‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Neljänlaista rakkautta

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Neljänlaista rakkautta

sivu 202

97 Cadogan Gardens, Lontoo

Lauantaina, 4.1.1913

Mikä voima rakkaus onkaan! Se on ihmeellisin, suurin kaikista elävistä voimista.

Rakkaus antaa elämää elottomalle. Rakkaus sytyttää liekin kylmään sydämeen. Rakkaus tuo toivoa toivottomalle ja ilahduttaa murheellisten sydäntä.

Olemassaolon maailmassa ei todellakaan ole mitään rakkautta suurempaa voimaa. Kun ihmisen sydän on rakkauden liekin sytyttämä, hän on valmis uhraamaan kaiken -- jopa elämänsä. Evankeliumissa sanotaan, että Jumala on rakkaus.

On neljänlaista rakkautta. Ensimmäinen on rakkaus, joka virtaa Jumalalta ihmiselle: se koostuu ehtymättömistä suopeudenosoituksista, jumalallisesta loistosta ja taivaallisesta valaistuksesta. Tämän rakkauden kautta ihminen saa aineellisen olemassaolonsa, kunnes Pyhän Hengen hengähdyksen -- tämän saman rakkauden -- kautta hän vastaanottaa ikuisen elämän ja hänestä tulee elävän Jumalan kuva. Tämän rakkaus on luomakunnan maailman kaiken rakkauden lähde.

Toinen on rakkaus, joka virtaa ihmiseltä Jumalalle. Tämä on uskoa, kääntymistä Jumalan puoleen, elävöitymistä, edistystä, astumista Jumalan valtakuntaan, Jumalan armonosoitusten vastaanottamista, sivu 203 valaistumista valtakunnan valoilla. Tämä rakkaus on kaiken hyväntekeväisyyden lähde, tämä rakkaus saa ihmisten sydämen heijastamaan todellisuuden auringon säteitä.

Kolmas rakkaus on Jumalan rakkaus Jumalan minuutta eli ydinolemusta kohtaan. Tämä on hänen kauneutensa kirkastus, hänen itsensä heijastuma hänen luomakuntansa kuvastimessa. Tämä on rakkauden todellisuutta, ikiaikaista rakkautta, ikuista rakkautta. Tämän rakkauden yhden säteen kautta kaikki muu rakkaus on olemassa.

Neljäs rakkaus on ihmisen rakkaus ihmistä kohtaan. Uskovien sydänten kesken vallitseva rakkaus on henkien ykseyden ihanteen innoittamaa. Tämä rakkaus saavutetaan Jumalan tuntemisella siten, että ihmiset näkevät jumalallisen rakkauden heijastuvan sydämessä. Jokainen näkee Jumalan kauneuden heijastuvan toisen sielussa, ja löytäen tämän samanlaisuuden piirteen he kiintyvät toisiinsa rakkaudessa. Tämä rakkaus on tekevä kaikista ihmisistä yhden taivaan tähtiä ja yhden puun hedelmiä. Tämä rakkaus on saava aikaan todellisen sopusoinnun toteutumisen, tosi ykseyden perustan.

Mutta rakkaus, joka joskus vallitsee ystävien välillä ei ole (todellista) rakkautta, koska se on muuttumisen alaista, se on vain ihastumista. Kun tuuli puhaltaa, hennot puut antavat myöten. Jos tuulee idästä, puu taipuu länteen, ja jos tuuli kääntyy länteen, puu taipuu itään. Tällainen rakkaus saa alkunsa elämän satunnaisissa olosuhteissa. Tämä ei ole rakkautta, se on ainoastaan tuttavuutta; se on muuttumiselle altista.

Tänään näette kaksi sielua ilmeisen läheisessä ystävyydessä; huomenna kaikki tämä voi muuttua. Eilen he olivat valmiita kuolemaan toistensa puolesta, tänään he välttävät toistensa seuraa. Tämä ei ole rakkautta, se on sydänten myöntymistä elämän satunnaisuuksiin. Kun se, mikä on aiheuttanut tämän ”rakkauden”, katoaa, myös rakkaus katoaa, tämä ei ole todellisuudessa rakkautta.

sivu 204

Rakkautta on vain näitä neljää lajia, jotka olen selittänyt:

  • a) Jumalan rakkaus Jumalan ydinolemusta kohtaan. Kristus on sanonut, että Jumala on rakkaus.
  • b) Jumalan rakkaus lapsiaan - palvelijoitaan kohtaan.
  • c) Ihmisen rakkaus Jumalaa kohtaan ja
  • d) ihmisen rakkaus ihmistä kohtaan. Nämä neljä rakkauden lajia saavat alkunsa Jumalasta. Nämä ovat todellisuuden auringon säteitä, nämä ovat Pyhän Hengen hengähdyksiä, nämä ovat todellisuuden merkkejä.