‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Ihmisen kaksi luontoa

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Ihmisen kaksi luontoa

sivu 64

Marraskuun 1. päivänä 1911

Tämä päivä on Pariisissa ilon päivä Täällä juhlitaan 'pyhäinpäivää'. Miksi teidän mielestänne näitä ihmisistä nimitettiin pyhiksi? Tällä sanalla on erittäin todellinen merkitys. Pyhä on se, joka viettää puhdasta elämää, joka on vapautunut kaikista inhimillisistä heikkouksista ja puutteellisuuksista.

Ihmisessä on kaksi luontoa: hänen henkinen eli korkeampi luontonsa ja hänen aineellinen eli alempi luontonsa. Toisessa hän lähestyy Jumalaa, toisessa hän elää yksinomaan maailmalle. Merkkejä näistä molemmista luonnoista on havaittavissa ihmisessä. Aineellisessa olemuksessaan hän ilmaisee valhetta, julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, jotka kaikki syntyvät hänen alemmasta luonnostaan. Hänen jumalallisen luontonsa ominaisuudet tulevat näkyviin rakkaudessa, armeliaisuudessa, ystävällisyydessä, totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa, jotka kaikki ovat hänen korkeamman luontonsa ilmennyksiä. Jokainen hyvä tapa, jokainen jalo ominaisuus kuuluu ihmisen henkiseen luontoon, jota vastoin kaikki hänen puutteellisuutensa ja syntiset tekonsa syntyvät hänen aineellisesta luonnostaan. Jos ihmisen jumalallinen sivu 65 luonto vallitsee hänen aineellista luontoaan, hän on pyhimys.

Ihmisellä on kyky tehdä hyvää ja tehdä pahaa. Mikäli hänen kykynsä tehdä hyvää on vallitsevana ominaisuutena ja hänen taipumuksensa tehdä väärin häviävät, silloin häntä todellakin voidaan nimittää pyhimykseksi. Jos taas käy päinvastoin ja hän hylkää Jumalan tien ja antaa huonojen himojensa voittaa itsensä, silloin hän ei ole eläintä parempi.

Pyhimykset ovat ihmisiä, jotka ovat vapautuneet aineen maailmasta ja ovat voittaneet synnin. He elävät maailmassa, mutta eivät ole maailmasta, sillä heidän ajatuksensa ovat jatkuvasti hengen maailmassa. He viettävät elämänsä pyhyydessä ja heidän tekonsa osoittavat rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja hurskautta. He saavat valonsa korkeudesta, he ovat kuin kirkkaat ja loistavat lamput maan pimeydessä. Nämä ovat jumalan pyhimyksiä. Apostolit, jotka olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, olivat aivan muiden ihmisten kaltaisia. He samoin kuin heidän lähimmäisensä olivat kiintyneet maailman asioihin ja kukin ajatteli vain omaa etuaan. He tiesivät vain vähän oikeudenmukaisuudesta, eivätkä jumalalliset täydellisyydet ilmentyneet heidän keskuudessaan. Mutta kun he seurasivat Kristusta ja uskoivat Häneen, heidän tietämättömyytensä väistyi ymmärryksen tieltä, julmuus muuttui oikeudenmukaisuudeksi, vääryys totuudeksi, pimeys valkeudeksi. He olivat olleet maailmallisia, heistä tuli henkisiä ja jumalallisia. He olivat olleet pimeyden lapsia, heistä tuli Jumalan poikia, heistä tuli pyhimyksiä! Pyrkikää sen vuoksi seuraamaan heidän jälkiään -- luopuen kaikesta maailmallisesta ja ponnistellen Hengen valtakunnan saavuttamiseksi.

sivu 66

Rukoilkaa Jumalaa vahvistamaan teitä jumalallisissa hyveissä, niin että olisitte tässä maailmassa kuin enkelit ja kuin valon majakat ilmaisemassa Valtakunnan mysteereitä niille, joilla on ymmärtäväinen sydän.

Jumala lähetti profeettansa maailmaan opettamaan ja valistamaan ihmistä, selittämään hänelle Pyhän Hengen voiman salaisuudet, tekemään hänet kykeneväksi heijastamaan valoa, jotta hän vuorostaan olisi opastuksen lähteenä toisille. Jumala on antanut meille taivaalliset kirjat, Raamatun, Koraanin ja muut pyhät kirjoitukset, oppaiksi jumalallisten hyveiden, rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan poluille.

Tämän vuoksi minä sanon teille, että teidän pitäisi pyrkiä noudattamaan näiden siunattujen kirjojen neuvoja ja muovata elämänne siten, että voisitte teille annettuja esikuvia seuraamalla itse tulla Kaikkein Korkeimman pyhimyksiksi.