‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Herjauksesta

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Herjauksesta

sivu 115

Maanantaina, marraskuun 20. päivänä 1911

Maailman alusta alkaen aina nykypäivään asti on jokaista Jumalan lähettämää 'Ilmaisijaa' ollut vastustamassa 'Pimeyden Voimien' ruumiillistuma.

Tämä pimeä voima on aina yrittänyt sammuttaa valon. Hirmuvalta on alituisesti yrittänyt kukistaa oikeudenmukaisuuden. Tietämättömyys on hellittämättä yrittänyt tallata jalkoihinsa tiedon. Tämä on varhaisimmista ajoista alkaen ollut aineellisen maailman menettelytapa.

Mooseksen aikana Faarao pyrki estämään Mooseksen valon levittämistä.

Kristuksen päivinä Hannas ja Kaifas yllyttivät juutalaiset Kristusta vastaan ja Israelin oppineet liittoutuivat Hänen voimaansa vastustamaan. Hänestä levitettiin kaikenlaisia herjauspuheita. Kirjanoppineet ja fariseukset punoivat salajuoniaan saadakseen kansan uskomaan, että Hän oli valehtelija, luopio ja Jumalan pilkkaaja. He levittivät näitä Kristukseen kohdistuvia herjauksia koko itäiseen maailmaan ja saivat aikaan sen, että Hänet tuomittiin häpeälliseen kuolemaan.

sivu 116

Samoin oli Muhammedin tapauksessa: Hänen aikansa oppineet päättivät sammuttaa Hänen vaikutuksensa valon. Miekan voimalla he yrittivät estää Hänen opetustensa leviämisen.

Kaikista heidän ponnisteluistaan huolimatta Totuuden aurinko loisti taivaanrannalla. Kaikesta huolimatta valon armeija kukisti pimeyden voimat maailman taistelutantereella ja jumalallisten opetusten kirkkaus valaisi maan. Niistä, jotka omaksuivat opetukset ja työskentelivät Jumalan asian puolesta, tuli valaisevia tähtiä ihmiskunnan taivaalle.

Nyt meidän aikanamme, historia toistaa itseään.

Ne, jotka haluaisivat saada ihmiset uskomaan, että uskonto on heidän yksityisomaisuuttaan, kokoavat taas kerran kaikki voimansa vastustaakseen Totuuden aurinkoa: he vastustavat Jumalan käskyä ja keksivät valheellisia väitteitä, sillä heillä ei ole perusteluja eikä todisteita esitettävänään. Naamioiduin kasvoin he hyökkäävät, uskaltamatta astua päivänvaloon.

Meidän menettelytapamme ovat toisenlaiset. Me emme hyökkää emmekä herjaa. Me emme tahdo väitellä heidän kanssaan, me esitämme todisteita ja perusteluja, me kehotamme heitä kumoamaan lausuntomme. He eivät pysty esittämään vastaväitteitä. Mutta sen sijaan he kirjoittavat kaiken, mitä suinkin keksivät, Jumalan Sanansaattajaa, Bahá'u'lláhia, vastaan.

Älkää antako näiden häpäisevien kirjoitusten tehdä sydäntänne levottomaksi! Totelkaa Bahá'u'lláhin sanoja älkääkä vastatko kirjoituksiin. Paremminkin iloitkaa siitä, että nämä valheetkin jouduttavat totuuden leviämistä. Kun näitä herjauksia esitetään, ihmiset sivu 117 tekevät tiedusteluja, ja ne jotka tiedustelevat, johdatetaan uskon tuntemiseen.

Jos joku selittäisi: ”Viereisessä huoneessa on lamppu, joka ei valaise”, joku kuulija saattaisi tyytyä hänen tiedotukseensa. Mutta viisaampi menee huoneeseen todetakseen itse asian. Ja katso, kun hän huomaa valon loistavan kirkkaana lampussa, hän tietää totuuden.

Joku taas väittää: ”Tuossa on puutarha, jonka puiden oksat ovat katkenneet eivätkä kanna hedelmää. Lehdet ovat kuihtuneita ja keltaisia. Tuossa puutarhassa on myös kukkakasveja, joissa ei ole kukkia, ja ruusupensaat ovat kuivuneet ja kuolemaisillaan. Älä mene tuohon puutarhaan!” Tämän selostuksen kuullessaan oikeamielinen ihminen ei siihen tyytyisi ennen kuin itse näkisi, onko väite tosi vai ei. Tästä syystä hän menee puutarhaan, ja katso, hän huomaa sen hyvinhoidetuksi: puiden oksat ovat vankkoja ja lujia ja notkuvat kauniiden lehtien runsaan vehreyden keskellä olevien makeiden kypsien hedelmien painosta. Kukkakasvit hehkuvat monenvärisin kukkasin, ruusupensaat ovat ihanien tuoksuvien ruusujen peitossa. Kaikki viheriöi ja on hyvin hoidettua. Kun puutarhan kauneus avautuu oikeamielisen silmien eteen, hän ylistää Jumalaa siitä, että hän on halpamaisen panettelun ansiosta saapunut tähän ihmeellisen kauniiseen paikkaan.

Tämä on seurausta panettelijan työstä: hän ohjaa ihmisiä totuuden löytämiseen.

Tiedämme, että kaikki valheet, joita Kristuksesta ja Hänen apostoleistaan levitettiin, ja kaikki Häntä vastustavat kirjat ohjasivat ihmisiä ottamaan selvää Hänen opetuksistaan. Sitten, nähtyään näiden opetusten sivu 118 kauneuden ja hengitettyään niiden tuoksua, he jäivät tuon taivaallisen puutarhan ruusuja ja hedelmiä ihailemaan.

Tämän vuoksi minä sanon teille: levittäkää kaikin voimin Jumalan totuutta, jotta ihmisten ymmärrys kirkastuisi. Tämä on paras vastaus niille, jotka parjaavat. En tahdo puhua noista ihmisistä enkä heistä mitään pahaa sanoa − tahdon ainoastaan mainita teille, että parjauksella ei ole mitään merkitystä.

Pilvet saattavat kätkeä auringon, mutta ovatpa ne kuinka synkät tahansa, auringon säteet tunkeutuvat niiden läpi. Mikään ei voi estää auringon säteitä laskeutumasta lämmittämään ja elvyttämään jumalallista puutarhaa.

Mikään ei voi estää sadetta lankeamasta taivaasta. Mikään ei voi estää Jumalan Sanan täyttymistä.

Älkää sen vuoksi masentuko nähdessänne Ilmoitusta vastaan kirjoitettuja kirjoja ja lehtisiä, vaan lohduttautukaa varmoina siitä, että asia tämän johdosta voimistuu.

Kukaan ei heitä kivellä puuta, jossa ei ole hedelmiä. Kukaan ei yritä sammuttaa lamppua, jossa ei ole valoa.

Ajatelkaa menneitä aikoja. Oliko Faaraon herjauksilla minkäänlaista vaikutusta? Hän vakuutti, että Mooses oli murhaaja, että hän oli surmannut erään miehen ja ansaitsi kuolemanrangaistuksen. Hän selitti myös, että Mooses ja Aaron olivat eripuraisuuden lietsojia, että he yrittivät tuhota Egyptin uskonnon ja että heidät sen vuoksi oli surmattava. Turhaan Faarao nämä sanansa lausui. Mooseksen valo säteili. Jumalan lain kirkkaus on ympäröinyt maailman.

Fariseukset sanoivat Kristuksesta, että Hän oli rikkonut sivu 119 sapatinpäivän, oli uhmannut Mooseksen lakia, oli uhannut hävittää temppelin ja Jerusalemin Pyhän Kaupungin ja oli ansainnut tulla ristiinnaulituksi. Tiedämme, että nämä herjaavat hyökkäykset eivät mitenkään estäneet Evankeliumin leviämistä.

Kristuksen aurinko säteili kirkkaana taivaalla ja Pyhän Hengen henkäys puhalsi yli koko maan.

Ja minä sanon teille, ettei mikään valheellinen herjaus pysty voittamaan Jumalan Valoa. Se voi ainoastaan saattaa sen yleismaailmallisemmin tunnetuksi. Jos asia olisi täysin merkityksetön, kukapa silloin vaivautuisi työskentelemään sitä vastaan.

Mutta aina on niin, että mitä suurempi asia on, sitä suuremmin joukoin viholliset nousevat sitä tuhoamaan. Mitä kirkkaampi valo on, sitä tummempi on varjo. Meidän tehtävämme on toimia Bahá'u'lláhin opetusten mukaisesti nöyrinä ja horjumattoman uskollisina.