‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Neljäs periaate: Uskonnon ja tieteen välisen yhteyden hyväksyminen

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Neljäs periaate: Uskonnon ja tieteen välisen yhteyden hyväksyminen

Avenue de Camoens 4, Pariisi

Marraskuun 12. päivänä 1911

'Abdu'l-Bahá sanoi:

Olen puhunut teille joistakin Bahá'u'lláhin periaatteista: totuuden etsimisestä ja ihmiskunnan ykseydestä. Selitän nyt neljättä periaatetta, uskonnon ja tieteen välisen yhteyden hyväksymistä.

Ei ole minkäänlaista ristiriitaa todellisen uskonnon ja tieteen välillä. Kun uskonto vastustaa tiedettä, siitä tulee pelkkää taikauskoa; se mikä on tiedon vastaista, on tietämättömyyttä.

Kuinka ihminen voi uskoa todeksi, minkä tiede on todistanut mahdottomaksi? Jos hän uskoo vastoin järkeään, se on pikemminkin tietämätöntä taikauskoa kuin uskoa. Kaikkien uskontojen todelliset periaatteet ovat sopusoinnussa tieteen opetusten kanssa.

Ajatus Jumalan ykseydestä on johdonmukainen eikä ole vastakkainen niille päätelmille, joihin tiede on tullut.

Kaikki uskonnot opettavat, että meidän on tehtävä hyvää, että meidän on oltava jalomielisiä, vilpittömiä, sivu 160 totuudellisia, lainkuuliaisia ja uskollisia. Kaikki tämä on järkevää, ja johdonmukaisesti ajatellen ainoa tapa, jonka avulla ihmiskunta voi edistyä.

Kaikki uskonnolliset lait ovat sopusoinnussa järjen kanssa ja sopivat niille ihmisille, joita varten ne on laadittu ja sille aikakaudelle, jona ne on tarkoitettu noudatettavaksi.

Uskonnossa on kaksi pääosaa: ensiksikin henkinen ja toiseksi käytännöllinen osa.

Henkinen osa ei koskaan muutu. Kaikki Jumalan sanansaattajat ja profeetat ovat opettaneet samoja totuuksia ja antaneet saman henkisen lain. He kaikki opettavat samoja moraalilakeja. Totuus ei ole jaollinen. Aurinko on lähettänyt monia säteitä valaisemaan inhimillistä ymmärrystä, mutta valo on aina sama.

Uskonnon käytännöllinen osa käsittelee ulkonaisia muotoja ja seremonioita ja tiettyjen rikkomusten rankaisutapoja. Tämä on lain aineellinen puoli. Se ohjaa ihmisten tapoja ja käyttäytymistä.

Mooseksen aikana oli kymmenen rikosta, jotka rangaistiin kuolemalla. Kun Kristus saapui, tämä laki muuttui. Vanha periaate ”silmä silmästä, hammas hampaasta” muutettiin laiksi: ”Rakastakaa vihollisianne; tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.” Näin vanha ankara laki muuttui rakkauden, armeliaisuuden ja pitkämielisyyden laiksi.

Muinaisina aikoina varkaus rangaistiin oikean käden poishakkaamisella. Meidän aikanamme tätä lakia ei voitaisi soveltaa. Nykyään se, joka kiroaa isänsä, saa elää. Ennen muinoin hänet olisi surmattu. Siksi onkin ilmeistä, että henkisen lain pysyessä aina muuttumattomana käytännöllisten lakien sovellutuksen täytyy muuttua ajan vaatimuksia vastaavaksi. Näistä sivu 161 kahdesta puolesta uskonnon henkinen puoli on ylevämpi ja tärkeämpi. Se on kaikkina aikoina sama eikä se koskaan muutu! Se on sama eilen, tänään ja ikuisesti! ”Niin kuin alussa oli, on nytkin ja tulee aina olemaan.”

Niinpä kaikki moraalikysymykset, jotka sisältyvät jokaisen uskonnon henkiseen, muuttumattomaan lakiin, ovat johdonmukaisen oikeita. Jos uskonto olisi johdonmukaisen järjen vastaista, se lakkaisi olemasta uskonto ja olisi pelkkää perimätietoa. Uskonto ja tiede ovat ne kaksi siipeä, joiden avulla ihmisen ymmärrys voi kohota korkeuksiin, joiden avulla inhimillinen sielu voi kehittyä. Ei ole mahdollista lentää vain yhden siiven varassa. Jos ihminen yrittäisi lentää yksinomaan uskonnon siiven avulla, hän piankin putoaisi taikauskon rämeikköön. Toisaalta taas hän ei pelkällä tieteen siivellä voisi edistyä, vaan putoaisi materialismin toivottomaan suohon. Kaikki tämän ajan uskonnot ovat vajonneet taikauskoisiin menoihin, jotka ovat ristiriidassa sekä edustamansa uskonnon todellisten periaatteiden että ajan tieteellisten keksintöjen kanssa. Monet uskonnolliset johtajat ovat alkaneet ajatella uskonnon merkityksen olevan pääasiallisesti siinä, että pidetään lujasti kiinni dogmikokoelmista ja rituaalien ja seremonioiden muodosta. Niitä, joiden sieluja he väittävät parantavansa, opetetaan uskomaan samoin, ja itsepintaisesti nämä sitten takertuvat ulkonaisiin muotoihin ja sekoittavat ne sisäisen totuuden kanssa.

Nyt on niin, että nämä muodot ja rituaalit eroavat toisistaan eri kirkoissa ja erilaisten lahkojen kesken ja ovat jopa toisillensa vastakkaisia, aiheuttaen siten ristiriitaa, vihaa ja hajaannusta. Kaiken tämän sivu 162 erimielisyyden seurausta on se monien sivistyneiden ihmisten mielipide, että uskonto ja tiede ovat ristiriitaisia käsitteitä, että uskonto ei vaadi minkäänlaista ajattelukykyä ja että tiede ei missään tapauksessa saa sitä säädellä, vaan että näiden kahden on välttämättä vastustettava toisiaan. Tästä ajattelusta on se valitettava seuraus, että tiede on kulkeutunut erilleen uskonnosta ja että uskonto on muuttunut pelkäksi sokeaksi ja enemmän tai vähemmän tahdottomaksi uskonnollisten opettajien määräysten seuraamiseksi − opettajien, jotka vaativat omien suosikkidogmiensa hyväksymistä silloinkin, kun ne ovat tieteenvastaisia. Tämä on typeryyttä, sillä on aivan ilmeistä, että tiede on valoa, ja tästä syystä todellinen uskonto ei vastusta tietoa.

Meille ovat tuttuja sanonnat 'valo ja pimeys', 'uskonto ja tiede'. Mutta uskonto, joka ei kulje käsi kädessä tieteen kanssa, on itse taikauskon ja tietämättömyyden pimeydessä.

Suuri osa maailmassa vallitsevasta eripuraisuudesta ja hajaannuksesta on näiden ihmisestä lähteneiden vastakohtaisuuksien ja ristiriitojen aiheuttamaa. Jos uskonto ja tiede olisivat sopusoinnussa ja kulkisivat yhdessä, paljon siitä vihasta ja katkeruudesta, joka nyt tuo kurjuutta ihmisrodulle, olisi lopussa.

Harkitkaa, mikä erottaa ihmisen muista luoduista ja tekee hänestä aivan omaan luokkaansa kuuluvan olennon. Eikä se ole hänen kykynsä ajatella, hänen älykkyytensä? Eikö hänen pidä näitä kykyjään käyttää tutkiessaan uskontoa? Minä sanon teille: punnitkaa huolellisesti järjen ja tieteen vaa'alla kaikkea, mikä teille uskontona esitetään. Jos se läpäisee tämän kaiken, niin hyväksykää se, sillä se on totuutta. Mutta sivu 163 jos se ei ole näiden kanssa sopusoinnussa, niin hylätkää se, sillä se on tietämättömyyttä.

Katselkaa ympärillenne ja todetkaa, miten tämän päivän maailma on hukkunut taikauskoon ja ulkonaisiin muotoihin.

Jotkut palvovat oman mielikuvituksensa tuotetta: he luovat itselleen kuvitellun Jumalan ja palvovat tätä, vaikka heidän rajallisen ymmärryksensä luomus ei voi olla kaiken näkyväisen ja näkymättömän rajaton voimallinen Luoja. Toiset palvovat aurinkoa tai puita, jopa kiviä. Muinaisina aikoina oli sellaisia, jotka palvoivat merta, pilviä, yksinpä saveakin.

Nykyään ihmiset tuntevat niin palvovaa kiintymystä ulkonaisiin muotoihin ja juhlamenoihin, että he väittelevät tästä rituaalin kohdasta tai tuosta nimenomaisesta käytännöstä, kunnes joka puolella kuulee väsyttävistä kiistoista ja levottomuudesta. On yksilöitä, joilla on vähäiset älynlahjat ja joiden ajattelukyky ei ole kehittynyt, mutta uskonnon lujuutta ja voimaa ei pidä epäillä vain siksi, että näillä henkilöillä on riittämätön kyky ymmärtää.

Pieni lapsi ei voi tajuta lakeja, jotka hallitsevat luontoa, mutta tämä johtuu lapsen kypsymättömästä älystä. Kun hän on varttunut vanhemmaksi ja on saanut koulutusta, hänkin ymmärtää ikuiset totuudet. Lapsi ei käsitä, että maa kiertää auringon ympäri, mutta kun hänen älyllisyytensä on herännyt, tämä tosiasia on hänelle selvä ja helposti ymmärrettävä.

On mahdotonta, että uskonto olisi tieteen vastaista, vaikkakin joidenkin äly on liian heikko tai kypsymätön ymmärtämään totuutta.

Jumala teki uskonnon ja tieteen ikään kuin ymmärryksemme mittapuuksi. Pitäkää huolta siitä, ettette sivu 164 laiminlyö tätä suurenmoista kykyä. Punnitkaa kaikkia asioita tällä puntarilla.

Sille, jolla on ymmärtämisen kyky, uskonto on kuin avoin kirja. Mutta kuinka voisikaan olla mahdollista, että ihminen, jolta puuttuu ymmärrys ja älykkyys, tajuaisi Jumalan jumalalliset todellisuudet.

Saattakaa kaikki uskomuksenne sopusointuun tieteen kanssa. Ei voi olla mitään ristiriitaisuutta, sillä totuus on yksi. Sitten kun uskonto, vapautuneena taikauskoistaan, perinnäistavoistaan ja järjettömistä dogmeistaan, osoittaa yhdenmukaisuutensa tieteen kanssa, on maailmassa oleva suuri yhteenliittävä puhdistava voima, joka pyyhkäisee tieltään kaikki sodat, eripuraisuudet, epäsovun ja taistelut. Ja silloin on ihmiskunta yhdistyvä Jumalan rakkauden voiman kautta.