‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

Aineen ja sielun kehittyminen

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

Aineen ja sielun kehittyminen

sivu 70

Marraskuun 3. päivänä 1911

Pariisissa alkaa olla kylmä, niin kylmä, että minun on pian lähdettävä pois. Mutta teidän rakkautenne lämpö pidättää minua yhä täällä. Mikäli niin on Jumalan tahto, toivon voivani vielä vähän aikaa viipyä keskuudessanne. Ruumiillinen kylmyys tai kuumuus ei voi vaikuttaa henkeen, sillä henkeä lämmittää Jumalan rakkauden tuli. Kun me tämän ymmärrämme, me alamme ymmärtää jotakin elämästämme tulevassa maailmassa.

Jumala on hyvyydessään antanut siitä meille esimakua täällä, on antanut meille joitakin todisteita siitä erosta, joka on ruumiin, sielun ja hengen välillä.

Näemme, että kylmyys, kuumuus, kärsimys ja niin edelleen, vaikuttavat vain ruumiiseen. Ne eivät kosketa sielua.

Kuinka usein näemmekään ihmisen, joka on köyhä, sairas, kurjasti pukeutunut ja vailla minkäänlaista toimeentulomahdollisuutta mutta kuitenkin henkisesti vahva. Mitä tahansa hänen ruumiinsa saakin kärsiä, hänen henkensä on vapaa ja terve. Toisaalta taas, kuinka usein näemmekään rikkaan miehen, ruumiillisesti sivu 71 vahvana ja terveenä mutta sielultaan kuolemansairaana.

Ymmärtävälle mielelle on aivan ilmeistä, että ihmisen henki suuresti eroaa hänen fyysisestä ruumiistaan.

Henki on muuttumaton, häviämätön. Sielun edistyminen ja kehittyminen, sielun ilo ja suru, ovat riippumattomat fyysisestä ruumiista.

Jos ystävä aiheuttaa meille iloa tai surua, jos rakkaus osoittautuu todeksi tai vääräksi, vaikuttaa tämä sieluun. Jos rakkaamme ovat meistä kaukana, sielu murehtii, ja sielun suru ja huoli voivat vaikuttaa ruumiiseen.

Niinpä jos henkeä ravitsevat pyhät hyveet, ruumis on iloinen. Jos sielu lankeaa syntiin, ruumis kärsii kidutusta.

Kun löydämme totuutta, lujuutta, uskollisuutta ja rakkautta, olemme onnellisia, mutta jos me kohtaamme valhetta, uskottomuutta ja petosta, olemme onnettomia.

Kaikki nämä koskettavat sielua eivätkä ole ruumiillisia sairauksia. Niinpä on ilmeistä, että sielulla samoin kuin ruumiilla, on oma yksilöllisyytensä. Mutta jos ruumis kokee muutoksen, tämän ei tarvitse vaikuttaa sieluun. Kun rikotte lasin, johon aurinko paistaa, lasi särkyy, mutta aurinko paistaa yhä. Jos tuhotaan häkki, jonka sisällä on lintu, lintu ei vahingoitu. Jos lamppu särkyy, voi liekki yhä palaa kirkkaana.

Samaa voidaan sanoa ihmisen hengestä. Vaikka kuolema tuhoaa hänen ruumiinsa, ei se pysty vaikuttamaan hänen henkeensä. Henki on ikuinen, iankaikkinen, sekä syntymätön että kuolematon.

sivu 72

Mitä taas tulee ihmisen sieluun kuoleman jälkeen, niin se jää sille puhtauden asteelle, jolle se on ruumiillisen elämän aikana kehittynyt, ja vapauduttuaan ruumiista se pysyy Jumalan armon valtameressä.

Siitä hetkestä, jolloin sielu jättää ruumiin ja saapuu taivaalliseen maailmaan, sen kehitys on henkistä. Tuo kehitys on Jumalan lähenemistä.

Aineellisessa luomakunnassa kehitys tapahtuu siirtymisenä täydellisyyden asteesta toiseen. Kivennäinen siirtyy kivennäistäydellisyyksineen kasviin, kasvi siirtyy täydellisyyksineen eläinmaailmaan ja siitä edelleen ihmiskunnan maailmaan. Tämä maailma on täynnä näennäisiä ristiriitaisuuksia; kussakin näistä luomakunnan asteista (kivi-, kasvi- ja eläinkunnassa) elämä on omalla asteellaan. Vaikkakin maa ihmiseen verrattuna näyttää olevan kuollut, se kuitenkin elää ja sillä on oma elämänsä. Tässä maailmassa kaikki elävät ja kuolevat, ja elävät jälleen toisissa elämän muodoissa, mutta hengen maailmassa on aivan toisin. Sielu ei kehity lainalaisesti asteelta toiselle, se vain kasvaa lähemmäksi Jumalaa, Jumalan armon ja anteliaisuuden avulla.

Harras rukoukseni on, että me kaikki saamme olla Jumalan valtakunnassa ja Häntä lähellä.