‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Kuudes periaate: Olemassaolon mahdollisuudet

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Kuudes periaate: Olemassaolon mahdollisuudet

sivu 170

Avenue de Camoens 4, Pariisi

Yksi Bahá'u'lláhin opetusten tärkeimpiä periaatteita on, että jokaisella ihmisolennolla on oikeus saada jokapäiväinen leipänsä olemassaoloaan varten, ts. toimeentulomahdollisuudet on tehtävä yhtäläisiksi.

Kansan olot on järjestettävä siten, että köyhyys häviää ja että jokainen saa, niin pitkälle kuin mahdollista, arvonsa ja asemansa mukaisesti nauttia mukavuudesta ja hyvinvoinnista.

Näemme toisaalla keskuudessamme ihmisiä, joilla on aivan ylenmäärin rikkauksia, toisaalla taas niitä onnettomia, jotka ovat puilla paljailla joutuen näkemään nälkää. Näemme sellaisia, jotka omistavat useita komeita palatseja, ja sellaisia, joilla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaa. Toisten me näemme nauttivan lukuisia kalliita ja herkullisia ruokalajeja, toiset taas tuskin pystyvät löytämään riittävästi murenia henkensä pitimiksi. Toisten pukeutuessa samettiin, turkiksiin ja hienoon palttinaan toisilla on riittämättömät, huonot ja ohuet vaatteet suojana kylmää vastaan.

sivu 171

Tällainen asiaintila on väärä ja se täytyy korjata. Mutta tämä korjaaminen on suoritettava harkiten. Sitä ei voida tehdä toteuttamalla ehdoton tasa-arvoisuus ihmisten kesken.

Tasa-arvoisuus on harhakuva. Sitä on täysin mahdoton toteuttaa. Vaikka tasa-arvoisuus voitaisiinkin saavuttaa, se ei voisi jatkua. Ja jos sen olemassaolo olisi mahdollista, maailman koko järjestys tuhoutuisi. Järjestyksen lain täytyy aina vallita ihmisten maailmassa. Taivas on niin säätänyt luodessaan ihmisen.

Toiset ovat täynnä älyllisyyttä, toisilla sitä on tavallinen määrä ja toiset taas ovat vailla ymmärrystä. Näiden kolmen ihmisluokan välillä vallitsee järjestys mutta ei tasa-arvoisuus. Kuinka voisikaan olla mahdollista, että viisaus ja typeryys olisivat samanarvoiset? Ihmiskunta, aivan kuten suuri armeija, tarvitsee kenraalin, kapteeneja, eriarvoisia aliupseereita ja sotilaita, joilla kullakin on omat määrätyt velvollisuutensa. Arvoasteet ovat ehdottoman välttämättömät hyvän järjestyksen säilyttämiseksi. Armeijaa ei voisi muodostaa yksinomaan kenraaleista tai pelkästään kapteeneista tai vain sotilaista ilman johtoasemassa olevaa henkilöä. Tällaisesta järjestelystä olisi varmasti seurauksena kurittomuus, ja tapainturmelus valtaisi koko armeijan.

Kuningas Lykurgos, filosofi, laati suuren suunnitelman, jotta Spartan alamaisista tulisi tasa-arvoisia. Tämä kokeilu aloitettiin itsekieltäymyksellä ja viisaudella. Sitten kuningas kutsutti luokseen kuningaskuntansa asukkaat ja sai heidät juhlallisesti vannomaan, että he säilyttäisivät saman hallintojärjestelmän, mikäli hän lähtisi maasta, ja ettei mikään saisi heitä muuttamaan sitä ennen hänen paluutaan. Vaadittuaan sivu 172 tämän valan Lykurgos jätti Spartan kuningaskunnan eikä koskaan palannut. Lykurgos luopui asemastaan jättäen korkean virkansa, koska hän uskoi antavansa maalleen pysyvän onnen tasoittaessaan kuningaskunnassaan omaisuuden ja elinmahdollisuudet. Kuninkaan uhrautuvaisuus oli turhaa. Suuri kokeilu epäonnistui. Jonkin ajan kuluttua kaikki tuhoutui. Hänen huolellisesti suunnittelemansa valtiomuoto hajosi.

Täten Spartan muinaisessa kuningaskunnassa kävi ilmeiseksi, että oli hyödytöntä yrittää toteuttaa tuollaista suunnitelmaa, ja siellä tunnustettiin myös, että oli mahdotonta saada samanlaiset elinmahdollisuudet kaikille. Meidänkin aikanamme sellainen yritys olisi tuomittu epäonnistumaan.

Koska toiset ovat äärettömän rikkaita ja toiset surkuteltavan köyhiä, tarvitaan tietenkin järjestelmää, joka valvoo ja kohentaa tätä asiaintilaa. On tärkeätä asettaa rajat rikkaudelle aivan samoin kuin on tärkeätä asettaa rajat köyhyydelle. Kumpikaan äärimmäisyys ei ole hyvä. Toivottavinta on olla keskitiellä. Jos on oikein, että kapitalisti omistaa paljon, on yhtäläisesti oikein, että hänen työntekijällään tulee olla riittävät elämisen mahdollisuudet.

Valtavia rikkauksia omistavaa rahamiestä ei saisi olla olemassa silloin, kun hänen lähellään asuu köyhä mies äärimmäisessä puutteessa. Kun näemme, että köyhyys päästetään nälänhädän asteelle, on tämä varma merkki siitä, että jossain on hirmuvaltiutta. Ihmisten täytyy kiirehtiä tässä asiassa eikä enää viivyttää sellaisten olojen muuttamista, jotka aiheuttavat sivu 173 ahdistavan puutteen kurjuutta hyvin suurelle kansanjoukolle. Rikkaiden täytyy antaa yltäkylläisyydestään, heidän täytyy hellyttää sydämensä, kasvattaa sääliväistä ymmärrystä ja ajatella niitä poloisia, jotka joutuvat kärsimään elämälle välttämättömien tarvikkeiden puutetta.

On laadittava erityisiä lakeja, jotka käsittelevät näitä rikkauden ja puutteen äärimmäisyyksiä. Hallituksen jäsenten pitäisi ajatella Jumalan lakeja silloin, kun he tekevät suunnitelmia kansan hallitsemiseksi. Ihmiskunnan yleisiä oikeuksia on suojeltava ja varjeltava.

Kaikkien maiden hallitusten tulisi noudattaa jumalallista lakia, joka jakaa kaikille samanlaista oikeudenmukaisuutta. Tämä on ainoa tapa, jonka avulla suuren rikkauden valitettava liiallisuus ja kurja, turmeleva ja alentava köyhyys voidaan poistaa. Vasta kun näin tehdään, totellaan Jumalan lakia.