Sisällys

Ihmisten julma välinpitämättömyys muiden rotujen kärsimyksiä kohtaan

sivu 131

Marraskuun 24. päivänä 1911

'Abdu'l-Bahá sanoi:

Minulle on juuri kerrottu, että tässä maassa on tapahtunut hirvittävä onnettomuus. Juna on pudonnut jokeen, ja ainakin kaksikymmentä ihmistä on saanut surmansa. Tästä asiasta keskustellaan tänään Ranskan parlamentissa, ja valtion rautateiden johtajaa pyydetään puhumaan. Häntä ristikuulustellaan rautateiden kuntoa koskevissa kysymyksissä ja siinä, mikä onnettomuuden aiheutti, ja asiasta tulee syntymään kiivasta väittelyä. Minua suuresti ihmetyttää todeta, millaista mielenkiintoa ja kiihtymystä näiden kahdenkymmenen ihmisen kuolema on herättänyt kaikkialla maassa, vaikka samanaikaisesti suhtaudutaan täysin kylmästi ja välinpitämättömästi siihen, että tuhannet italialaiset, turkkilaiset ja arabit saavat surmansa Tripolissa. Tämän joukkoteurastuksen kauhut eivät ole hallitusta vähimmässäkään määrin järkyttäneet. Kuitenkin myös nämä onnettomat ovat ihmisiä.

Mistä syystä näitä kahtakymmentä ihmistä kohtaan tunnetaan niin suurta mielenkiintoa ja voimakasta sivu 132 myötätuntoa, kun taas viittä tuhatta kohtaan ei tunneta mitään? Kaikki he ovat ihmisiä, kaikki he ovat samaa ihmisperhettä. He vain ovat toisista maista ja toista rotua. Puolueettomia maita ei lainkaan liikuta, jos nämä ihmiset silvotaan. Tämä joukkoteurastus ei koske heitä. Kuinka epäoikeudenmukaista, kuinka julmaa tämä onkaan, kuinka täysin vailla hyvää ja todellista tunnetta. Näillä muidenkin maiden ihmisillä on lapset ja vaimot, äidit ja tyttäret, pienet pojat. Tällä hetkellä näissä maissa on tuskin ainoatakaan taloa, josta ei kuuluisi katkeraa itkua, tuskin löytyy yhtäkään kotia, jota sodan julma käsi ei olisi raastanut.

Voi! Joka puolella me näemme miten julma, ennakkoluuloinen ja epäoikeudenmukainen ihminen on, ja kuinka hitaasti hän oppii uskomaan Jumalaan ja noudattamaan Hänen käskyjään.

Jos nämä ihmiset rakastaisivat ja auttaisivat toisiaan, sen sijaan että he toisiaan innokkaasti miekoin ja tykein tuhoavat, kuinka paljon jalompaa tämä olisikaan. Kuinka paljon parempi olisikaan, jos he eläisivät kuin kyyhkyset rauhassa ja sovussa, sen sijaan että ovat kuin sudet, jotka repivät toisiaan kappaleiksi.

Miksi ihminen on niin kova sydämeltään? Se johtuu siitä, että hän ei vielä tunne Jumalaa. Jos hän tuntisi Jumalan, hän ei voisi toimia täysin Jumalan lakien vastaisesti. Jos hän olisi henkisesti valveutunut, tuollainen käyttäytyminen olisi hänelle mahdotonta. Jos Jumalan profeettojen käskyihin ja lakeihin olisi uskottu, jos ne olisi ymmärretty ja niitä olisi noudatettu, sodat eivät enää synkentäisi maapallon kasvoja.

sivu 133

Jos ihminen tuntisi edes oikeudenmukaisuuden alkeet, tällainen asiantila olisi mahdoton.

Tämän tähden sanon teille: rukoilkaa. Rukoilkaa ja kääntäkää kasvonne Jumalan puoleen, että Hän rajattomassa säälissään ja armossaan auttaisi ja opastaisi näitä harhaanjoutuneita. Rukoilkaa, että Hän soisi heille henkistä ymmärrystä ja ohjaisi heitä suvaitsevaisuuteen ja armeliaisuuteen, niin että heidän mielensä avautuisivat ja he saisivat henkisyyden lahjan. Silloin rauha ja rakkaus kulkisivat käsi kädessä halki kaikkien maiden, ja nämä köyhät ja onnettomat ihmiset saisivat rauhan.

Työskennelkäämme kaikki yötä päivää jouduttaaksemme parempien olosuhteiden aikaansaamista. Nämä hirvittävät tapahtumat ovat murtaneet sydämeni ja se itkee ääneen -- kantautukoon tämä itku toisiinkin sydämiin.

Silloin sokeat saavat näkönsä, kuolleet herätetään eloon, ja oikeudenmukaisuus tulee hallitsemaan maan päällä.

Pyydän teitä jokaista kaikesta sydämestänne ja sielustanne rukoilemaan, että tämä saavutetaan.