‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa

'Abdul-Bahán vankeus

Lähdetiedostona käytetty: ‘Abdu'l-Bahán puheita Pariisissa, 1984

Sisällys

'Abdul-Bahán vankeus

sivu 37

Avenue de Camoens 4

Keskiviikkona, lokakuun 25. päivänä 1911

Olen syvästi pahoillani siitä, että olen antanut teidän odottaa tänä aamuna, mutta lyhyessä ajassa minun on tehtävä niin paljon Jumalan rakkauden asian puolesta.

Ette kai pane pahaksenne, vaikka olettekin saaneet hiukan odottaa nähdäksenne minut? Minä olen odotellut vuosikausia vankilassa voidakseni nyt tulla teitä tapaamaan.

Ennen kaikkea, Jumala olkoon ylistetty, sydämemme ovat aina sopusoinnussa ja samaan päämäärään pyrkien lähenevät Jumalan rakkautta. Eivätkö toiveemme, sydämemme, henkemme olekin Valtakunnan anteliaisuuden avulla yhdistetyt samoin sitein? Emmekö rukoilekin kaikkien ihmisten sopusointuisen yhdistymisen puolesta? Emmekö siis aina ole yhdessä?

Tullessani eilisiltana kotiin herra Dreyfusin luota olin hyvin väsynyt − kuitenkaan en nukkunut, vaan makasin valveilla ajatellen.

Sanoin: Oi Jumalani, Täällä minä olen? Mitä on Pariisi ja kuka minä olen? Koskaan en uneksinutkaan, että vankilani pimeydestä voisin milloinkaan sivu 38 tulla luoksenne, vaikka en − tuomiotani minulle luettaessa − tuota tuomiota uskonut.

Minulle sanottiin, että 'Abdu'l-Hamíd oli määrännyt minut ikuiseen vankeuteen, ja minä sanoin: ”Se on mahdotonta! En tule aina olemaan vanki. Jos 'Abdu'l-Hamíd olisi kuolematon, tuollainen tuomio voitaisiin mahdollisesti toteuttaa. On varmaa, että jonakin päivänä olen vapaa. Ruumiini voi jonkin aikaa olla vankina, mutta 'Abdu'l-Hamídilla ei ole mitään valtaa henkeeni nähden − sen täytyy jäädä vapaaksi − sitä ei yksikään ihminen voi vangita.”

Vapauduttuani Jumalan voiman avulla vankilastani saan täällä tavata Jumalan ystäviä, ja olen Hänelle kiitollinen.

Levittäkäämme Jumalan Asiaa, jonka vuoksi olen kärsinyt vainoa.

Mikä etuoikeus meille onkaan, että saamme tavata täällä vapaudessa. Kuinka suuri onni meille onkaan, että Jumala on päättänyt, että saamme yhdessä työskennellä Valtakunnan tulemiseksi.

Oletteko ilahtuneita tavatessanne tällaisen vieraan, joka on vapautunut vankilastaan tuodakseen tämän loistavan Sanoman teille? Hänet, joka ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan tällaista tapaamista mahdolliseksi. Jumalan armon, Hänen ihmeellisen voimansa ansiosta minä, joka olin tuomittu eliniäkseni vankeuteen erääseen kaukaiseen Idän kaupunkiin, olen nyt täällä Pariisissa keskustelemassa kanssanne.

Tästä lähtien olemme aina yhdessä, sydämemme, sielumme ja henkemme, ponnistellen työssämme eteenpäin siksi kunnes kaikki ihmiset ovat kokoontuneet Valtakunnan katoksen suojaan, laulaen lauluja rauhasta.