‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Tuska ja suru

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Tuska ja suru

sivu 124

Marraskuun 22. päivänä 1911

Tässä maailmassa me olemme kahden tunnetilan vaikutuksen alaisia: ilon ja tuskan.

Ilo antaa meille siivet. Ilon hetkinä tarmomme on suurempi, älymme terävämpi ymmärryksemme kirkkaampi. Näytämme paremmin sopeutuvan maailmaan ja löytävän hyödyllisen toimintakenttämme. Mutta surun vieraillessa luonamme meistä tulee heikkoja, voimamme pakenee luotamme, käsityskykymme on hämärä ja älymme verhoutunut. Elämän todellisuus näyttää liukuvan käsistämme, henkemme silmät eivät pysty paljastamaan pyhiä salaisuuksia ja me muutumme aivan kuolleiden kaltaisiksi.

Yksikään ihminen ei voi säästyä näiden kahden voiman vaikutukselta. Mutta kaikki olemassa oleva suru ja murhe tulee aineen maailmasta. Hengen maailma lahjoittaa vain iloa.

Jos me kärsimme, johtuu kärsimyksemme aineellisista asioista, ja kaikki koettelemukset ja vaikeudet ovat peräisin tästä harhan maailmasta.

Kauppias esimerkiksi saattaa menettää liikkeensä ja tästä seuraa mielenmasennus. Työläinen erotetaan työstään ja häntä odottaa nälkä. Maanviljelijä saa sivu 125 huonon sadon ja levottomuus valtaa hänen mielensä. Joku saattaa rakentaa talon, joka sitten palaa maan tasalle, ja hetkessä hän on koditon, perikadon partaalla ja toivoton.

Kaikkien näiden esimerkkien tehtävänä on osoittaa teille, että koettelemukset, joita joka askeleella kohtaamme, että kaikki surumme, tuskamme, häpeämme ja murheemme, syntyvät aineen maailmasta. Sitä vastoin hengen valtakunta ei koskaan aiheuta murheellisuutta. Ihminen, joka elää ajatukset aina tähän valtakuntaan suuntautuneina, tuntee loputonta iloa. Ne onnettomuudet, jotka tulevat kaiken lihan osaksi, eivät suinkaan kulje hänenkään ohitseen, mutta ne vain koskettavat hänen elämänsä pintakerrosta, syvyydessä on tyyntä ja rauhallista.

Tämän päivän ihmiskuntaa painavat raskaina vaikeudet, surut ja murheet. Kukaan ei voi niiltä välttyä. Maailma on kyynelistä kostea. Mutta Jumalalle kiitos, parantava lääke on jo ovellamme. Kääntäkäämme sydämemme pois aineen maailmasta ja eläkäämme hengen maailmassa. Yksistään se voi antaa meille vapauden! Jos vaikeudet ympäröivät meitä, meidän on vain käännyttävä Jumalan puoleen, ja Hänen suuri armonsa on auttava meitä.

Jos murhe ja vastoinkäyminen meitä kohtaavat, kääntäkäämme kasvomme Valtakunnan puoleen, ja meille vuodatetaan taivaallista lohtua.

Jos olemme sairaita ja onnettomia, anokaamme Jumalalta parantumista, ja Hän vastaa rukoukseemme.

Kun ajatuksemme ovat täynnä tämän maailman katkeruutta, kääntäkäämme silmämme kohti Jumalan sääliväisyyden suloutta, ja Hän lähettää meille sivu 126 taivaallista rauhaa. Jos taas olemme aineen maailman kahleissa, voi henkemme kohota ylös taivaisiin, ja tulemme todella vapaiksi.

Kun päiviemme loppu lähenee, ajatelkaamme ikuisia maailmoita, ja ilo täyttää meidät.

Kaikkialla te näette todisteita aineellisten asioiden riittämättömyydestä. Näette, kuinka iloa, huojennusta, rauhaa ja lohdutusta ei voida saada maailman katoavaisista asioista. Eikö siis ole mieletöntä kieltäytyä etsimästä näitä aarteita sieltä, mistä ne voidaan löytää? Henkisen valtakunnan ovet ovat kaikille avoinna, ja ulkopuolella vallitsee täydellinen pimeys.

Kiittäkää Jumalaa siitä, että teillä tänne kokoontuneilla on tämä tieto, sillä kaikissa maailman murheissa te voitte saada mitä suurimman lohdutuksen. Jos päivänne maan päällä ovat luetut, tiedätte, että iankaikkinen elämä odottaa teitä. Jos aineellinen huoli kietoo teidät synkkään pilveen, henkinen säteily valaisee polkunne. Totisesti, ne joiden mielen Kaikkein korkeimman henki kirkastaa, saavat mitä suurimman lohdutuksen.

Itse olin neljäkymmentä vuotta vankilassa. Yksikin vuosi olisi ollut mahdoton kestää, eikä kukaan tuota vankeutta kauempaa kestänytkään! Mutta, Jumalan kiitos, kaikki nuo neljäkymmentä vuotta minä olin äärimmäisen onnellinen! Joka päivä herätessäni tuntui kuin kuulisin iloisen sanoman, ja joka yö rajaton riemu täytti minut. Henkisyys oli lohtuni ja kääntyminen Jumalan puoleen suurin iloni. Ellei näin olisi ollut, luuletteko, että olisin voinut kestää nuo neljäkymmentä vuotta vankilassa?

Niin ollen henkisyys on Jumalan lahjoista suurin, sivu 127 ja 'iankaikkinen elämä' merkitsee 'kääntymistä Jumalan puoleen'. Kasvakoon jokainen teistä päivittäin henkisyydessä, vahvistukoon hyvyydessä, auttakoon jumalallinen lohdutus teitä yhä suuremmassa määrin, vapauttakoon Jumalan Pyhä Henki teidät, ja eläköön ja vaikuttakoon taivaan valtakunnan voima teidän keskuudessanne.

Tämä on harras toivomukseni, ja rukoilen Jumalaa suomaan teille tämän avun.