‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Vähäinen lukumäärämme ei saa meitä masentaa

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Vähäinen lukumäärämme ei saa meitä masentaa

sivu 134

Marraskuun 25. päivänä 1911

Kun Kristus ilmestyi, Hän ilmaisi itsensä Jerusalemissa. Hän kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan, Hän kutsui heitä iankaikkiseen elämään ja kehotti heitä saavuttamaan inhimilliset täydellisyydet. Tuo säteilevä tähti loisti johdatuksen valoa ja antoi lopuksi henkensä uhriksi ihmiskunnan edestä.

Koko siunatun elämänsä ajan Hän kärsi vainoa ja vaikeuksia, mutta kaikesta tästä huolimatta ihmiskunta oli Hänen vihollisensa.

He kielsivät Hänet, pilkkasivat Häntä, pahoinpitelivät Häntä ja kirosivat Hänet. Häntä ei kohdeltu niin kuin ihmistä, mutta tästä kaikesta huolimatta Hän kuitenkin oli säälin, äärimmäisen hyvyyden ja rakkauden ruumiillistuma.

Hän rakasti koko ihmiskuntaa, mutta he kohtelivat Häntä vihollisenaan eivätkä osanneet antaa Hänelle arvoa. He eivät pitäneet Hänen sanojaan minkään arvoisina eivätkä syttyneet Hänen rakkautensa liekistä.

Myöhemmin he tajusivat, kuka Hän oli − että sivu 135 Hän oli pyhä ja jumalallinen valo ja että Hänen sanoissaan oli iankaikkinen elämä.

Hänen sydämensä oli täynnä rakkautta koko maailmaa kohtaan, Hänen hyvyytensä oli tarkoitettu jokaiselle. Ja kun he alkoivat ymmärtää tämän, he katuivat − mutta Hänet oli jo ristiinnaulittu.

Vasta monta vuotta Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen he tiesivät kuka Hän oli, mutta taivaaseenastumisensa aikana Hänellä oli vain muutamia opetuslapsia, vain verraten vähäinen joukko uskoi Hänen ohjeisiinsa ja seurasi Hänen lakejaan. Tietämättömät sanoivat: ”Kuka tämä ihminen on, hänellähän on vain muutama opetuslapsi.” Mutta ne, jotka tiesivät, sanoivat: ”Hän on aurinko, joka tulee loistamaan sekä idässä että lännessä, Hän on ilmaisija, joka antaa maailmalle elämän.”

Mitä ensimmäiset opetuslapset olivat nähneet, sen maailma käsitti vasta myöhemmin.

Älkää sen tähden tekään, jotka olette Euroopassa, masentuko, vaikka teitä onkin vain muutama ja vaikka ihmiset ajattelevat, ettei asianne ole lainkaan tärkeä. Jos kokouksiinne saapuu vain vähän väkeä, älkää lannistuko, ja jos teitä pilkataan ja vastustetaan, älkää murehtiko, sillä Kristuksen opetuslasten oli kestettävä sama. Heitä pilkattiin ja vainottiin, kirottiin ja pahoinpideltiin, mutta loppujen lopuksi he olivat voitokkaita, ja heidän vihollistensa todettiin erehtyneen.

Jos historia toistuisi ja tämä sama kohtaisi teitä, älkää murehtiko, vaan riemuitkaa ja kiittäkää Jumalaa siitä, että teidät on kutsuttu kärsimään niin kuin menneiden aikojen pyhät kärsivät. Jos he teitä vastustavat, kohdelkaa heitä lempeästi; jos he ovat eri sivu 136 mieltä, olkaa uskossanne lujia; jos he hylkäävät teidät ja pakenevat teitä, etsikää heidät ja osoittakaa heille ystävällisyyttä. Älkää vahingoittako ketään, rukoilkaa kaikkien puolesta, yrittäkää saada valonne loistamaan maailmassa ja antakaa lippunne liehua taivaan korkeudessa. Jalon elämänne viehättävä tuoksu tulee kantautumaan kaikkialle. Sydämessänne sytytetty totuuden valo on loistava kaukaisellekin taivaanrannalle.

Maailman välinpitämättömyys ja pilkka eivät mitään merkitse, sen sijaan teidän elämällänne on mitä suurin merkitys.

Kaikki, jotka etsivät totuutta taivaallisesta valtakunnasta, loistavat kuin tähdet. He ovat kuin hedelmäpuut, jotka kantavat valiohedelmiä, kuin meret, jotka ovat täynnä kallisarvoisia helmiä.

Luottakaa vain Jumalan armoon ja levittäkää jumalallista totuutta.