häntä käteen, autettava häntä nousemaan ja saamaan takaisin voimansa, meidän on opastettava häntä rakkaudella ja hellyydellä, kohdeltava häntä ystävänä eikä vihollisena.

Meillä ei ole oikeutta pitää ketään lähimmäistämme pahana.

Mitä taas tulee rotuennakkoluuloon, niin se on kuvittelua, puhdasta ja yksinkertaista taikauskoa. Sillä Jumala loi meidät kaikki samasta rodusta. Aluksi ei ollut mitään eroja, sillä me olemme kaikki Aatamin jälkeläisiä. Aluksi ei myöskään ollut mitään rajoja eri maiden välillä, mikään maa-alue ei kuulunut enempää yhdelle kuin toisellekaan kansalle. Jumalan silmissä ei eri rotujen välillä ole mitään eroa. Miksi ihmisen pitäisi keksiä tällainen ennakkoluulo? Kuinka voimme kannattaa sotaa, joka on harhakuvitelman aiheuttama.

Jumala ei ole luonut ihmisiä tuhoamaan toisiaan. Kaikki rodut, heimot, lahkot ja luokat saavat yhtäläisesti osansa Taivaallisen Isänsä armolahjoista.

Ainoa ero on siinä, miten suurta uskollisuutta ja kuuliaisuutta osoitetaan Jumalan lakeja kohtaan. On toisia, jotka ovat kuin sytytettyjä soihtuja, ja toisia, jotka loistavat kuin tähdet ihmiskunnan taivaalla. Ihmisistä parhaita ovat ne, jotka rakastavat ihmiskuntaa, mihin kansakuntaan, uskontoon tai väriin he kuulunevatkin. Sillä juuri heille Jumala lausuu nämä siunatut sanat: ”Hyvin tehty, te hyvät ja uskolliset palvelijani.” Tuona päivänä Hän ei kysy: ”Oletteko sivu 168 englantilaisia, ranskalaisia vaiko ehkä persialaisia? Tuletteko idästä vai lännestä?”

Ainoa todellinen ero on tämä: on olemassa taivaallisia ihmisiä ja maallisia ihmisiä, Kaikkein Korkeimman rakkaudessa itsensä uhraavia ihmiskunnan palvelijoita, jotka tuovat sopusointua ja ykseyttä, opettavat rauhaa ja hyvää tahtoa ihmisille. Toisaalta on olemassa sellaisia itsekkäitä ihmisiä, veljiensä vihaajia, joiden sydämissä ennakkoluulo on syrjäyttänyt rakastavan ystävyyden ja joiden vaikutus synnyttää eripuraisuutta ja riitaa.

Mihin rotuun tai mihin väriin kuuluvat nämä kaksi ihmisryhmää: valkoiseen, keltaiseen vai mustaan, itään vai länteen, pohjoiseen vai etelään? Jos Jumala on tehnyt tällaisen jaon, miksi meidän pitäisi keksiä muuta? Poliittinen ennakkoluulo on yhtä vahingollinen, se on yksi suurimpia katkeran riitaisuuden aiheuttajia ihmislasten keskuudessa. On ihmisiä, jotka tuntevat mielihyvää aikaansaadessaan eripuraisuutta, jotka alituisesti yrittävät yllyttää maataan sotimaan muita kansoja vastaan. Ja minkä tähden? He aikovat hyödyttää omaa maataan kaikkien muiden vahingoksi. He lähettävät armeijoita hävittämään ja tuhoamaan jonkin maan tullakseen kuuluisiksi maailmassa, valloittamisen ilon vuoksi. Jotta voitaisiin sanoa: ”Se ja se maa on kukistanut tietyn maan ja saattanut sen vahvemman ja paremman hallituksensa ikeen alle.” Tämä voitto, jonka hintana on vuodatettu paljon verta, ei ole pysyvä. Valloittaja tulee jonakin päivänä valloitetuksi ja kukistetut voitokkaiksi. Muistakaa menneen ajan historiaa: eikö Ranska ole valloittanut Saksaa useammin kuin kerran − eikö Saksan kansa sitten voittanut Ranskan?

sivu 169

Tiedämme myös, että Ranska on valloittanut Englannin. Sitten taas Englannin kansa on voittanut Ranskan.

Nämä loistavat valloitukset ovat kovin lyhytaikaisia. Miksi niitä ja niistä koituvaa mainetta pidettäisiin niin tärkeinä, että niiden saavuttamiseksi tahdottaisiin vuodattaa kansan verta? Onko mikään voitto niiden väistämättömien onnettomuuksien arvoinen, jotka seuraavat ihmisteurastusta, sen murheen ja surun ja hävityksen arvoinen, joka tuhoaa niin monia koteja kummankin kansan keskuudessa? Sillä ei ole mahdollista, että vain toinen maa kärsisi.

Minkä tähden ihminen, Jumalan tottelematon lapsi, jonka pitäisi olla esimerkkinä henkisen lain voimasta, kääntää kasvonsa pois jumalallisista opetuksista ja suuntaa kaiken tarmonsa tuhoamiseen ja sotaan?

Toivon, että tänä valistuneena vuosisatana rakkauden jumalallinen valo vuodattaa loistettaan kaikkeen maailmaan löytäen jokaisesta ihmisestä vastaanottavaisen sydämen ymmärrystä ja että Totuuden auringon valo johdattaa valtiomiehet luopumaan kaikista ennakkoluuloisista ja taikauskoisista väitteistä sekä seuraamaan vapautunein mielin Jumalan valtioviisautta. Sillä jumalallinen valtiotaito on voimallista, ihmisen valtiotaito on heikkoa. Jumala on luonut koko maailman ja antaa jumalalliset armolahjansa koko luomakunnalle.

Emmekö me ole Jumalan palvelijoita? Lakkaammeko seuraamasta Mestarimme esimerkkiä ja noudattamasta Hänen käskyjään?

Rukoilen, että Valtakunta tulee maan päälle ja että Taivaallisen auringon kirkkaus karkottaa kaiken pimeyden.