‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Ruumista, sielusta ja hengestä

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Ruumista, sielusta ja hengestä

Avenue de Camoens 4, Pariisi

Perjantaiaamuna, marraskuun 17. päivänä 1911

Ihmismaailmassa on kolme astetta: ruumiin, sielun ja hengen aste.

Ruumis on ihmisen fyysinen eli animaalinen aste. Ruumista tarkasteltaessa ihminen on osa eläinkuntaa. Niin ihmisen kuin eläimenkin ruumis koostuu aineosasista, jotka vetovoiman laki sitoo yhteen.

Samoin kuin eläimellä ihmiselläkin on aisteja: hän on herkkä kuuman, kylmän, nälän, janon ym. vaikutuksille. Toisin kuin eläimellä on ihmisellä järkiperäinen sielu, inhimillinen älykkyys.

Tämä ihmisen älykkyys on välittäjänä hänen ruumiinsa ja henkensä välillä.

Kun ihminen antaa hengen sielunsa välityksellä valaista ymmärrystään, sisällyttää hän itseensä koko luomakunnan. Koska ihminen on kaiken aikaisemman kehityksen huipentuma ja täten ylempänä kaikkea aikaisempaa kehitystä, hän sisällyttää itseensä koko alemman maailman. Sielun välittäjätoiminnan avulla hengen valaisemana ihmisen säteilevä äly tekee hänestä luomakunnan kruunun.

Mutta toisaalta, milloin ihminen ei avaa mieltään sivu 109 ja sydäntään hengen siunauksille vaan suuntaa sielunsa kohti aineellisuutta, kohti luontonsa ruumiillista puolta, hän putoaa korkeasta asemastaan ja hänestä tulee alemman eläinkunnan asukkaitakin alhaisempi. Tässä tapauksessa ihminen on surkeassa tilassa. Sillä ellei sielun henkisiä ominaisuuksia, jotka ovat avoinna jumalallisen hengen henkäyksille, milloinkaan käytetä, ne surkastuvat, heikkenevät ja muuttuvat lopulta kyvyttömiksi. Jos taas kehitetään yksinomaan sielun aineellisia ominaisuuksia, nämä kasvavat kauhistuttavan voimakkaiksi − ja onnettomasta, harhautuneesta ihmisestä tulee raaempi, epäoikeudenmukaisempi, alhaisempi, julmempi ja pahansuopaisempi kuin ovat alemmat eläimet. Sielun luonteen alhaisemman puolen lujittaessa kaikkia hänen pyrkimyksiään ja toiveitaan hänestä tulee yhä raaempi, kunnes hänen koko olemuksensa ei ole millään tavoin tuhoutuvien eläimien olemusta korkeammalla. Tällaiset ihmiset tekevät tahallaan pahaa, tahallaan vahingoittavat ja tuhoavat. Heiltä puuttuu kokonaan jumalallisen säälin henki sillä sielun taivaallista luonnetta on hallinnut aineellinen luonne. Jos taas sielun henkistä puolta on vahvistettu niin, että se hallitsee aineellista puolta, ihminen lähestyy jumalallista. Hänen inhimillisyytensä kirkastuu niin, että taivaallisen väkijoukon ominaisuudet ilmenevät hänessä. Hän säteilee Jumalan armoa. Hän jouduttaa ihmiskunnan henkistä kehitystä, sillä hänestä tulee heidän tietään valaiseva lamppu.

Huomaatte, kuinka sielu on välittäjänä ruumiin ja hengen välillä. Samaan tapaan tämä puu on välittäjänä siemenen ja hedelmän välillä. Kun puun sivu 110 hedelmä tulee näkyviin ja kypsyy, tiedämme että puu on täydellinen. Ellei puu kantaisi hedelmää, olisi se pelkkä hyödytön kasvannainen, jolla ei olisi mitään tarkoitusta.

Kun sielussa on hengen elämää, se tuottaa hyviä hedelmiä ja siitä tulee jumalallinen puu. Toivon, että yritätte ymmärtää tämän esimerkin. Toivon, että Jumalan sanomattoman suuri hyvyys vahvistaa teitä niin, että sielunne taivaallinen luonne, joka yhdistää sielun henkeen, aina hallitsee aineellista puolta ja vallitsee aisteja niin täydellisesti, että sielunne saavuttaa Taivaallisen valtakunnan täydellisyydet. Tulkoot kasvonne, horjumattomasti jumalalliseen valoon kohdistettuina, niin loistaviksi, että kaikki ajatuksenne, sananne ja toimintanne heijastavat sielussanne vallitsevaa henkistä säteilyä, niin että te maailmassa ihmisten keskuudessa osoitatte elämässänne täydellisyyttä.

Joidenkin ihmisten elämän täyttävät yksinomaan tämän maailman asiat. Heidän ajatuksensa pyörivät siinä määrin ulkonaisissa tavoissa ja perinteellisissä harrastuksissa, että he ovat sokeita kaikelle muulle olevaisuuden maailmalle, sokeita kaikkien asioiden henkiselle merkitykselle! He ajattelevat maallista mainetta ja aineellista edistystä ja uneksivat niistä. Aistilliset nautinnot ja miellyttävä ympäristö rajoittavat heidän näköpiiriänsä, heidän korkeimmat pyrkimyksensä keskittyvät menestykseen maallisissa asioissa ja olosuhteissa. He eivät hillitse alhaisia taipumuksiaan; he syövät, he juovat, he nukkuvat. Kuten eläimet hekään eivät ajattele mitään muuta kuin omaa ruumiillista hyvinvointiaan. On totta, että näistä tarpeista on huolehdittava. Elämä on taakka, sivu 111 jota on kannettava niin kauan kuin olemme maan päällä, mutta elämän alempiarvoisten asioiden aiheuttamien huolien ei saisi antaa yksinvaltaisesti hallita ihmisolennon kaikkia ajatuksia ja pyrkimyksiä. Sydämen pyrkimysten pitäisi suuntautua kohti loistavampaa päämäärää, henkisen toiminnan pitäisi kohota korkeammalle tasolle. Ihmisten pitäisi säilyttää sielussaan kuva taivaallisesta täydellisyydestä ja valmistaa sinne sija jumalallisen hengen loppumattomille lahjoille.

Tehkää taivaallisen sivistyksen saavuttamisesta maan päällä korkein pyrkimyksenne. Pyydän teille kaikkein korkeinta siunausta, että Taivaallisen Hengen elinvoima täyttäisi teidät niin, että saisitte olla elämän antajina maailmalle.