Sisällys

Velvollisuus osoittaa ystävyyttä ja myötätuntoa vieraita ja muukalaisia kohtaan

sivu 7

Lokakuun 16. ja 17. päivänä 1911

Kun ihminen kääntää kasvonsa Jumalan puoleen, hän näkee auringonpaistetta kaikkialla. Kaikki ihmiset ovat hänen veljiään. Älkää antako sovinnaisuuden aiheuttaa sitä, että näytätte kylmiltä ja epäystävällisiltä tavatessanne muukalaisia muista maista. Älkää katselko heitä ikään kuin epäillen, että he ovat pahantekijöitä, varkaita ja moukkia. Teistä tuntuu välttämättömältä olla hyvin varovaisia, olla saattamatta itseänne alttiiksi vaaralle solmia tuttavuutta tuollaisten, ehkäpä vastenmielisten, ihmisten kanssa.

Pyydän, älkää ajatelko vain itseänne. Olkaa ystävällisiä muukalaisille, tulevatpa he Turkista, Japanista, Persiasta, Venäjältä, Kiinasta tai mistä muusta maailman maasta tahansa.

Auttakaa heitä kotiutumaan: ottakaa selville, missä he asuvat, kysykää, voitteko mitenkään auttaa heitä, yrittäkää tehdä heidän elämänsä hiukan onnellisemmaksi.

Tällä tavoin, vaikka toisinaan se mitä aluksi epäilitte, olisikin totta, tehkää kaikkenne ollaksenne sivu 8 heille ystävällisiä – tämä ystävällisyys auttaa heitä tulemaan paremmiksi.

Miksi, itse asiassa, ulkomaalaisia pitäisi kohdella muukalaisina?

Antakaa niiden, jotka tapaavat teidät, tietää -- teidän itsenne sitä heille kuuluttamatta -- että te todellakin olette bahá'íta.

Toteuttakaa Bahá'u'lláhin opetusta, opetusta ystävällisyydestä kaikkia kansakuntia kohtaan. Älkää tyytykö siihen, että osoitatte ystävällisyyttä yksistään sanoissa; tuntekaa sydämissänne palavaa rakkautta kaikkia kohtaan, jotka kulkevat polkunne poikki.

Oi te länsimaalaiset! Olkaa ystävällisiä niille, jotka idän maista tulevat asumaan keskuuteenne. Unohtakaa sovinnaisuutenne keskustellessanne heidän kanssaan, he eivät ole siihen tottuneet. Idän kansoista sovinnainen käyttäytyminen tuntuu kylmältä, epäystävälliseltä. Olkoon käytöksenne mieluumminkin myötätuntoista. Osoittakaa, että olette täynnä yleismaailmallista rakkautta. Kun tapaatte persialaisen tai jonkun muun muukalaisen, puhukaa hänelle kuin ystävälle; jos hän näyttää yksinäiseltä, yrittäkää auttaa häntä, palvelkaa häntä auliisti; jos hän on surullinen, lohduttakaa häntä; jos hän on köyhä, avustakaa häntä; jos häntä sorretaan, auttakaa häntä vapautumaan; jos hän on kurjuudessa, lohduttakaa häntä. Näin tekemällä osoitatte, ettette ainoastaan sanoissa vaan teoissa ja todellisuudessa pidätte kaikkia veljinänne.

Mitä hyödyttää olla sitä mieltä, että yleismaailmallinen ystävyys on hyvä? Mitä hyödyttää puhua ihmisrodun yhteistunnosta suurenmoisena aatteena? Ellei sivu 9 näitä ajatuksia siirretä tekojen maailmaan, ne ovat hyödyttömiä.

Vääryys maailmassa jatkaa olemassaoloaan juuri siitä syystä, että ihmiset yksinomaan puhuvat ihanteistaan eivätkä yritä niitä käytännössä toteuttaa. Jos sanojen asemesta olisi tekoja, maailman kurjuus hyvin pian muuttuisi hyvinvoinniksi.

Ihminen, joka tekee paljon hyvää, muttei puhu siitä, on tiellä täydellisyyttä kohti.

Ihminen, joka on suorittanut pienen hyvän työn, ja suurentelee sitä puhuessaan, on hyvin vähä-arvoinen.

Jos minä rakastan teitä, ei minun alinomaa tarvitse puhua rakkaudestani -- tiedätte sen sanoittakin. Jos minä taas en teitä rakasta, senkin tiedätte -- ettekä uskoisi minua, vaikka tuhansin sanoin teille vakuuttaisin rakastavani teitä.

Ihmiset vakuuttavat hyvyyttään, käyttäen monen monia hienoja sanoja, koska toivovat, että heitä pidettäisiin suurempina ja parempina kuin heidän lähimmäisiään, ja etsivät täten mainetta maailman silmissä. Ne, jotka eniten hyvää tekevät, puhuvat teoistaan vähiten.

Jumalan lapset tekevät työnsä kerskaamatta, totellen Hänen lakejaan.

Toivon, että te tulette aina karttamaan sortoa ja vainoa, että tulette lakkaamatta työskentelemään, kunnes oikeudenmukaisuus vallitsee joka maassa, että säilytätte sydämenne puhtaina ja toimitte oikeudenmukaisesti.

Tätä vaatii teiltä Jumalan läheisyyden saavuttaminen, ja tätä minä teiltä odotan.