Elämisen taito

Kaikille uskonnoille yhteistä on niiden henkinen ydin lähimmäisen kunnioittamisesta ja rauhasta. Tämä osa uskontoa ei muutu uuden uskonnon ilmaantuessa. Kultainen sääntö löytyykin suurten uskontojen pyhistä kirjoituksista:

Buddhalaisuus: "Älä loukkaa toisia tavalla, jonka kokisit itse loukkaavaksi.” Urana-Varqa 5:18

Jeesus sanoi: "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille." Luukas 6:31

Bahá'u'lláhin antama kultainen sääntö: "Hänen ei tulisi toivoa toisille sitä, mitä hän ei itsellensä toivo, eikä luvata mitään, mitä hän ei täytä." Poimintoja Bahá'u'lláhin kirjoituksista 123:3

Yksilön elämän ja kaiken yhteiskunnallisen järjestyksen tarkoitus on palveleminen. Bahá’u’lláh kirjoittikin: “Älkää kuluttako aikaanne omissa askareissanne, vaan keskittäkää ajatuksenne siihen, mikä  on parantava ihmiskunnan kohtaloita ja puhdistava ihmisten sydämet ja sielut.”

Hiljentyminen ja hartaus kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Rukoileminen on tarve, joka on yhtä tärkeä kuin ruumiimme jokapäiväinen ravitseminen. Rukoillessa nautimme henkistä ruokaa, josta sielumme edistyminen on riippuvainen. Päivittäinen rukoileminen vahvistaa palvelun asennetta ja todellisen onnellisuuden tunnetta. Bahá’í-opetusten mukaan myös työ, joka on tehty mahdollisimman hyvin ja palvelun hengessä, on korotettu rukouksen asemaan. Päivittäisessä velvollisuusrukouksessa bahá'í kohtaa elämänsä keskeistä päämäärää kuvaavat sanat: “--tuntea Jumala ja palvoa häntä--”.

Uskonnon- ja ajatuksenvapaus ovat osa ihmisoikeuksia, jotka merkitsevät oikeutta ja velvollisuutta etsiä totuutta itsenäisesti, vapauttaa sisäiset kykymme ja kehittyä henkisesti sekä esittää oma osamme uuden jumalallisen sivistyksen rakentamisessa. Uskonto antaa koko ihmiskunnalle tarkoituksen “viedä eteenpäin alati edistyvää sivistystä”. Tämän tehtävän toteuttamiseen tarvitaan yksilöitä, joiden ajattelu ei rajoitu vain omaan pelastukseen.