‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Bahá'u'lláh

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Bahá'u'lláh

sivu 83

Marraskuun 7. päivänä 1911

'Abdu'l-Bahá sanoi:

Tänään kerron teille Bahá'u'lláhista. Kolmantena vuonna sen jälkeen kun Báb oli ilmaissut lähetystehtävänsä, Bahá'u'lláh, jota fanaattiset mullahit syyttivät siitä, että Hän uskoi uuteen oppiin, pidätettiin ja heitettiin vankilaan. Seuraavana päivänä useat hallituksen ministerit ja muut vaikutusvaltaiset miehet saivat aikaan sen, että Hänet vapautettiin. Myöhemmin Hänet vangittiin uudelleen ja papit tuomitsivat Hänet kuolemaan. Kuvernööri epäröi panna täytäntöön tätä tuomiota, sillä hän pelkäsi vallankumousta. Papit pitivät kokouksen moskeijassa, jonka edustalla oli mestauspaikka. Kaikki kaupungin väki kerääntyi suurin joukoin moskeijan edustalle. Kirvesmiehet toivat sahansa ja vasaransa, teurastajat tulivat veitsineen, muurarit ja rakennusmiehet kantoivat olkapäillään lapioitaan. Kaikki kaupungin väki kerääntyi suurin joukoin moskeijan edustalle. Kaikki nämä ihmiset olivat, raivostuneitten mullahien kiihottamina, innokkaat saamaan osansa Bahá'u'lláhin surmaamisesta koituvasta kunniasta. Moskeijan sisälle olivat kokoontuneet uskonnon oppineet. Bahá'u'lláh seisoi heidän edessään ja vastasi kaikkiin heidän sivu 84 kysymyksiinsä suurella viisaudella. Varsinkin johtavan viisaan Bahá'u'lláh vaiensi täydellisesti, sillä Hän kumosi kaikki tämän väitteet.

Näistä papeista kahden välillä syntyi väittely joidenkin Bábin kirjoituksissa esiintyneiden sanojen merkityksestä. Syyttäen Bábia epätarkkuudesta he haastoivat Bahá'u'lláhin puolustamaan Bábia, mikäli Hän siihen pystyisi. Nämä papit kokivat täydellisen nöyryytyksen, sillä koko neuvoston edessä Bahá'u'lláh todisti, että Báb oli täysin oikeassa ja että syytös oli tehty tietämättömyydestä.

Nämä häviölle joutuneet alkoivat nyt kiduttaa Bahá'u'lláhia ruoskien Hänen jalkapohjiaan ja entistäkin enemmän raivoissaan veivät Hänet mestauspaikalle moskeijan muurien eteen, missä harhaanjohdettu kansa odotti Hänen tuloaan.

Mutta vieläkin kuvernööri pelkäsi myöntyä pappien vaatimukseen mestata Hänet. Tajutessaan, mihin vaaraan kunnianarvoisa vanki oli joutunut, hän lähetti joitakin miehiä vankia vapauttamaan. Nämä onnistuivat yrityksessään murtautuen moskeijan muurien läpi ja vieden Bahá'u'lláhin näin syntyneen aukon kautta turvaan, mutta ei vapauteen, sillä kuvernööri siirsi vastuun omilta hartioiltaan lähettämällä Hänet Teheraniin. Täällä Hänet teljettiin maanalaiseen tyrmään, mihin päivänvalo ei koskaan näkynyt. Hänen kaulaansa kiinnitettiin raskas kahle, joka sitoi Hänet yhteen viiden muun Bábin seuraajan kanssa. Nämä kahleet lukittiin yhteen vahvoilla, hyvin painavilla pulteilla ja ruuveilla. Hänen vaatteensa revittiin riekaleiksi, samoin Hänen fetsi-päähineensä. Tällaisessa kammottavassa tilassa Häntä pidettiin neljä kuukautta.

sivu 85

Tänä aikana yksikään Hänen ystävistään ei päässyt käymään Hänen luonaan.

Eräs vankilan virkailijoista yritti myrkyttää Hänet, mutta myrkky ei tehonnut, vaikkakin se aiheutti Hänelle suurta kärsimystä.

Jonkin ajan kuluttua hallitus vapautti Hänet ja karkotti Hänet ja Hänen perheensä maanpakoon Baghdádiin, minne Hän jäi yhdeksitoista vuodeksi. Tänä aikana Hän sai kärsiä ankaria vainoja, sillä Hänen vihollistensa vihamielisyys ympäröi Häntä lakkaamatta.

Bahá'u'lláh kesti kaikki onnettomuudet ja kidutukset suurella rohkeudella ja lujuudella. Useinkaan Hän ei aamulla ylösnoustessaan tiennyt, eläisikö Hän auringonlaskuun saakka. Tänä aikana, joka päivä, papit tulivat ja esittivät Hänelle kysymyksiä uskonnosta ja metafysiikasta.

Lopulta Turkin kuvernööri karkotti Hänet Konstantinopoliin, mistä Hänet lähetettiin Adrianopoliin. Adrianopolissa Hän oli viisi vuotta. Lopuksi Hänet lähetettiin St. Jean d'Acren kaukaiseen vankilalinnoitukseen. Siellä Hänet suljettiin linnakkeen sotilaallisen osan vankilaan, missä Häntä pidettiin erittäin tarkan vartioinnin alaisena. Sanat eivät riittäisi kuvaamaan kaikkia niitä koettelemuksia, jotka Hänen oli kestettävä, ja kaikkea sitä kurjuutta, mitä Hän vankilassa kärsi. Siitä huolimatta Bahá'u'lláh juuri tästä vankilasta kirjoitti kaikille Euroopan monarkeille, ja nämä kirjeet, yhtä lukuunottamatta, lähetettiin postin välityksellä.

Kirje shaahi Násiri'd-Dínille annettiin persialaisen bahá'ín, Mírzá Badí' Khurárásánin huostaan, joka otti sivu 86 tehtäväkseen jättää sen shaahin omiin käsiin. Tämä urhea nuorukainen odotti Teheranin läheisyydessä hetkeä, jolloin shaahi kulkisi ohitse, sillä shaahi aikoi matkustaa tuota tietä kesäpalatsiinsa. Rohkea sanansaattaja seurasi shaahia hänen palatsiinsa ja odotteli useita päiviä tiellä palatsin portin läheisyydessä. Hänet nähtiin odottamassa aina samassa paikassa tien varressa, kunnes ihmiset alkoivat ihmetellä, miksi hän oli siinä. Vihdoin shaahi kuuli hänestä ja käski palvelijoittensa tuoda hänet eteensä.

”Oi shaahin palvelijat! Tuon kirjeen, joka minun on luovutettava shaahin omiin käsiin”, Badí' sanoi. Ja sitten Badí' sanoi shaahille: ”Tuon teille kirjeen Bahá'u'lláhilta.”

Badí' vangittiin heti. Ja ne, jotka tahtoivat saada tietoja, jotka auttaisivat heitä entistä enemmän vainoamaan Bahá'u'lláhia, esittivät hänelle kysymyksiään. Badí' ei vastannut sanallakaan. Silloin he kiduttivat häntä, mutta yhä hän vaikeni! Kolmen päivän kuluttua he surmasivat hänet epäonnistuttuaan yrityksissään saada hänet puhumaan. Nämä julmat ihmiset valokuvasivat hänet, kun häntä kidutettiin.

Shaahi antoi Bahá'u'lláhin kirjeen papeille, jotta nämä selittäisivät sen hänelle. Joidenkin päivien kuluttua papit kertoivat shaahille, että kirje oli poliittiselta viholliselta. Shaahi vihastui ja sanoi: ”Ei tämä ole mikään selitys. Minä maksan teille siitä, että luette kirjeeni ja vastaatte niihin. Siispä totelkaa!

Shaahi Násiri'd-Dín'ille lähetetyn kirjeen henki ja merkitys oli lyhyesti seuraavanlainen: ”Nyt kun on sivu 87 koittanut aika, jona Jumalan Kirkkauden asia on ilmaantunut, pyydän, että Minun sallitaan saapua Teheraniin ja vastata kaikkiin kysymyksiin, joita papit tahtovat Minulle esittää.”

”Kehotan Teitä vakavasti irrottautumaan valtakuntanne maallisesta loistosta. Muistakaa kaikkia niitä suuria kuninkaita, jotka ovat eläneet ennen Teitä. Heidän loistonsa on kadonnut!”

Kirje oli kirjoitettu erittäin kauniilla tyylillä, ja se jatkui varoittaen kuningasta ja kuvaten hänelle Bahá'u'lláhin valtakunnan tulevaa voittokulkua niin itäisessä kuin läntisessä maailmassa.

Shaahi ei kiinnittänyt tämän kirjeen varoitukseen mitään huomiota vaan eli entiseen tapaansa kuolemaansa saakka.

Vaikka Bahá'u'lláh olikin vankilassa, Pyhän Hengen suuri voima oli Hänen kanssaan.

Kukaan muu vankilassa oleva ei olisi voinut olla Hänen kaltaisensa. Huolimatta kaikista vaikeuksista, joita Hän kärsi, Hän ei koskaan valittanut.

Majesteetillisen arvokkaasti Hän aina kieltäytyi tapaamasta kuvernööriä tai muita kaupungin vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Vaikka vartiointi oli hellittämättömän tiukkaa, Hän tuli ja meni niin kuin Hän tahtoi. Hän kuoli talossa, joka oli noin kolmen kilometrin päässä St Jean d'Acren kaupungista.